Moi!! Olen 31v. mies ja minulla diaknosoitiin maanantaina 2-tyypin 2-suuntainen mielenhäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö..Kaikki lähti liikkeelle siitä kun jäin kiinni puolisolleni ulkopuolisesta suhteenalusta.
"Suhdetta" oli kestäny vajaat 1½ viikkoa..Henkilö joka oli puolituttu lähestyi minua facebookin chatissä ja samantien jäin "kiinni" kirjoitteluun ja aloin kertoa ns.tunteistani häntä kohtaan ja "lämmittelemään" keskustelua..Eikä se mitään muuta ehtinytkään olemaan kuin kirjoittelua.Minulla on kaksi lasta ja todella mahtava puoliso.Kotona suunnittelen puolisoni kanssa remonttia ja kodin laittamista joten kotona asiat ovat suht kivalla mallilla..Seksiä tosin ei ole ollut paljoa mutta olen ymmärtänyt puolisoni väsymäystä koska hän on ollut se meidän perheessä kuka on herännyt öisin lapsia hoitamaan...
Noin 2kk sitten alkoi ns.mania vaihe johon liittyi yltiöpäistä siivoilua,totaalista ristikoihin uppoamista ja facebook addiktiota..Keräsin facebookissa kavereita vaikka en edes tuntenut heitä..Lähinnä naisia..Kotona ehdottelin puoisolleni erinlaisia seksiasentoja netin "asentosivuilta" mutta hän ei niistä lämminnyt enkä itsekkään enää iltasin ollut itsekkään kiinnostunu koska olin väsynyt..
Nyt kun puolisoni on saanut käsiinsä kirjoittamani meilit mitä kirjoitin tälle kolmannelle osapuolelle,on hän valmis eroamaan samantien..Itse en sitä todellakkaan halua ja eilen olin jo varastossa naru kaulassa mutta lopulta ei "rohkeutta" löytynyt..Tämä ulkopuolinen suhde ei merkinnyt minulle mitän enkä tunne minkäänlaista harmia vaikka jäimme kiinni..Häpeää kyllä tunnen siitä mitä olen puolisolleni ja perheelleni aiheuttanut..Eikä tämä "pettäminen" ollut ensimmäinen kerta..Aika tarkaan kaksi vuotta sitten tein samanlaisen jutun ja samanlaisella kaavalla..Se johti muutamiin tapaamisiin ja samanlaisiin häpeän tunteisiin.
Muutenkin tämä minun ja puolisoni elämä on koko 7 vuotisen yhteiselon aikana ollut aika vuoristorataa tosin ei pettämisten vaan oman oikkuiluni takia..Aina olen ollut vastakarvaan lähes kaikessa ja väittänyt vastaan vaikka tietäisin olevani väärässä..Loukannut häntä tuhansia kertoja todella pahoilla sanoilla,rähjännyt lapsille tavalla mitä en voisi uskoa kenenkään isän tekevän,töissä ottanut pomon kanssa yhteen todella rajusti..johtuen varmaan siitä että hän on isäpuoleni.
Tehnyt myös hetken mielijohteesta muutamia tyhmiä ja kalliita hankintoja jne...
Olemme käyneet erinlaisissa terapioissa jo lähes suhteemme alkuajoista lähtien ja ihmetelleet kun mikään ei tunnu auttavan..Ja itsekkin olen syyttänyt kriiseistämme lähes aina puolisoani..Toki olen myös syyttänyt itseäni mutta vain vähän..Keskusteluissa diaknosoitiin vain minun masennukseni.
Olen aika huono ilmaisemaan asioita mutta toivoisin jos jollakulla muulla olisi samanlaisia kokemuksia,toivoisin etä jakaisit niitä kanssani koska en todellakaan halua erota puolisostani ja lapsistani.
Olen lähes rukoillut puolisoani antamaan minulle uuden mahdollisuuden ja varsinkin kun diaknoosi on vasta tehty ja lääkitys aloitettu..
En tiedä mitä tehdä koska tämä perhe on minulle kaikki kaikessa.En ymmärrä miksi olen käyttäytynyt näin miten olen käyttäytynyt..En vaan tiedä mitä tehdä..Auttakaa!!
"Suhdetta" oli kestäny vajaat 1½ viikkoa..Henkilö joka oli puolituttu lähestyi minua facebookin chatissä ja samantien jäin "kiinni" kirjoitteluun ja aloin kertoa ns.tunteistani häntä kohtaan ja "lämmittelemään" keskustelua..Eikä se mitään muuta ehtinytkään olemaan kuin kirjoittelua.Minulla on kaksi lasta ja todella mahtava puoliso.Kotona suunnittelen puolisoni kanssa remonttia ja kodin laittamista joten kotona asiat ovat suht kivalla mallilla..Seksiä tosin ei ole ollut paljoa mutta olen ymmärtänyt puolisoni väsymäystä koska hän on ollut se meidän perheessä kuka on herännyt öisin lapsia hoitamaan...
