minulla olkapäävamma, joka estää raskaat nostamiset ja käsien kohoasennossa työskentelyn. nyt todettiin välilevyn rappeuma. lääkäri sanoi ettei ainakaan jatkuvaan istumatyöhön.
eli mitä ammattia tässä nyt voi edes enää harkita????
kuinka paljon välilevyn rappeuma estää työn tekoa??
eli mitä ammattia tässä nyt voi edes enää harkita????
kuinka paljon välilevyn rappeuma estää työn tekoa??
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kevyttä kamaa jos muita vaurioita ja niiden aiheuttamia hermopuristeita ei löydy. Fysikaalisella toiminnalla syvälihakset kondikseen tukemaan ja vahvistamaan selkää.
Kaikkea muuta kuin kevyttä kamaa...huh huh. Olen nuorehko, liikunnallinen ja omaan hyvät vatsa ja selkälihakset joita jumpalla, pilateksella ja kuntosalilla pidän yllä. Taustalla kahden alimman välilevyn protruusiota ja rappeumaa. Eikä todellakaan istumatyö sovi!! Ei, vaikka työssäni voi puolen tunnin välein nousta ylös. Testattu vuosien mittaan useaan kertaan ja nyt on vihdoin uskottu ja muutettu työnkuvaa niin, että istumista on korkeintaa puoli päivää. Sen jälkeen olen välttynyt kipupiikityksiltä ja sairaslomilta.
En todellakaan suosittele istumatyötä... Enkä nostelua ja kantamista, kipeytyy takuuvarmasti. Parhaiten pärjää, kun voi itse vaihdella istumisen ja seisomisen määrää ja unelma, jos pystyy käydä välillä makaamaan kippurassa...Rappeumaa voi hidastaa ja vauriokohtaa tukea hyvillä lihaksilla, mutta ei se mihinkään sieltä katoa, päinvastoin pikkuhiljaa iän myötä pahenee.
Ammatteja: mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja/sairaanhoitaja, konsulentit, edustajat, osa myyjien työstä, pappi, suntio, lastensuojelun työntekijät... Toimistotyö käy, jos työnantaja suostuu laittamaan sähköisen pöydän, jonka saa nostettua välillä ylös, jotta voi työskennellä seisten.
koulunkäyntiavustajaksi?
Pyydä pääsyä uravalmentajalle. Vakuutusyhtiö maksaa, saat yksilölliset opastukset. Mä kävin katjanoposella, oli hyvä kokemus. Mulla kans selkä paskana, en pysty tekemään enää vaihdetyötä, mitä tein lähes 10vuotta. Tää uravalmentaja järjesti mulle oppisopimuspaikan, nyt opiskelen uutta ammattia, tavoitteena mielenterveystyö nuorten parissa. Ilman ulkopuolista apua en olis välttämättä ikinä päässy tähän. Tän firman valmentajista olen kuullut ystävältänikin hyvää, joten tätä voin suositella. Vakuutusyhtiö ei välttämättä tarjoa näitä palveluja, joten pitää osata pyytää, Mä tiesin kun kaveri oli just ollu noposella, niin pyysin pääsyä sinne.
Näissä on tosiaan eroja. Mä olin ekaksi Vervellä tuommoisella vastaavalla valmentajakonsulteilla, siellä vain juteltiin eikä mitään saatu aikaan. Sit vakuutusyhtiö kai kyllästy odottamaan ja siirsi minut verveltä tuonne noposelle ja homma lähti kyllä samantien luistamaan. Työvoimatoimistosta ei oo ollu minun asiassani hyötyä, mitään apua en sieltä ole koskaan saanut. Mulla on reilu vuosi sitten selkävamman lisäksi todettu masennus, en tosin enää tiedä kumpi tuli ekaksi.. Mut jos tuonne noposelle en ois päässy, oisin varmaan vieläkin vaan kotona tai ehkä jossain avolaitoksessa hoidossa, kun mulla kotona oikeesti ois hajonnu pää. Nyt mulla on uusi kevyempi työ ja selkä ja masennus ihan hallinnassa.
Mä oon nykyään suntiona, just ton saman konsulttitoimiston ohjaamana. Oli hyvä kokemus, voin suositella.
Onko joensuun seudulla vastaavanlaista urava,mennusta? mistä sitä voi kysellä
Kannattaa kysellä suoraan eläkevakuutusyhtiöstä, sieltä ainakin minä itse tätä apua pyysin ja antoivat ihan mielellään, käyttävät kuulemma paljon just tuota firmaa.
