Mistähän on kyse? Kävin varhaisultrassa pitkään jatkuneen vuodon takia, mutta lääkäri ei löytänyt kohdusta oikein mitään. Omien laskujen mukaan mennään viikolla 6 2. Positiivisen testituloksen sain kp:nä 32, eli 2 vkoa sitten. Kiertoni on tavallista hieman pidempi ja epäsäännöllinen.. Lääkäri sanoi, ettei vielä tarvitse heittää toivoa sen suhteen, ettäkö sieltä vielä vauva löytyisi. Itsellä on kuitenkin tosi lannistunut olo... Ja jotenkin on ollut koko ajan... Mikä teidän muiden kokemus asiasta on? Vieläkö on järkevää elätellä toiveita, vai olisiko syytä alkaa valmistautua siihen, että se on taas kerran ohi ja ollaan lähtöpisteessä? Sain uuden ajan parin viikon päähän, mutten tiedä, kestääkö psyyke sinne asti... Tai ylipäätään kestääkö psyyke toista keskenmenoa (/tuulimunaa) näin lyhyellä aikavälillä...
Pettymys ultrassa...
onko toivoa?
202751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itehän en mikään lääkäri todellakaan oo mut mun mielestä tuo kuullostaa aika heikolta :( Toivotaan että kaikki olisi kumminkin hyvin :) voihan se olla että jos on huonot laitteet niin ei aina nuolla viikoilla mitään löydykkään mutta kerta sulla tuota vuotoa on niin.. valmistaudu kumminkin pahimpaan, mukavahan se sitten on vaan jos kaikki olisikin hyvin :) toivotaan että on :)
viikolla 5 ruskuaispussi ultrassa, ilman mitään gynen erikoisultraa. Ja viikolla 7 jo alkiotakin... Tsemppiä kumminkin.
Tehtiinkö sinulle ultraääni vatsanpeitteiden päältä vai emättimen kautta? Emättimen kautta näkyvyys on paljon parempi, vatsan päältä tehtynä ei alussa näy välttämättä mitään. Minulla näkyi viikolla 4 alakautta tehdyssä ultrassa paksuuntunut kohdun limakalvo ja pikkuriikkinen alkio-ontelo. Kävin kovien mahakipujen takia ultrassa. Raskaus eteni sittemmin normaalisti, nyt on viikko 24 menossa, vaikka kovia vatsakipuja on ollut useasti. Jos on vuotoja, kannattaa aina henkisesti varautua pahimpaan. Osa niistä on vaarattomia, mutta osa ennustelee ikävä kyllä keskenmenoa.
Alakautta ultrattiin, ja jostain onteloista se puhui, mutta tosi epäselväksi mulle jäi, että mitä siellä nyt sitten lopulta oli / ei ollut. En jotenkin osannut ja tajunnut kysyä. Harmittaa, että lääkäri kehotti mua pitämään kiinni toivosta, kun kuitenkin oma olo ja järki sanovat, ettei kaikki ihan kunnossa ole. Vuotoa ei ollut tuolloin lainkaan (nyt taas on vähän) ja muutenkin se on sellaista, että valkovuodon seassa on aina hiukan (tai enemmän) verta. En sitten tiedä, eikö lääkäri luota laitteisiin tai itseensä, vai onko tosiaan vielä sellainen mahdollisuus, että asiat olisivat kunnossa...
Muutaman optimistisen tarinan olen netistä onnistunut löytämään, mutta aika kurjalta näyttää ennuste näiden löytämieni keskustelujen pohjalta... Täytyy sanoa, etten kyllä mitenkään jaksaisi tätä taakkaa enää harteilleni. On ollut maailman kamalin syksy monestakin syystä, ja jotenkin haluaisi ajatella, että kyllä JONKUN asian on pakko onnistua... Mä tartun siihen pienenpieneen toivonhippuseen, koska muuta en nyt millään jaksa. Ja rukoilen, että toiveikkuuteni palkitaan...
Hei Sinulle !
Kolme peräkkäistä keskenmenoa vuoden sisällä kokeneena voin sanoa, että aina on toivoa.
Kurjalta kuulostaa ja voi olla, että kesken on mennyt, MUTTA kävi miten kävi, älä luovuta !
Itselläni oli tosiaan kolme peräkkaäistä, joista viimeisin meni vkolla 13 kesken.
Lääkärit jo sanoivat, että näin kolmen keskenmenon jälkeen turha oikeastaan enää odottaa ja toivoa kauheasti onnistunutta raskautta. Itseltäni löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta ja uskon, että se oli suuri syy keskenmenoihin, varsinkin kun lääkitystä ei saatu kohdilleen.
Nyt olen 6kk onnellisesti raskaana ja kaikki on mennyt hyvin ! Samana päivänä kun meidän piti mennä lapsettomuushoitoihin huomasi olevani raskaana :=)))
Mitä ikinä tapahtuu ja vaikka keskenmenot ovat todella rankkoja fyysisesti ja henkisesti, niin AINA ON TOIVOA ! ALA LANNISTU !
