Sadepisarat ilkamoiden tanssivat
lätäköt pienet isoksi kasvavat.
Runonurkan kaapin siivosin
laatikotkin järjestin.
Sohvalle istuin lukemaan
ja uusia näin oottamaan.
Lukunurkka hiljaisena nyt
moni ole ei kai ehtinyt.
Sadekko uneen nukuttaa,
runosuonta hukuttaa.
Kertoisitko hetkestä hiljaisuudesta
vai tilanteesta uudesta.
Runot tarinat pienenlaiset
paljosta kertovaiset.
Se ilon siementä kantaa
lohtuakin voi antaa.
Yksinäistä iltaa valostaa
jos ikävä varjostaa.
Runoja taas kaipaillaan
päivässä, yössä, illassa.
Kirjoittamaan milloin vaan
vaikka kulkien suolla hillassa.
Runoilla voi mattopyykistä,
kivasta lapinreissun muistosta,
kankaasta siit tyykistä,
tai vesisuksien luistosta.
Hieroskellaan runonystyröitä, tehdään kirjoitustöitä ja viihdytään. Toivoo tulenlieskat
lätäköt pienet isoksi kasvavat.
Runonurkan kaapin siivosin
laatikotkin järjestin.
Sohvalle istuin lukemaan
ja uusia näin oottamaan.
Lukunurkka hiljaisena nyt
moni ole ei kai ehtinyt.
Sadekko uneen nukuttaa,
runosuonta hukuttaa.
Kertoisitko hetkestä hiljaisuudesta
vai tilanteesta uudesta.
Runot tarinat pienenlaiset
paljosta kertovaiset.
Se ilon siementä kantaa
lohtuakin voi antaa.
Yksinäistä iltaa valostaa
jos ikävä varjostaa.
Runoja taas kaipaillaan
päivässä, yössä, illassa.
Kirjoittamaan milloin vaan
vaikka kulkien suolla hillassa.
Runoilla voi mattopyykistä,
kivasta lapinreissun muistosta,
kankaasta siit tyykistä,
tai vesisuksien luistosta.
Hieroskellaan runonystyröitä, tehdään kirjoitustöitä ja viihdytään. Toivoo tulenlieskat
Vastaukset 54
Vanhimmat
Väsy kurkkii ikkunasta
nyt mä lakkaan valvomasta,
sormillekin levon suon
iltateen kun ensin juon.
Viimeks valot päältä pois
ja Nukku-Matti unen sois
Runojako kadonnut taivaantuuliin
luin sen ketjusta edellisestä.
Ufot luku liikkeellä
nurkka runoja ilman jäi.
Pyydetään palauttamaan
lukisimme ne mielellämme
nurkassamme viihtyen
ja saretta pirellen.
Piilossako tämä oli
oikein ikävä jo tuli,
etsin enkä löytänyt
vaan nythän on jo löytynyt.
Kompassi kai väärä oli
hätäkin jo mulle tuli,
kaikki hyvin nyt jo on
etsot jääköön unhohon.
Hyvää päivää toivottelen
huiviani heiluttelen,
matkaan lenkkipolullen
metsään käyn mä samoillen...
Lenkin tein
kiersin kokonaan
vaikka satoi
melkein juoksin
kuitenkin sen tein
ei se ollut pakkomielle
mennä sateiselle tielle
on vain suuri ilo
tämä kotiintulo
kuivatella takkii
asetella riimii
loppusoinnun malliin
Ulosmenoa meinailen
arvelen ja tuumailen
lähtisinkö ollenkaan
tuonne ulos talsimaan
Jääkaappi kuitenkin ammottaa
jotain taitaa se odottaa
turhaan valojaan se polttaa
täytyy kai sitten jotain ostaa
kuivamuonaa aina löytyy
varalla aina olla täytyy
Ehkä kuitenkin piristyn
kauppaan oikein tälläydyn
sadekamppein
kunnon saappain
enköhän mä sekaan mahdu.
tekee ihan äkäiseksi,
Äsken tähän runon laitoin,
hieman taasen tarinoin.
Minne lienee karannut,
koko juttu haipunut.
Aloitanpa alusta
ihan uutta sepustusta.
Sadeviitan minäkin
selkääni viskasin.
Pyöränselkään hyppäsin,
ja matkaan polkasin.
Kyllä siinä naama kastui,
kengillekin vesi valui,
mutta mitä pienistä
noista vastoinkäymisistä.
Huomenna nuo avajaiset
täyttää kauppakeskukset.
Joulunaikaa aloitellaan,
sinne kaikki mukaan vaan.
Nyt taas sanon HYVÄÄ YÖTÄ,
huomenna ei tehdä työtä.
Ollaan vaan ja nautiskellaan,
säästä lämpimästä iloitaan.
