Tuuli kuivaa
virtojen kyyneleet
jossakin kaukana
helkkyy sanaton laulu
hohtavat
siivet jäätyneet
lumikiteistä
jääkiteistä
kerran katoan
usvana aamuun
kun olen poissa
muistatko?
virtojen kyyneleet
jossakin kaukana
helkkyy sanaton laulu
hohtavat
siivet jäätyneet
lumikiteistä
jääkiteistä
kerran katoan
usvana aamuun
kun olen poissa
muistatko?
Vastaukset 8
Vanhimmat
runo, herkkää kuvakieltä... herkkyys ei imelää eikä liian maalailevaa että menisi överiksi. Sopiva.
Ja ainakin minulle runo oli helpointa sekä vaikuttavinta lukea juuri tuolla tavalla rivitettynä.
Jokaisessa säkeessä tavallaan on aistimus, muotoa hapuileva tunne... joka säkeiden välisessä hiljaisuudessa ehtii synnyttää väreilevän kuvan... seuraava aistimus täydentää kuvaa; ja sitten, kaikkien kuvien alla sekä niiden läpi kysymys. Kun olen poissa. Muistatko?
En osaa selittää mitä runoa lukiessa koin, mikä kohta minussa se oli ja on mihin tällainen teksti vetoaa, niinpä aikomukseni oli lyhyesti sanoa vain "vahva ja herkkä runo, johon minun oli helppo eläytyä" mutta tulipa tässä [taas] enemmänkin kommenttia.
Hyvää päivänjatkoa.
on sieluni maisemia. Oikeastaan koko runo koostuu niistä.
Kokeilin toisenlaistakin rivitystä, mutta ajatukseeni sopi parhaiten tuo,
jonka Sinäkin hyväksi havaitsit.
Vahvuus ja herkkyys ovat molemmat minua. Ja se näköjään näkyy runossakin.
Hyvä niin. Hyviä päiviä Sinullekin.
kiitoksin jääneito
Mieleeni nousee kuvia,
tuolta maailmani näyttää marraskuussa.
Kaukana utuisina tunturit kohoaa,
lähitienoo usvasta aukeaa ja
jääkiteet aamun auringosta
kasvamaan kohoaa.
Kun yön viimeisestkin varjot,
kurun pohjilta kaikkoaa.
Mä näen lapinmaan hiljaisuuteen heräävän,
niin kyllä,
silloin minä taas hyvin muistan ja
kauniin hieman surumielisen ajatuksen,
kaikkeuteen lausun.
Pohjatuulen matkaan sen laitan ja
tiedän herkät korvasi sen sieltä saa.
Etkä sinäkään tahdo unohtaa.
ps,
Hianoja muisti kuvia,
sinä runollasi mieleeni loit.
kiitos.
sehän on mukavaa jos surullisella runollani sain positiivisia ajatuksia heräämään.
Tuuli kuivattaa
kyyneleiden kerrotut säkeet
kaukaa
mutta niin lähellä
eivät vain kädet yllä
siivillä hohtavaa hopeaa
muistojen kimallusta
kiteiden säihkyä Auringossa
katoavaista
palaava menneisyyden tuskaa
joka on vielä Teitä yhdessä muistava
muistot toisiinsa kiinnittyneet
tuulien huulilla suutelevat toisiaan.
Tämä runostasi,jonka näin,jos sain
omallani vastata : Hyvällä Toivotuksellani !
kiittelen vastausrunosta ja toivotuksestasi.
Kirppuli,
tämä runosi on lohduton, lohduton mutta kaunis.
Älä tyttönen puhu vielä ' kun olen poissa ' älä !
Elämä koettelee toisinaan raskaalla kämmenellä,
mutta tiedän, että tulet selviämään tästä
taistelustasi.
Voimia, voimia ja iiiiso hali.
en ole minnekään lähdössä =). Minulla vain on aina valmiina irrallisia ajatuksia paperilla
tai lauseen pätkiä ynnä muuta. Tämäkin osittain jo joku aika sitten kirjoitettu. Eilen sain
sen valmiiksi. Siinä olet oikeassa, että se on tosiaan surullinen. Todella surullinen.
Mutta kyllä siihen silti sisältyy iloakin, kun sitä oikein tarkasti miettii.
lämmin halaus Sinullekin