tuuli silitti vanhaa tammea
rungon toisella puolen
minne silmäni eivät yltäneet
tällä puolen koira
jätti kynnenjälkensä kaarnaan
raaps raaps
niistän nenää, olen nuhastunut
luetko lauseita rakas
lapsi meni tramboliinilla ylös alas
kävellessäni aitauksen luo hevosia katsomaan
leikitäänkö hippaa
huoneessa tanssahteli varjojen meri
ja kakluunista loimottavassa valossa ihmisen käsi,
kuinka hillitöntä
leikkasi ilmatilaa niin kuin avonainen turpa
etten paremmin sano
kun sanoit
että olen vain pojankloppi
keskenkasvuinen kaikissa teoissani
lapsi meni ylös alas
ja minä muistelin huoneessa tanssivaa valoa
kätesi varjoa
suvantopaikkoja virtaavassa vedessä
hmm, kummallisia mielleyhtymiä
seuraavana päivänä,
silittäessäni märkää kaulaa
ja nyt siitä on jo kolmatta päivää
äh, niistän nenää,
pohdiskelen ihmisten eläytymistä,
minuun ja toisiinsa
minkä verran käytän faktisesta elämästä
poimittua kuvastoa,
muotoilen asioista rekvisiitan
katsoen miltä se näyttää sommiteltuna
tajunnanvirtaa rakkaani, eriphorum, eriphorum vaginatum
kenestä se nyt puhuu, minusta vai jostain toisesta
tällä tavalla:
jdjzmxbgjmkzxglm
puri minua olkapäähän ja
hörähti
silloin ensimmäistä kertaa ymmärsin
mitä tarkoittaa hevosenleikki
hymyillen kirjoitan
keskenkasvuiseksi itsekin itseni tunnen, totta
sinä vastasit
että sanat ovat kovin vajavaisia
tällaisena iltana
jotain on puhuttava
kätkeäkseen sen mistä ei voi
puhua
niin kuin esimerkiksi nyt
tuuli silittää vanhaa tammea,
koira jättää kynnenjälkensä kaarnaan,
sateisessa pihassa:
kaipaan sinua
älä lue lauseita, vain lauseita
lue minua
jokaisen sanani takana
minua joka olen pyörivä figuuri näyttöruudulla
mielikuviesi muodostelma
ehdottomasti rikkoutuva monumentti!
rungon toisella puolella
minne silmäsi eivät yllä
meitä sitoo yhteen tuuli
tämä marraskuinen tuuli
tramboliinilla hyppivä poika
ja ehkä hevoset
raaps raaps
minulla on nuha,
ajattelin laittaa runon nimeksi
hevosenleikkiä
mutta en halunnut
ja lopuksi
niisk
19.11.2009
rungon toisella puolen
minne silmäni eivät yltäneet
tällä puolen koira
jätti kynnenjälkensä kaarnaan
raaps raaps
niistän nenää, olen nuhastunut
luetko lauseita rakas
lapsi meni tramboliinilla ylös alas
kävellessäni aitauksen luo hevosia katsomaan
leikitäänkö hippaa
huoneessa tanssahteli varjojen meri
ja kakluunista loimottavassa valossa ihmisen käsi,
kuinka hillitöntä
leikkasi ilmatilaa niin kuin avonainen turpa
etten paremmin sano
kun sanoit
että olen vain pojankloppi
keskenkasvuinen kaikissa teoissani
lapsi meni ylös alas
ja minä muistelin huoneessa tanssivaa valoa
kätesi varjoa
suvantopaikkoja virtaavassa vedessä
hmm, kummallisia mielleyhtymiä
seuraavana päivänä,
silittäessäni märkää kaulaa
ja nyt siitä on jo kolmatta päivää
äh, niistän nenää,
pohdiskelen ihmisten eläytymistä,
minuun ja toisiinsa
minkä verran käytän faktisesta elämästä
poimittua kuvastoa,
muotoilen asioista rekvisiitan
katsoen miltä se näyttää sommiteltuna
tajunnanvirtaa rakkaani, eriphorum, eriphorum vaginatum
kenestä se nyt puhuu, minusta vai jostain toisesta
tällä tavalla:
jdjzmxbgjmkzxglm
puri minua olkapäähän ja
hörähti
silloin ensimmäistä kertaa ymmärsin
mitä tarkoittaa hevosenleikki
hymyillen kirjoitan
keskenkasvuiseksi itsekin itseni tunnen, totta
sinä vastasit
että sanat ovat kovin vajavaisia
tällaisena iltana
jotain on puhuttava
kätkeäkseen sen mistä ei voi
puhua
niin kuin esimerkiksi nyt
tuuli silittää vanhaa tammea,
koira jättää kynnenjälkensä kaarnaan,
sateisessa pihassa:
kaipaan sinua
älä lue lauseita, vain lauseita
lue minua
jokaisen sanani takana
minua joka olen pyörivä figuuri näyttöruudulla
mielikuviesi muodostelma
ehdottomasti rikkoutuva monumentti!
rungon toisella puolella
minne silmäsi eivät yllä
meitä sitoo yhteen tuuli
tämä marraskuinen tuuli
tramboliinilla hyppivä poika
ja ehkä hevoset
raaps raaps
minulla on nuha,
ajattelin laittaa runon nimeksi
hevosenleikkiä
mutta en halunnut
ja lopuksi
niisk
19.11.2009
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se pitkä
vihreä
missä on pitkät hapsut päässä.
Se lämmittää
kurkkuasikin.
NESSU
Sehän on pehmoista.
Muistitko ostaa
SIWASTA
No etpä tietenkään
Älä ajattele minua
Ajattele sitä polkua
missä kuljen
Pienoin yskänpuuska
Ota sinäkin
Sitruunateetä
Juodaan yhdessä
Se lämmittää
meitä molempia
Ihanaa
Hevosen turpa on samettia
Muistithan sen
Minäkin hymyilen
millään kiinni, mutta tästä se kuitenkin alkoi:
'tuuli silitti vanhaa tammea
rungon toisella puolen
minne silmäni eivät yltäneet
tällä puolen koira
jätti kynnenjälkensä kaarnaan'
Eli mieleeni vilahti tästä aatos, ettei ihminen näe, tai vaihtoehtoisesti ei halua nähdä muuta kuin sen kurjuutensa?
Tosin tuossa välissä sitten vilahtelee kaiken näköistä zööpä zöötä (=elämistä?).
Ja tähän sitten pysähdyin:
'rungon toisella puolella
minne silmäsi eivät yllä
meitä sitoo yhteen tuuli'
Ja tämä oli se kohokohta, koska näinhän tämä menee!