Ulos vilkaisu ikkunasta
kello puoli yhdeksän vasta,
hämärä peittää vielä tienoon
uninenkin vielä mä oon.
Menenpä ulos miltä näyttää
tuntuva tuuli, oksia lentää,
lämmintä on ja sataa taas
paljon on lehtiä tullut taas,
naapurin poppeli lehditään,
ei tahdo luopua nyttenkään.
pehmeä pimeys ja lämmin sää
ei ole uutta syksylläkään.
Syksystä pidän kuitenkin niin
etten halua masennuksiin.
Rapinaa kuuluu ikkunassa,
siellähän onkin satamassa.
Vettä sinne tänne roiskii,
tuuli nurkissakin voihkii.
Vaahterakin surkeana,
koko runko paljaana.
Lienee sillä olo surkea,
ja mieliala ankea.
Sitähän se syksy teettää,
kaiken ankealta näyttää.
Nyt jo voisi lunta tulla,
peittää maan valkeudella.
Kohta syttyy joulunvalot,
loistossansa kaikki talot.
Näin päästään yli ankeuden
kera joulunkynttilöiden.
Väsyttää tää pimeys,
vuorokauden hämäryys.
Syödä täytyy kuitenkin,
siispä ruokaa laitankin.
Kävelykadulle törmäsin
jouluvaloja katseli
tänään ovat syttyneet
harmaaseen päivään valaisseet
joulupukki lastenilona
riisipuuroa kymmeninä kiloina
enpä jonoon mennyt mukaan
jonottamaan mua ei saa kukaan
ainakaan puurolautasta
vaan kun tulin kaupasta
oman puuron uuniin lykkään
uunipuurosta nääs kovin tykkään.
Pian jällen on joulu,ja sana tää niin ihmeesti mieltäni lämmittää. Mutt jotain jään kuitenkin kaipaamaan, joulurauhaako päälle maan? Miksi kiirettä, tungosta aina vaan, tämä nykyinen joulu tuo tullessaan? Näkyy joulu vain jonoina kassojen, ja nyrpeinä naamoina ihmisten. Siihen kun hetkeksi seisahtaa, niin tuutin täydeltä kuulla saa tämän nykyisen joulun sanomaa. Tänä jouluna tarjoan kalkkunaa, kinkku kun liiaksi lihottaa, ja meillä mieskin jo laskee joulejaan. Ei sille voi ostella mitä vaan, hän on arvokas ihminen kerrassaan. viime jouluna meillekkin , toi aidot kristalli lampetit. Kahvilusikat, tietysti hopeaa, hälle ajattelin minä lahjoittaa. Ja mitä sille siskon pojalle saa kun sillä on kauheesti tavaraa, koko lastenhuone ihan pullollaan. Antaisit aikaasi, hyvyyttä vaan, se oikean joulun tois tullessaan. Oli seimenlapsikin tallisaan, köyhistä köyhin päällä maan
Kaupoissa kiertelin
posliineja katselin.
Joulukrääsää joka puolelle
paneuduttu oli huolella.
Punaista ja välkkyvää
hylyillä paljon särkyvää.
Hymyili siellä tonttuset
ja pienet pukkiset.
Kynttilöitä ja kynttileitä
monenlaisia enkeleitä.
vaan etsimääni löytänyt en
vieläkin ehkä etsiskelen.
tai sitten en.
Korvat meteliä ei kestänyt
soittoa kun ei kukaan estänyt.
Joululaulut liian aikaista
pois pitää mennä paikasta.
Vasta jouluna kuulla soisi
silloin tunnelmaa loisi.
Aina sama juttu
vaikka onkin tuttu.
Kaupoissa lahjoja etsiskellen
menoa kiireistä ihmetellen.
Se kuuluu joulun taikaan
tähän kummaan aikaan.
Aamu onko lainkaan
pimeää ja mustaa,
yö jatkuu yhä
hyvä että onkin pyhä.
Pukea ei viitti
vieraita jos ei käy.
Maata mennä ei saata
kyljille kun käy.
Vauhtiin kirjan maailmaan
itseni nyt hukutan.
Käy aurinko valaisemaan
säteet jo tavoittaa maan,
valo värjää jo oksia puun
luonto odota, täältä jo tuun.
Otan kameran mukaan ja tarkkailen
sitten etsin kohteen ja kuvailen.
Jäkälä, puolukka, laho kanto
aihetta herkkää kuvaukseen anto,
sitten söin tuon punaisen marjan,
tallensin kauniin kuvasarjan.
Kuusi kurkottelee korkeuksiin.
Mitä ne miehet
moottorisahan kanssa,
sohivat juuriani
ja herkkää kaarnaani.
Hups huimaa.
Tokkuraisena
auton lavalla,
minut viedään juurettomana.
keskelle toria.