Mä oon sellainen selkävaivainen toimistorotta, vaihtelen työasentoja ja aika hyvin pärjään. Samaisen urakonsuttifirman avulla minäkin uuteen ammattiin kouluttauduin.
Tein aiemmin suunnitteluhommia, mutta selkä oli niin pahana, että pyysin vaihtoa toimiston yleisnaiseksi. Palkka pieneni, mutta selkä kestää työtä ja elämä siten paljon mukavampaa. Minulla on niin mukava työyhteisö, että en halunnut tästä pois.
Minusta tuli valokuvausalan yrittäjä. Tässä työssä pystyy melko hyvin suunnittelemaan työasennot.
Valokuvaajan työ oli mun unelma ollu pikkulapsesta lähtien. Taiteelliset kyvyt ei vaan riitä siihe hommaan. Selkävaivaisena aulavahtimestarina työskentelen, jouduin vaihtamaan alaa elintarviketeollisuudesta näihin hommiin.
Minäkin siirryin uravalmentajan avulla koulunkäyntiavustajaksi, palkka ei päätä huimaa, mutta työ on sopivan kevyttä. Työssä varjopuolena on pitkät pakolliset "kesälomat", sillä ainakin Espoossa kaupunki lomauttaa kesäksi osan koulunkäyntiavustajista.
Minä työskentelen kans koulunkäyntiavustajana ja koen kesän pakkolomat vaan hyvänä asiana. Rahaa jää vähän vähemmän, mutta mä arvostan vapaa aikaa varsinkin kesällä.
Olen eri mieltä ko.työn sopivuudesta selkäsairaalle. Itse olen kka ja tällä hetkellä kuntoutustuella ko. ammatista juuri selkävaivan takia. Pois töistä yli vuoden.
Kysyisin miten te voitte olla kyyryssä pienten pulpettien vieressä ja seurata lapsen työskentelyä, kun selkään koskee heti etukumara asento? Luistinten, monojen sitominen pienille? Tavaroiden siirto, nosto kaappien alahyllyiltä, vaikeista paikoista ym, kun ei pääse edes kyykkyyn? Kaikki kurkottelu ja kiertoliikkeet pahasta jne.
Riippuu paljon tietysti työpisteestä ja lapsien iästä mutta itse ainakaan en pysty olla kys. työssä.
Tosin selkäsairauksiakin on niin monenlaisia, ei niitä voi verrata, mutta en suoralta kädeltä näe kka:n ammattia sopivana nimenomaan juuri selkäkivuista kärsivälle.
Kahdelle viimeiselle kirjoittajalle sanoisin, ettei tätä työtä tehdäkään rahan vuoksi, sanoisin että se on lähinnä kutsumusammatti, niin paljon siinä joutuu laittaa itsensä likoon.
Joo sopii hienosti olla pulpetin vieressä ja ottaa pöydästä tukea,mitä jos selkä pettää ja kaatuu oppilaan päälle ? saa vielä syytteet oppilaan pahoinpitelystä.
Mä olin joensuussa katjanoposella, se valmentaja tuli savonlinnasta tänne. Olin erittäin tyytyväinen saamaani apuun.
Tein raskasta työtä 30v. ja selkä meni sököksi.
Nykyisin teen työkseni:
Talvella olen uimarantavahti ja kesällä lumenluoja.
Ei ole enää ollut selkäkipuja.
Tuohon kun pääsis :)
Nykyisin on tiukassa nuo paikat :D
olin yli 20 v istumatyössä toimistossa ja mut irtisanottiin varmasti alaselkävaivani vuoksi joka alkoi oirehtiin n.5 v sitten.Madaltumaa ja kulumaa sekä tulehdusta mutta ei hermopinteitä
Siinä sitten yritin olla välillä töissä ja lyhyitä sairaslomia ja loppuvuosina muutama vähän pidemi n 3-4 vkon jakso.Oli nostettava pöytä ja satulatuolia ja kumityynyä; mikään ei auttanut .Pilleriä ja fysikaalista, akupunktiota jne.Kipukierre ja vaiva jatkuu ja muuttaa muotoaan ja lantio on jo virheasennossa huolimatta jumpasta ja muusta lihasten vahvistamisesta eli ei tässä mikää työ käy kun seisot tai istut tai kävelet nii aina tuntuu. Nyt oon työtön mutta pakko hakea saikkua kohta ei enää kestä pää tätä enää.Ei voi olla töissä jos on jatkuva vaiva.Riippuu tietenkin paljonko se vaivaa, mutta mulla ainakaan ei tällä hetkellä käy mikään ammatti.
