.........
Se oli juhannusaatto 1983. Olimme matkalla vaimoni kummipojan rippijuhlille Rovaniemelle ja kävimme ostamassa kukkia Saarenkylässä sijaitsevalta puutarhalta. Kello oli jotain 10 tietämillä. Kesäinen luonto oli kauneimmassa kukoistuksessaan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kullerot kukkivat ja linnut lauloivat sulosäveliään. Puutarhan pihalla odotellessani minun oli todella hyvä olla. Olin 38-vuotias terve kaveri ja elämäni oli hyvällä mallilla. Samoin luotin täysin Jumalaan. Siihen, että Jumala varjelee niin, ettei hiuskarvakaan päästäni katkea. Mutta en vielä tiennyt, että siinä puutarhan pihalla kävelin viimeiset askeleeni omilla terveillä jaloillani.
It was Midsummer Eve 1983. I was with my family on the way my wife's godson's to the confirmation class party onto Rovaniemi. On the way we went to buy flowers from the garden, which is located in Saarenkylä. It was 10 o'clock by knowing. The summer nature was in most beautiful heyday. The sun was shining from a clear sky; the flowers bloom and the birds sang beautifully. When my wife was buying flowers, I awaited on the courtyard of the garden and my feeling was really good. I was a 38-year-old and I had excellent physical strength and my life; it was on a good model. I totally trusted God. I trusted to fact that God protects so that the hair will not break from my head. But I did not know yet, that I in it on courtyard of the garden walked the last step my on own healthy feet.
Puutarhalta lähtömme minä vielä muistan. Muistan, kuinka pihalle ajoi joku nuoripari tummalla henkilöautolla ostamaan kukkia. Muistan, kuinka tie kaartui loivasti oikealle, mutta sitten seuraava muistikuvani on, että tulin tajuihini jossain sumun täyttämässä huoneessa. Suustani lähti sormenvahvuinen letku ja meni jonnekin sumun sekaan. Valkopukuisia hahmoja liikkui sumun seassa ja joku sanoi: "Kylläpä katsoo ihmeissään".
Its still I remember when we get off from the garden. I remember that somebody newlyweds arrived with a black car to the courtyard of the garden to buy flowers. I remember how the road curved mildly to the right, but then there will is my next memory picture that I came to my consciousnesses in some room filled by the fog. A hose left and went from my mouth among the fog somewhere. To the white the dressed persons were among the fog and somebody said: "Yes looks astonished."
....................
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/2/muistelus.html
Se oli juhannusaatto 1983. Olimme matkalla vaimoni kummipojan rippijuhlille Rovaniemelle ja kävimme ostamassa kukkia Saarenkylässä sijaitsevalta puutarhalta. Kello oli jotain 10 tietämillä. Kesäinen luonto oli kauneimmassa kukoistuksessaan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kullerot kukkivat ja linnut lauloivat sulosäveliään. Puutarhan pihalla odotellessani minun oli todella hyvä olla. Olin 38-vuotias terve kaveri ja elämäni oli hyvällä mallilla. Samoin luotin täysin Jumalaan. Siihen, että Jumala varjelee niin, ettei hiuskarvakaan päästäni katkea. Mutta en vielä tiennyt, että siinä puutarhan pihalla kävelin viimeiset askeleeni omilla terveillä jaloillani.
It was Midsummer Eve 1983. I was with my family on the way my wife's godson's to the confirmation class party onto Rovaniemi. On the way we went to buy flowers from the garden, which is located in Saarenkylä. It was 10 o'clock by knowing. The summer nature was in most beautiful heyday. The sun was shining from a clear sky; the flowers bloom and the birds sang beautifully. When my wife was buying flowers, I awaited on the courtyard of the garden and my feeling was really good. I was a 38-year-old and I had excellent physical strength and my life; it was on a good model. I totally trusted God. I trusted to fact that God protects so that the hair will not break from my head. But I did not know yet, that I in it on courtyard of the garden walked the last step my on own healthy feet.
Puutarhalta lähtömme minä vielä muistan. Muistan, kuinka pihalle ajoi joku nuoripari tummalla henkilöautolla ostamaan kukkia. Muistan, kuinka tie kaartui loivasti oikealle, mutta sitten seuraava muistikuvani on, että tulin tajuihini jossain sumun täyttämässä huoneessa. Suustani lähti sormenvahvuinen letku ja meni jonnekin sumun sekaan. Valkopukuisia hahmoja liikkui sumun seassa ja joku sanoi: "Kylläpä katsoo ihmeissään".
Its still I remember when we get off from the garden. I remember that somebody newlyweds arrived with a black car to the courtyard of the garden to buy flowers. I remember how the road curved mildly to the right, but then there will is my next memory picture that I came to my consciousnesses in some room filled by the fog. A hose left and went from my mouth among the fog somewhere. To the white the dressed persons were among the fog and somebody said: "Yes looks astonished."
....................
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/2/muistelus.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.