Oikeastaan seurustelusuhteeni alkoivat vasta armeijan jälkeen, kun olin 20v (tuolloin meni myös poikuus). Tuon jälkeen minulla on ollut alle 10 naista ja suhteet ovat kaatuneet aina muutaman kuukauden sisällä. Minut on joka kerta jätetty.
Tämän toistuvat noidankehän vuoksi en meinaa enää jaksaa tutustua yhteenkään naispuoliseen vaikka näyttäisikin kiinnostusta, päässäni on paljon negatiivisia asioita, kuten en kelpaa kuitenkaan. En myöskään tiedä miten solmisin suhteita live-elämässä, koska kaikki suhteeni olen aloittanut netin välityksellä. Muuten olen kaikin puolin aivan normaali, kehuttu hyvännäköiseksi yms..En ole siis ns.nörtti. Mielestäni olen luoteeltani oikeudenmukainen, luotettava ja sosiaalinen. Hoidan kotiaskareet ja käyn töissä. Silti yksinäisyys vie minusta mehuja ja välillä tuntuu ettei jaksaisi enää elää ollenkaan. Oon usein sinkkuna vihainen ja ahdistunut, kavereita minulla ei ole kauheasti.
Tarvitsisin parisuhteen, mutta kun se ei kestä, vaikka huomioin toista yms. Voi olla, että itselläni on myös huono itsetunto, koska minua on kiusattu myös koulussa enkä tiedä siihenkään syytä.
Jotenkin vaan elämä tuntuu täysin arvottomalta kohdallani, olisiko kellään mitään neuvoja?
Tämän toistuvat noidankehän vuoksi en meinaa enää jaksaa tutustua yhteenkään naispuoliseen vaikka näyttäisikin kiinnostusta, päässäni on paljon negatiivisia asioita, kuten en kelpaa kuitenkaan. En myöskään tiedä miten solmisin suhteita live-elämässä, koska kaikki suhteeni olen aloittanut netin välityksellä. Muuten olen kaikin puolin aivan normaali, kehuttu hyvännäköiseksi yms..En ole siis ns.nörtti. Mielestäni olen luoteeltani oikeudenmukainen, luotettava ja sosiaalinen. Hoidan kotiaskareet ja käyn töissä. Silti yksinäisyys vie minusta mehuja ja välillä tuntuu ettei jaksaisi enää elää ollenkaan. Oon usein sinkkuna vihainen ja ahdistunut, kavereita minulla ei ole kauheasti.
Tarvitsisin parisuhteen, mutta kun se ei kestä, vaikka huomioin toista yms. Voi olla, että itselläni on myös huono itsetunto, koska minua on kiusattu myös koulussa enkä tiedä siihenkään syytä.
Jotenkin vaan elämä tuntuu täysin arvottomalta kohdallani, olisiko kellään mitään neuvoja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voimia sinulle :
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8326501/40904378
Itse elän haavemaailmassa enkä paljon omaa paskaani märehdi. Kavereita on mutta tottakai sitä naisiakin kaipaisi, kun oma sukupuoli on niin samanlainen. Naisissa on sitä särmää!
Olet nuori vielä, joten yritä jatkaa sinkkuilua positiivisin mielin. Nykyään kun parisuhteen hankkiminen on vaikeampaa. Niin suosittelen T. Hännikäisen kirjaa "Ilman". Sopii hyvin suisidiaalisille sosiopaateille kuten minä. Siitä saa jotain säväreitä. Mutta kannustan sinua elämään onnellisesti vaikka väliaikaisesti sinkkuna. Onhan elämässä paljon muutakin kuin seurustelu.
olet liian hyvä mies. Kunnollisia ja tuollaisia hyviä miehiä ei riitä kaikille naisille.
Senkus vaan teet livenä aloitteita. Sano vaikka hei, kyl se siitä.
Älä käytä nettiä. En usko että netistä löytää mitään hyvää ihmissuhdetta.
Kyllä netistä löytää. Miksi sanot ettet usko että netistä löytää mitään hyvää ihmissuhdetta? Siksi että sinä et ole löytänyt?