Helpottavaa kuulla että on muitakin kohtalotovereita........toivottavasti joskus vois tehä töitäkin vielä
Onko sulla minkälainen kipulääkitys? Onko sulla kipua istuessa ja seisoessa? Mulla vastaavanlaiset oireet kuin sulla ja olen ollut sairauslomalla kohta vuoden. Kun olen toimistotyötä ja istumatyötä tekevä ja istuminen on kaikista pahinta. Mulla ei oikeastaan seisoessa tule kipua tai ei ainankaan niin pahaa kuin istuessa. Olen myös jumpalla saanut lihaksiston kuntoon ja painoa tiputettua tänä vuonna 7-8kg, mut oireet eivät vaan häviä. Tavoite olis joku kaunis päivä päästä töihin ja 'normaaliin' elämään. Työnantaja on luvannut hankkia sähköpöydän ja istuma/seisomatuolin. Lääkäri ei vaan ole vielä ollut suostuvainen laskemaan minua töihin, kun en voi kivutta istua kuin noin 10 min.
Oot mun kohtalotoveri tosiaan siltä kuulosta!.Mun kipu on tosi alhaalla oikeastaa monesti enemmän ristiluun/häntäluun kohdalla ja säteilee takapuoleen(polttelua, pistelyä, puutumista ja jäykkyyttä) sekä painettakin on
.Lääkitystä on ollut tulehduskipulääkkeitä burana,arcoxiaa, relifex, kortisonia,lihasrentouttajia kuureina.Kyllä ne tekee työtänsaä siellä sen tuntee mutta kipuilu ja kiristys palaa takaisin. Sama juttu oon laihduttanut ja jumpannut.Ei auta ,no ehkä lonkan ja jalkaan säteily vähän helpotti. Kuule antaisin neuvon nyt sulle sellaisen että ala ajoissa hommata itseesti vaikka osa-aika työkyvyttömyys eläkkeelle tms vaikka tilapäiselle ennen kuin käy niinkuin mulle että työnantaja irtisanoo! Seisominen ei mulle auttanut ehkä pieni liike välillä parempi.Istuessa paine ja kiristys pahenee mutta se tuntuu seisoessakin.Oletko ottanut itse mitä hoitoja tms. ? Olis kiva jos kertoisit enemmä ja mitä lääkärit on sanoneet? Mä oon menossa sairaalan fysiatrian osastolle tammikuussa jo pääsis sitä kautta kuntoutukseen jne.
Pyydä apua sieltä. Mä pääsin noposelle ja sieltä sitten räätälöitiin mulle sopiva ratkaisu. Nyt teen uutta työtä, saan tehdä sitä omaan tahtiin, selkäkipujen antamissa rajoissa. Selkä edelleen ajoittain vihoittelee, mutta stressi pieneni huomattavasti kun työasia ratkesi ja fyysinen työ, jota tein ennen ei enää pahenna selkäkipua.
Freelanceriksi alkaessa saitko mitä tukia eläkeyhtiöstä?
Joo sain alkuun kuusi kuukautta jotain elinkeinotukea, se uravalmentaja järjesti asiat ja se varma raha helpotti alussa kun töitä ei ollu kovin paljoa.
Mulla sama. Se oli tärkeä raha.
Itse sain aikanaan vakua eläkevakuutusyhtiöstä, olen ollut kuntoutuksessa kolmasti ja pääsin uudelleenkoulutukseen (tuki oli yhtä hyvä kuin palkkani opiskelun aikana!) Iskiashistoriani on pitkä (15v), välillä parempia vaiheita välillä huonompia. Viimeks pari vuotta sitten meni jalat alta totaalisesti, siitä kuntoutin itse itseni askel askeleelta eteenpäin. Tietty sain vahvat kipulääkkeet. Toinen jalkani oli tunnoton ja siihen sain Lyricaa, jonka avulla tunnottomuus väheni, tosin ei kokonaan. Tällä hetkellä pystyn tekemään pitkiä 2h sauvalenkkejä ja vesijuoksemaan, mutta tiedän, että selkäni kanssa mikään ei ole lopullisesti ohi. Kaapissa odottaa kipulääkkeet seuraavaa niksahdusta. Tiedän kaikki kuntouttavat asiat ja pidän siinä mielessä itsestäni huolta, syön terveellisesti ja olen tiputtanut painoani. Työni on tällä hetkellä liikkuvaa asiakastyötä, josta osa ajasta kuluu toimistolla, mutta siinä pystyy säätelemään sitä, milloin istuu ja milloin liikahtaa. Tämän kanssa on vain opittava elämään.
Niinpä, ainoa ja samalla se vaikein keino on oppia elämään tämän kanssa.
