minulla on hyvin stressaava elämäntilanne tällä hetkellä ja tuntuu että jotain olisi alettava tekemään...
minulla on entisen mieheni kanssa nyt 5-vuotias poika. poika asuu kanssani, mutta meillä on yhteishuoltajuus. emme pysty keskustelemaan mihinkään lapseen liittyvistä asioista ilman riitaa. lapsen isällä tuntuu ainut ajatus olla kuinka saisi tehtyä minulle kiusaa. minä olen se joka joutuu aina joustamaan ja vaihtelemaan tapaamisaikoja milloin minkäkin illanvieton takia.
isällä on elämä riistäytynyt täysin käsistä, alkoholi on tullut isoksi osaksi elämää vaikkei tätä myönnäkään. laskuja on tuhansia euroja ulosotossa, eikä hän pysty hoitamaan mitään itse. isän vanhemmat maksavat kaikki hänen laskunsa, vuokrasta alkaen. isä on ollut työtön jo vuoden verran eikä elämässä tunnu olevan mitään sisältöä. hänelle on määrätty masennuslääkkeitä koska hänen elämänsä on niin retuperällä. eikä hän todellakaan nää mikä on lapselle parhaaksi ja mikä ei. niinä tapaamiskertoina kun poikamme on hänen luonaan he luuhaavat milloin missäkin illanistujaisissa ja kyläilyissä. minun on aina jätettävä poikamme kamalaan läävään hänen luokeen, hän ei siivoa ikinä ja jos sanon että en voi jättää poikaa sellaiseen sotkuun, on riita valmis.
en yksinkertaisesti luota että poikani on hyvä olla siellä. toki poika itse kertoo tykkäävänsä kun aina on jos jonkin laista menemistä mutta itsellä on kauheaa kun koko ajan joutuu miettimään pärjääkö hän.
jos yritän keksustella asiasta isän kanssa, hän alkaa välittömästi huutaa ja haukkua minua. ei edes yritä kuunnella vaikka esittäisin asiat kuinka kauniisti. emme siis pysty edes keskustelemaan asioista, saati niitä päättämään yhdessä. en saa ottaa yhteistä poikaamme edes mukaan ulkomaanmatkoille uuden perheeni kanssa (minulla on uuden mieheni kanssa kaksi nuorempaa tyttöä) vain koska ex-mieheni ei voi sietää että minulla on uusi perhe. hänen oma vihansa menee kaiken muun edelle, jopa oman poikansa.
olen koittanut sumplia näitä asioita jo monta vuotta mutta nyt alkaa mitta täyttymään kun koko ajan asiat menevät pahempaan ja pahempaan suuntaan. en vaan voi luottaa että kaikki sujuu niinä aikoina kun poikani on isänsä luona.
haluasin siis kysä kokemuksia, kuinka vahvat perusteet pitäisi olla että saisin yksinhuoltajuuden? emme pysty yhdessä lapsemme asioita päättämään kun emme niistä pysty edes keskustelemaan. olisin kiitollinen vastauksista.
minulla on entisen mieheni kanssa nyt 5-vuotias poika. poika asuu kanssani, mutta meillä on yhteishuoltajuus. emme pysty keskustelemaan mihinkään lapseen liittyvistä asioista ilman riitaa. lapsen isällä tuntuu ainut ajatus olla kuinka saisi tehtyä minulle kiusaa. minä olen se joka joutuu aina joustamaan ja vaihtelemaan tapaamisaikoja milloin minkäkin illanvieton takia.
isällä on elämä riistäytynyt täysin käsistä, alkoholi on tullut isoksi osaksi elämää vaikkei tätä myönnäkään. laskuja on tuhansia euroja ulosotossa, eikä hän pysty hoitamaan mitään itse. isän vanhemmat maksavat kaikki hänen laskunsa, vuokrasta alkaen. isä on ollut työtön jo vuoden verran eikä elämässä tunnu olevan mitään sisältöä. hänelle on määrätty masennuslääkkeitä koska hänen elämänsä on niin retuperällä. eikä hän todellakaan nää mikä on lapselle parhaaksi ja mikä ei. niinä tapaamiskertoina kun poikamme on hänen luonaan he luuhaavat milloin missäkin illanistujaisissa ja kyläilyissä. minun on aina jätettävä poikamme kamalaan läävään hänen luokeen, hän ei siivoa ikinä ja jos sanon että en voi jättää poikaa sellaiseen sotkuun, on riita valmis.
en yksinkertaisesti luota että poikani on hyvä olla siellä. toki poika itse kertoo tykkäävänsä kun aina on jos jonkin laista menemistä mutta itsellä on kauheaa kun koko ajan joutuu miettimään pärjääkö hän.
jos yritän keksustella asiasta isän kanssa, hän alkaa välittömästi huutaa ja haukkua minua. ei edes yritä kuunnella vaikka esittäisin asiat kuinka kauniisti. emme siis pysty edes keskustelemaan asioista, saati niitä päättämään yhdessä. en saa ottaa yhteistä poikaamme edes mukaan ulkomaanmatkoille uuden perheeni kanssa (minulla on uuden mieheni kanssa kaksi nuorempaa tyttöä) vain koska ex-mieheni ei voi sietää että minulla on uusi perhe. hänen oma vihansa menee kaiken muun edelle, jopa oman poikansa.
olen koittanut sumplia näitä asioita jo monta vuotta mutta nyt alkaa mitta täyttymään kun koko ajan asiat menevät pahempaan ja pahempaan suuntaan. en vaan voi luottaa että kaikki sujuu niinä aikoina kun poikani on isänsä luona.
haluasin siis kysä kokemuksia, kuinka vahvat perusteet pitäisi olla että saisin yksinhuoltajuuden? emme pysty yhdessä lapsemme asioita päättämään kun emme niistä pysty edes keskustelemaan. olisin kiitollinen vastauksista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.