Noin 2kk sitten alkoi ns.mania vaihe johon liittyi yltiöpäistä siivoilua,totaalista ristikoihin uppoamista ja facebook addiktiota..Keräsin facebookissa kavereita vaikka en edes tuntenut heitä..Lähinnä naisia..Kotona ehdottelin puoisolleni erinlaisia seksiasentoja netin "asentosivuilta" mutta hän ei niistä lämminnyt enkä itsekkään enää iltasin ollut itsekkään kiinnostunu koska olin väsynyt..
Nyt kun puolisoni on saanut käsiinsä kirjoittamani meilit mitä kirjoitin tälle kolmannelle osapuolelle,on hän valmis eroamaan samantien..Itse en sitä todellakkaan halua ja eilen olin jo varastossa naru kaulassa mutta lopulta ei "rohkeutta" löytynyt..Tämä ulkopuolinen suhde ei merkinnyt minulle mitän enkä tunne minkäänlaista harmia vaikka jäimme kiinni..Häpeää kyllä tunnen siitä mitä olen puolisolleni ja perheelleni aiheuttanut..Eikä tämä "pettäminen" ollut ensimmäinen kerta..Aika tarkaan kaksi vuotta sitten tein samanlaisen jutun ja samanlaisella kaavalla..Se johti muutamiin tapaamisiin ja samanlaisiin häpeän tunteisiin.
Muutenkin tämä minun ja puolisoni elämä on koko 7 vuotisen yhteiselon aikana ollut aika vuoristorataa tosin ei pettämisten vaan oman oikkuiluni takia..Aina olen ollut vastakarvaan lähes kaikessa ja väittänyt vastaan vaikka tietäisin olevani väärässä..Loukannut häntä tuhansia kertoja todella pahoilla sanoilla,rähjännyt lapsille tavalla mitä en voisi uskoa kenenkään isän tekevän,töissä ottanut pomon kanssa yhteen todella rajusti..johtuen varmaan siitä että hän on isäpuoleni.
Tehnyt myös hetken mielijohteesta muutamia tyhmiä ja kalliita hankintoja jne...
Olemme käyneet erinlaisissa terapioissa jo lähes suhteemme alkuajoista lähtien ja ihmetelleet kun mikään ei tunnu auttavan..Ja itsekkin olen syyttänyt kriiseistämme lähes aina puolisoani..Toki olen myös syyttänyt itseäni mutta vain vähän..Keskusteluissa diaknosoitiin vain minun masennukseni.
Olen aika huono ilmaisemaan asioita mutta toivoisin jos jollakulla muulla olisi samanlaisia kokemuksia,toivoisin etä jakaisit niitä kanssani koska en todellakaan halua erota puolisostani ja lapsistani.
Olen lähes rukoillut puolisoani antamaan minulle uuden mahdollisuuden ja varsinkin kun diaknoosi on vasta tehty ja lääkitys aloitettu..
En tiedä mitä tehdä koska tämä perhe on minulle kaikki kaikessa.En ymmärrä miksi olen käyttäytynyt näin miten olen käyttäytynyt..En vaan tiedä mitä tehdä..Auttakaa!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
taakse, kuten ei minkään muunkaan sairauden taakse, ei voi mennä. Teoistaan pitää kantaa vastuu.
."Aika tarkaan kaksi vuotta sitten tein samanlaisen jutun ja samanlaisella kaavalla..Se johti muutamiin tapaamisiin ja samanlaisiin häpeän tunteisiin."
Puolisonasi minäkin haluaisin eron, en pystyisi luottamaan. .."Loukannut häntä tuhansia kertoja todella pahoilla sanoilla,rähjännyt lapsille tavalla mitä en voisi uskoa kenenkään isän tekevän"
Itselläni diagnosoitiin bipo v-02, vastuuta asioiden kannosta se ei vienyt, ei tietenkään.
Mutta kaikki tapahtumat niin pettämiset,toisen ihmisen loukkaaminen ja lapsille rähjääminen ovat tapahtuneet hyvin sponttaanisesti..Aina olen tajunnut mitä olen tehnyt MUTTA vasta kun paha on jo tapahtunut..Aina olen anteeksi pyytänyt tekojani..Mutta tapahtumahetkellä ajatus ei vie pidemmälle vaan kaikki tapahtuu tässä ja nyt.
En osaa kontrolloida omia sanomisiani tai tekojani..
Teetkö näin ihan selvänäkin vaiko vain kännissä?
Nuo tuontyyppiset mokailut on minulla vain juoneena, yli menee ja lujaa silloin. Jos pystyt kontroloimaan itseäsi selvänä, pidä se linja. Vähitellen puhumalla voit saada puolison luottamuksen takaisin.
Teen kaiken täysin selvänä koska ajan mittaa huomasin ettei alkoholi sovi minulle.
Joskus kauan aikaa sitten ennen tätä nykyistä liittoa petin silloista kumppaniani todella usein humalassa..Ja tämän nykyisenkin parisuhteeni alkuaikoina olin humalassa hyvin altis hakeutumaan tällaisiin tilainteisiin..Kun puolisoni alkoi odottamaan esikostamme lopetin alkoholin käytön lähes kokonaan..
korjaus lähtee siitä, että otat vastuun tekemisistäsi.