Toivon sinulle kaikkea hyvää !
kun kävin verikoeraskaustestissä rv 5, että ei kannata ultraan mennä ennen rv 7 koska ei välttämättä näy mitään. Menin sitten rv7 3 ja siellä näky pieni 8,9mm alkio. Ultran mukaan olisi silloin ollut kylläkin vasta rv 6 6 mutta tuohon menkkakierron perusteella olevaan rv on enemmän luottamista.
En usko että sinulla mitää hätää on ellei ole menkkoja tullut positiivisen testin jälkeen. Kävitkö verikoeraskaustestissä ollenka?
Tsemppiä. :) Kerro sitten miten toinen ultra meni, toivotaan että siellä jo näkyis pikkunen. :)
en huomannut toista viestiäsi missä kerroit vuodosta... ITselläni kuitenkin samoihin rv aikoihin tuli myös valkovuodon seassa vähän verta, muutamana päivänä. Yhtenä päivänä tuli ihan kirkas veriklimppi/hyytymä, pieni sellainen. Kaikki tää siis ennen ultraa missä kaikki oli kuitenkin ok. Lääkärini sanoi tuosta vuodosta että oli todennäköisesti kiinnittymisvuotoa ja että muutenkin voi pientä tiputteluakin alkuraskaudessa tulla. Huolestua pitäisi vasta jos tulee kipuja ja/tai runsasta verenvuotoa.
En kuitenkaan tiedä keskenmenoista muuten kuin mitä lääkäriltä olen kuullut noista huolestuttavista oireista, kun en ole itse keskenmenoa joutunut kokemaan ja toivottavasti en joudukaan. Nyt menossa rv 10 itsellä.
Toivottavasti sinäkin voit ultran jälkeen ilmottaa kaiken olevan ok. :)
Kiitos viesteistä! Omalla tavallaan kaikki ovat rohkaisseet (elämä jatkuu), mutta tietenkin parhaalta tuntuu tuo viimeisin rohkaisu, joka vielä kehottaa pitämään kiinni toivonrippeistä... Laskin, että positiivisesta testistä laskettuna olen nyt vähintään vkolla 5 , joten voihan tosiaan olla, ettei siellä sitten vielä voinutkaan nähdä mitään selkeää. Katsotaan nyt... Vuoto on ollut toistaiseksi vielä pientä, joskin jatkuvaa. Toivotaan, että loppuisi kokonaan. Lääkäri käski nyt unohtamaan koko asian 2 viikoksi. Joopa joo. (;
Kyllä siel varmasti sitte jotain näkyy.:) Jos ei tosiaan ole mitää suurempaa vuotoa tullut. Kun mulle sano tosiaan lääkäri sen tiputtelunki olevan normaalia (vaikka itselläni ei oo sen koommin mitään veristä vuotoo tullut kuinse "kiinnittymisvuoto" ja verinen klimppi... Mut lääkäri sano ultran jälkee et voi jatkossaki vielä tulla outoa vuotoa, alkuraskauden aikana, mut on normaalia niin kauan kun ei oo kuukautismaista vuotoa. :) Kävin itse vielä yksityisellä, joten lääkäri varmaan osas asiansa ja tiesi mistä puhu. Jotkut kunnalliset saattaaki puhua mitä sattuu välillä nimim. kokemusta on.
Mutta ilmottele tosiaan tänne sit miten meni ultrassa tai miten muuten nyt sit jatkuu, toivottavasti hyvin.:)
Kaiken tämän lisäksi sain pari päivää sitten tamiflu-kuurin lääkärin diagnosoimaan sikainfluenssaan... (johon mulla ei tietenkään vielä ollut rokotetta tämän tuoreen ja kummallisen tilanteen takia.) Oireet alkaa olla laantumaan päin, mutta vasta huomenna selviää, altistinko mahdollisen alkion vielä kaikkien muiden huolten lisäksi turhaan tuolle tujulle lääkkeelle. Aika paljon huolta kahdessa viikossa, mun mielestä. (; Ja voin kertoa senkin, etten tässä ole edes isoimpia vielä luetellut.. (; Eli aika ihmeissäni olen, jos kaikki tästä vielä iloksi muuttuu. Vaikka toisaalta, mitä enemmän murheita, niin sitä enemmän alan odottaa, että lopussa olisi jokin palkinto... (;
... olen vastannu jollekin aiemminkin kertomalla miten itselleni kävi. Eli mulla tuli ensin "normaalit menkat" ja sen jälkeen "ovulaation" kohdalla taas vuotoja. Menin gynelle kun tuo oviksen aikainen vuoto ei vaikuttanut normaalilta. Hän löysi ultralla jonkinnäköisen pavun mun kohdusta, mutta otti myös hcg -testin joka näytti ihan liian pientä arvoa. Otettiinko sulta tämä verinäyte? Se voi kertoa aika palljon sellaista mitä ultrassa ei näy. No, sitten menin vielä toiselle gynelle joka hänkään ei nähnyt mitään elonmerkkejä kohdussani, korkeintaan sen pienen "möykyn" joka oli kuulemma voinut olla mitä vain hematoomasta keskeytyneeseen keskenmenoon. Sain lähetteen sairaalaan ja kun sinne menin, olin aivan hajalla mutta henkisesti valmistautunut kaavintaan. Siellä kuitenkin gynekologi löysi sykkeen - ja se syke on nyt rv 36:lla :)
Tiedän että jokainen tapaus on aina omanlaisensa, mutta mielestäni sinun ei kannata vielä luopua toivosta - oma esimerkkini kertoi että joskus lääkärit ja ultrat ja kaikki voivat olla totaalisen väärässä.
