Kerrottakoon aluksi, että olen tänään käynyt esittämässä lääkärille epäilyni mahdollisesta nivelreumasta.
Olen 40 vuotias hyväkuntoinen, hoikka 70/174 mies, ammatiltani fyysisesti raskaassa työssä.
Oireeni keskeisin ongelma on jalkojen sietämätön palelu välillä syyskuu - kesäkuu. Tämä oire on kuitenkin alkanu viimevuosina nopealla tahdilla pahentua... Ollen nykyisellään sietämätöntä, eikä helpotusta tuo, kuin kuumassa vesiämpärissä liuottelu.
Perhepiirissä on useita autoimmuunitauteja, kuten diabetestä, nivelreumaa, B12 vitamiinin puutosta, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne.
Kesän mittaan on ollu joitakin selittämättömiä kiputilanteita jaloissa, ranteissa, selässä ja polvissa. Sellaista pakottavaa kipua, joka on mennyt itsekseen ohi. Itse olen tähän saakka kärsinyt vain allergioista kesäaikaan, sekä täysin ennakoimattomasta autoimmuuninokkosihottumasta, jonka olen lukenut olevan ns. sivuoire jostakin vakavemmasta tulehdusperäisestä taudista tai oireesta.
Nyt sitten yllättäen alkoi jaloissa sellainen kipu/pakoitus, että seisominen on tuskaa. Jos kuvailisin kipua, niin kutakuinkin sellainen, kun olisit paleltuineilla jaloilla hypännyt kovalle alustalle liian korkealta. Varsinkin kantapäissä kipu tuntuu ikäänkun siellä luun päässä. Kävelyni näyttää kuin tulisilla hiilillä liikkumiselta. Jokaista askelta on varottava ja vaihdettava painopistettä vuoroin päkiältä kantapäälle, koska kaksi peräkkäistä askelta samaan pisteeseen on ylivoimaista. Samaan aikaisesti ranteet ovat todella kivuliaat vähäisestäkin vääntämisestä.
Myös muualla kolottaa ajoittain, jopa sormissa tuntui kovaa kipua, kun soittelin pianoa, joka on yksi harrastuksistani. Selkää kolottaa sängystä noustessa.
Henkisesti on todella raskasta olla sohvalla, kun päivittäiset juoksulenkit on olleet normaalia arkea.
Lääkäri itse ei tuntunut kallistuvan nivelreumaan, koska näkyviä tulehduksia ei ollut. Ei tosin osanut mitään muutakaan povata, mikä tietysti on viisasta lääkärin ammatissa, olla kommentoimatta ennen tietoja.
No verikokeet otettiin ja määrättiin tulehduskipulääkettä, jonka avulla kävely sujuu nyt jotenkin, mutta kivuliasta on vieläkin.
Viikonloppuna, ennen oireiden alkua, oli ajoittain kuumeista oloa, vaikken saanutkaan mitattuja kuumearvoja.
Olen tässä eri hakusanoilla selaillut nettiä, mutta tuntuu oireet toisaalta sopivan niin monenlaisiin tauteihin, että on varmaan helpompaa, jos sattuisi joku kohtalotoveri löytymään, jolla kuvaamani oireet olisi jo diagnosoitu.
On veikattu Sjögrenin syndroomasta luulotautiin saakka. Sama se minulle, enkä tilanteesta huolimatta ole missään paniikissa. Pahimmilta kuulosti jotkin taudit, joita hoidetaan mielialalääkkeillä, ikäänkuin vika lähtökohtaisesti olisi korvien välissä.
Kiitoksia mahdollisista vastauksista.
Olen 40 vuotias hyväkuntoinen, hoikka 70/174 mies, ammatiltani fyysisesti raskaassa työssä.
Oireeni keskeisin ongelma on jalkojen sietämätön palelu välillä syyskuu - kesäkuu. Tämä oire on kuitenkin alkanu viimevuosina nopealla tahdilla pahentua... Ollen nykyisellään sietämätöntä, eikä helpotusta tuo, kuin kuumassa vesiämpärissä liuottelu.
Perhepiirissä on useita autoimmuunitauteja, kuten diabetestä, nivelreumaa, B12 vitamiinin puutosta, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne.
Kesän mittaan on ollu joitakin selittämättömiä kiputilanteita jaloissa, ranteissa, selässä ja polvissa. Sellaista pakottavaa kipua, joka on mennyt itsekseen ohi. Itse olen tähän saakka kärsinyt vain allergioista kesäaikaan, sekä täysin ennakoimattomasta autoimmuuninokkosihottumasta, jonka olen lukenut olevan ns. sivuoire jostakin vakavemmasta tulehdusperäisestä taudista tai oireesta.
Nyt sitten yllättäen alkoi jaloissa sellainen kipu/pakoitus, että seisominen on tuskaa. Jos kuvailisin kipua, niin kutakuinkin sellainen, kun olisit paleltuineilla jaloilla hypännyt kovalle alustalle liian korkealta. Varsinkin kantapäissä kipu tuntuu ikäänkun siellä luun päässä. Kävelyni näyttää kuin tulisilla hiilillä liikkumiselta. Jokaista askelta on varottava ja vaihdettava painopistettä vuoroin päkiältä kantapäälle, koska kaksi peräkkäistä askelta samaan pisteeseen on ylivoimaista. Samaan aikaisesti ranteet ovat todella kivuliaat vähäisestäkin vääntämisestä.
Myös muualla kolottaa ajoittain, jopa sormissa tuntui kovaa kipua, kun soittelin pianoa, joka on yksi harrastuksistani. Selkää kolottaa sängystä noustessa.
Henkisesti on todella raskasta olla sohvalla, kun päivittäiset juoksulenkit on olleet normaalia arkea.
Lääkäri itse ei tuntunut kallistuvan nivelreumaan, koska näkyviä tulehduksia ei ollut. Ei tosin osanut mitään muutakaan povata, mikä tietysti on viisasta lääkärin ammatissa, olla kommentoimatta ennen tietoja.
No verikokeet otettiin ja määrättiin tulehduskipulääkettä, jonka avulla kävely sujuu nyt jotenkin, mutta kivuliasta on vieläkin.
Viikonloppuna, ennen oireiden alkua, oli ajoittain kuumeista oloa, vaikken saanutkaan mitattuja kuumearvoja.
Olen tässä eri hakusanoilla selaillut nettiä, mutta tuntuu oireet toisaalta sopivan niin monenlaisiin tauteihin, että on varmaan helpompaa, jos sattuisi joku kohtalotoveri löytymään, jolla kuvaamani oireet olisi jo diagnosoitu.
On veikattu Sjögrenin syndroomasta luulotautiin saakka. Sama se minulle, enkä tilanteesta huolimatta ole missään paniikissa. Pahimmilta kuulosti jotkin taudit, joita hoidetaan mielialalääkkeillä, ikäänkuin vika lähtökohtaisesti olisi korvien välissä.
Kiitoksia mahdollisista vastauksista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.