Välilevyn rappeuma on tosi kinkkinen juttu. Minullakin on ollut sellainen jo parikymmentä vuotta, töissä on oltu ja välillä vaihdettu kevyempiin hommiin. Olennaista on, että kivun kanssa oppii elämään. Tunnottomuus on välillä ihan mukavaa kun vastavaihtoehtona on kipu joka meinaa viedä järjen.
Onko teillä vaihtaminen lähtenyt työnantajan puolelta vai työterveyshuollosta?
Hoidin itse asiaa eteenpäin, omalääkäri pisti ammatilliseen kuntoutukseen
Mulla laittoi ihan terveyskeskuslääkäri ja siihen sit toivoin itse että pääsisi noposelle
Kelassa on kattava valikoima kuntoutuksia selkävaivoista kärsiville. Suosittelen hakemaan kuntoutukseen. Tästä osoitteesta pääset katsomaan Kelan kurssitarjontaa http://asiointi.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication .
Työeläkelaitos vaatii yleensä, että kuntoutukset on käytynä ja sen jälkeen haetaan ammatillista kuntoutusta. Uudelleen koulutus tai työkokeiluasioissa kannattaa olla omaan työeläkeyhtiöön yhteydessä ja käydä niiden nettisivuilla lueskelemassa työeläkekuntoutuksesta.
Mikäli työhistoriaa ei ole vähintään viittä vuotta, kannattaa olla yhteydessä Kelaan. Mikäli Kela ei lähde tukemaan uudelleen koulutuksessa tms., seuraava taho on työ- ja elinkeinotoimisto.
Kelassa on työkykyneuvojia, joiden palveluista löytyy tietoa Kelan sivuilta tästä linkistä http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf ./NET/190711105808TK?OpenDocument .
Mikäli asiat eivät ratkea muuta kautta, voi halutessaan pyytää asiaansa käsiteltävän oman paikkakunnan Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmän kokouksessa.Tämä on lakisääteinen ryhmä.
Minä olen käynyt sekä kelan että työ eläkeyhtiön kuntoutuksissa ja tuo eläkeyhtiön ammatillinen kuntoutus oli juuri sitä mitä minä tarvitsin.Sain oman valmentajan ja se etsi minulle uuden työpaikan ja koulutuksen.
Kelan kautta (työnantaja laittoi) kestää ihan tosikauan, itse jonotin lähes vuoden ja jouduin petreaan. Oli tosi huono kokemus. Eläkeyhtiön kautta sain oman valmentajan, noposella, tämä etsi minulle uuden työpaikan parissa kuukaudessa.
Sama juttu mulla, noposen valmentajan kautta sain koulutuspaikan ja työllistyin heti kun koulusta pääsin. Paperihommiin entisistä fyysisistä hommista.
Kelan kuntoutuksesta ei ollu mulle mitään apua, tulin vain kipeämmäksi siellä. Nyt tuota noposen kuntoutusta haen tietoa, jos se auttaisi mua pääsemään muuhun työhön, nykyduunissa en pysty jatkamaan vaikka muuten jo ihan ok duuni on .
Ja Noposelle olen menossa, googlettaminen auttoi. Toivotaan että he pystyvät auttamaan minua kun en tiedä mitä työtä voin enää tehdä. Olen kuitenkin vielä mielestäni työikäinen ja voisin tehdä reilun kymmenen vuotta töitä vielä
Eka tapaaminen takana, on toiveikas olo. Valmentaja sai minut uskomaan että jotain työtä on vielä jota pystyn tekemään. Katsotaan nyt miten äijän käy
Väliaikatietoja: työkokeiluhaastattelu on sovittuna, mahdollisuus jatkaa oppisopimuksella ammattiin samassa paikassa, jos kaikki menee hyvin. Eli homma etenee ja mielestäni ihan kohtuullisessa aikataulussakin.
Ja nyt työkokeilusopimus tehty ja luvattu oppisopimus, jos en itse tyri jotain. Voin suositella Noposta omasta kokemuksestani
Onnea, tuohon itsekin haluaisin. Noposelle vasta laitettu eläkeyhtiöön toive päästä, saa nähdä milloin pääsis.
Jes, lupasivat mulle oppisopimuksen tuosta työkokeilupaikasta, olen todella tyytyväinen tähän.
Ja syyskuusta eteenpäin mulla on oppisopimuspaikka, olen niin onnellinen ja tietty samalla vähän kiitollinen mun upealle valmentajalle noposella.
Wau, onnea. Itsellä ei oo vielä tietoa tulevaisuudesta.
Tää oli mulle vähän kuin pieni lottovoitto. Oon ollu tosi tyytyväinen.