Ja jos niin käy että tuo on tuulimuna/keskenmeno, niin olen pahoillani puolestasi - mutta kun mietit miten sen kestät, niin usko pois: kyllä sen kestää. Tuntuu hemmetin pahalta, mutta vaihtoehtoja ei ole kuin katsoa eteenpäin. Ja ainakin tuo kaikki todistaa että voit tulla raskaaksi, silloin asiasi on jo paljon pitemmällä kuin monella! Tsemppiä!
Ei ole ainakaan vielä otettu verestä hcg:tä. Millä viikolla siis sulla viimein löytyi syke? Pitäisi koittaa itsekin pysyä tyynenä. Jättää odottelu ja toivominen, ja pohtia tunteita vasta sitten, kun on jotain konkreettista. Mutta tarinasi kyllä rauhoittaa. Kiitos. :)
Aloittaja täällä moi!
Joku pyysi kertomaan, miten asia etenee, ja kieltämättä muutoinkin on kiva tulla maailmalle julistamaan, että tämänpäiväinen ultra näytti pikkuisen sykkeen, viikkoja tasan 7( 0). Eli tuoreempi tapaus, kuin mitä kuvittelimme. Tästä opimme ainakin sen, että turhan aikaisin ja turhan herkkiä testejä ei ole syytä tehdä. Ja että jos kierto on yleensä pitkä, niin se on myös raskautta edeltäessä pitkä, eikä yhtäkkiä muutu samanmittaiseksi, kuin muilla keskimäärin. ;)
Alussahan tässä siis vielä ollaan, ja mitä vain voi sattua. Mutta eikös löydetty syke ole hyvä merkki? :) Ja toiveikkuudesta ja hyvästä mielestä ei ole haittaa. Jos pettymys on tullakseen, niin ei siitä tee helpompaa se, että olisi koko ajan valmistautunut ja varautunut siihen.
Eli toivoa oli ja on. Ja sekös hymyillyttää. :)
Todella hienoa, että sait kuulla ilouutisen. Ja nyt vaan odottelemaan. :)
Hienoa! Joo, se keskenmenoprosentti on enää parin prosentin luokkaa kun sykkeet on havaittu, joten siitä lähdetään, että teille on selkeästi tulossa vauva:D
Just tuossa miehen kanssa mietittiinkin, että mikäs se prosentti olikaan, nyt kun syke on nähty. Tietenkin olisi ollut kivempi nähdä otus hiukan vanhempana, kuin mitä viimeksi saatiin (12. viikon ultrassa) kuva keskenmenneestä (7 1). Mutta silti, toiveikas ja positiivinen ja jotenkin ihanan sinisilmäisen varma olo. Kuten sanottua, ei tästä hyvästä olosta haittaakaan ole. :) Kun kuukauden vielä malttaa, niin ollaan taas varmemmilla vesillä. :) Hih!
Somac; ei se kyllä mitään parin prosentin luokkaa ole, kyllä se on korkeampi..
Mihin perustat tietosi? Olen lukenut useammankin artikkelin aiheesta ja niissä riskiksi arvioitiin muistaakseni 2-4 % sen jälkeen kun sydänäänet olivat kuuluneet. Harmi etten löydä nyt niitä artikkeleja, tässä on kuitenkin viittaus yhteen ulkolaiseen tutkimukseen:
http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Keskenmeno/Keskenmenon-riski-ei-sittenkaan-kovin-korkea/
Hei! Mulla alkoi verinen tuhruvuoto 6. raskausviikon tienoilla ja sitä jatkui putkeen kolmisen viikkoa. Pieniä menkkamaisia kipujakin oli. Vuoto oli kirkkaan veristä ja lopulta muuttui ruskeaksi sekä limaiseksi. Vuoto oli huomattavasti niukempaa kuin kuukautisten aikana, mutta verta tuli joka päivä kuitenkin housuihin asti. Edelleen kaikki hyvin ja sama raskaus on jatkunut nyt 21. raskausviikolle asti. Verenvuoto alkuraskaudessa on hyvin tyypillistä. Heti ei kannata hätääntyä vaan odottaa rauhallisesti. Jos on kovia kipuja ja verenvuoto on todella runsasta/menkkamaista, kannattaa soitella neuvolaan/lääkäriin ja tarkastaa tilanne.
Mulle gyne sanoi, että älä huolehdi keskenmenosta, vaan nauti raskaudesta täysillä. Syke näkyi vk 8 ja gyne sanoi, että usein se pini elämänliekki on loppunut jo paljon aiemmin, ennekuin verinen vuoto alkaa.
Joten katse eteenpäin ja nauti...