Mä löysin. oltiin yhdessä 5 vuotta ja se oli hyvä suhde.
Ehdottaisin että oot aktiivinen netissäkin, mutta yritä rohkaistua myös livenä. Itseluottamus, ja se että itse hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet -- se on avain onneen.
Sinä oletkin nainen.
Jep jep, sitä voi verrata lottovoittoon, jos miehenä löytää parisuhteen netistä. :(
Tai ainakin, jos on ujo mies. Kaiken maailman machoilijoilla, seksin perässä juoksevilla ja narsisteilla tuntuu olevan vientiä netissäkin.
"kavereita minulla ei ole kauheasti" mutta tuntuu silti olevan.. toisilla ei ole niitäkään
Oon 22v ja tuntuu että elämäni on ollut ohitse jo kauan sitten. Mulla on ollut todella vaikea elämä ihan lapsesta asti ja mm. fyysisten sairauksien takia olen menettänyt kaiken ja masentunut todella pahasti. En itsekään ymmärrä miksi täällä maailmassa enää olen, oon täysin yksin tuskani ja murheideni kanssa kun perheestäkään ei ole minulle minkäänlaista apua. Toivon koko ajan että löytäisin sellaisen miehen joka ymmärtäisi ja rakastaisi minua juuri tällaisena kun olen, mutta se on varmaan turha toivo. Minulla on ollut melko paljon miehiä, siis sellaisia jotka ovat olleet kiinnostuneita minusta ja halunneet seurustella kanssani tai sit halunneet jotain ihan muuta... Oon pitkä, hoikka ja ihan nätti ja tuntuu että musta kiinnostuu aina vain täysin kusipäät ja itserakkaat miehet. Se ahistaa ihan helvetisti. Ja jos olen jotain tapaillut niin se ei oo aiheuttanu mulle muuta kun lisää stressiä ja ahdistusta koska en pysty olla oma itseni. On varmaan parempi kun lopettaa etsimisen ja tyytyyä vaan olemaan yksin. En jaksa enää edes yrittää seurustella, kun pitää koko ajan esittää jotain muuta mitä on. En pysty kertomaan elämästäni ja kaikista vaikeista asioista, koska ei niitä kukaan ymmärrä...
heippa surullinen tyttönen, haluaisitko alkaa kirjottelemaan toiselle naispuoliselle immeiselle?. Oon öbaut saman ikäinen kuin sinä. Voisin laittaa mun s-postiosotteen.
Voishan sitä kirjoitella... Mistäpäin oot?
Heip, kuulostaa kovin tutulta tuo vaikea elämä, sairaudet, masennus ja perhesuhteet. Sinulla on käynyt todella huono tuuri miesten kanssa ja kuulostat hyvin surulliselta. Toivottavasti sinun on mahdollista saada masennukseeksi apua.
Olen itse samanikäinen mies pääkaupunkiseudulta ja edellä mainitut ongelmat ovat hyvinkin tuttuja. Joskus tuntuu että kukaan ei voi ymmärtää omia ongelmiani, joten tuntuu siltä että hyviä ystäviä on vaikea löytää - itse kaipaisin ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita. Lähimmät ystäväni ovat miespuolisia, enkä voi jakaa heidän kanssaan samalla tavalla asioita... En voi tuntea tuskaasi samalla tavalla kuin sinä, mutta voin yrittää ymmärtää, joten jos kaipaat juttuseuraa ja olet valmis yrittää tutustumaan toiseen ihmiseen, niin heitäpä mailia [email protected] . En ole kusipäinen tai itserakas, ja olisin imarreltu jos pystyt vaihtamaan ajatuksia esittämättä jotain muuta kuin mitä olet. Tarjoan kuuntelevaa korvaa ja miespuolista näkökulmaa.
Edellisestä suhteestani ei ole pitkä aika ja minulla on kädet täynnä töitä itseni löytämisessä, joten seurustelu ei minua kiinnosta. Jos heität sähköpostilla, niin tee se pelkästään siinä tarkoituksessa että haluat tutustua ystävänä. Pidän hyviä ystäviä juuri nyt arvokkaampana kuin seurustelua.