Minulle laitetaan valot
kainaloihini kiillettä
Ja ihmiset ihastelevat.
Onpa kaunis kuusi.
Ihoni itkee hieman
pihkakyyneliä.
Mutta nyt loistetaan.
Kun on kerran aatoksia
miks'ei ois myös mietoksia
tähän aikaa vaikka mitä
mietippä nyt vaikka sitä
yö jo alkaa yllättää
alkaisipa väsyttää
nukkumattia ei mailla
täällä oltais häntä vailla
täytyy varmaan ruveta
lampaita sitten laskemaan.
olin kuin variksenpelätin.
Yskin ja voivuin,
mutta silti toivuin.
Viikon se tauti kesti,
oli se kova pesti.
Nyt joulukuusen etsintään,
vois mennä - ei haittaa sadesää.
Saappaat jalkaan, sadetakki päälle,
mitäänhän ei mahda säälle.
Metsässä on kiva kulkee,
kurkkaan kuusen alle,
oisko koti siellä kenen,
oravako sinne teki pesän.
Taitaa kurre pörröhäntä,
oksan haaran kodin laitaa,
vaiko kolon jostain löytää.
Suoja kaikille kai löytyy,
pesä oma, tupa soma.
Eläimiä muistamme me,
ihmiset niiden ystävät.
Tuonko kuusen ottaisin,
tuolta löytyy kauniinpi.
Lupa kuusen ottoon on nyt mulla,
uskon kai myös lupa sulla:)
Jopa löytyi kuusi soma,
minulle nyt ihan oma.
Parvekkeelle sen nyt kannan,
valot oksille sen annan.
Viikon päästä valot syttyy,
kuusikin kauniina silloin tuikkii.
Hoosianna lauletaan,
ovet joullulle näin avataan.
Hyvä mieli tulkoon tupaan,
suruisna ei kulje kukaan.
Olenkohan vaipunut mä talviuneen
kun en kirjoittanut ole viikkoon moneen
ajatus ei oikein lennä
sanat runoiksi ei ennä
annan luvan aivojen levätä
ei niiltäkään voi taukoa evätä.
Peilityyni on järven pinta
sammakolla on rupinen rinta,
luonnolla on kallis hinta.
Nautitaan kaikesta tästä.
Kiire kaikilla aamuin on
päästävä silti on joukkohon,
mukana pysyä on mahdoton.
Nautitaan silti tästä.
Lenkille mukaan vaan
kävelysauvatkin heilumaan,
kun joukolla ulkoillaan.
Nautitaan elämästä.
Tornin lavalla tulomatkalla
istutaan, puretaan juttelemalla
miten joulua juhlitaan maailmalla.
Nautitaan tiedolla tällä.
Piparipurkit otetaan käyttöön
vaihdetaan kuva taulunäyttöön
ikävät asiat unhoon jääköön.
Nyt iloitaan kaikesta tästä
Tonttupajassa suhinaa
puikot villalankaa viuhtoo.
Tonttupoika piirtellee
mallia kuormuriin puiseen.
Kissanpoika lankakerää pyörittää
koiratyttö repii palasiksi
talouspaperirullaa innossaan.
Tonttuvaari sohvallaan
päivätorkut ottaa,
muoriparka kuumissaan
ruokaa uuniin sulloo.
Kysyvälle sivulliselle kertoilee
jouluhan kohta tulloo.
Voi, voi tätä hulinaa,
tätä jouluista pulinaa.
Kaikki siitä haastaa vaan,
laulujakin jo lauletaan.
Kerran kiersin Stocmannin,
kuulin joulumusiikin.
Päässyt en ma tunnelmaan,
markkinoilta tuntui vaan.
Sääköhän sen aikaan saa,
ettei ole tunnelmaa
tuota vanhanaikaista,
sitä oikein leppoista.
Ehkä parin viikon päästä,
kun päästään tästä säästä.
Maa on kaikki valkoisena,
tienoot, niityt puhtoisena.
Aloinpahan ennustamaan,
turha käydä jatkamaan.
Toivotanpa HYVÄÄ YÖTÄ
ja aurinkoista säätä-----
H u o m i s e k s i!
Muistan kuin eilispäivän
aitan kynnyksellä istuissani
näkymän yli järven selän
missä saaren kuvajainen väreili.
Muistan aitan tuoksun
orrella riippuvat vaatteet
raidallisen patjani
ja tilkkutäkkini nurmelle
heitettynä.
Siinä istuin ja poutainen kesäpäivä
oli valjennut aamusta suveen
joka oli pitkä kuin ikuisuus.
Nurmi tuoksui ja minä olin
kerännyt kasveja lehden väliin
jotka syksyllä vein kouluun.
Se oli ensimmäinen ja viimeinen kesä
jolloin sain nukkua yksin tyttöjen aitassa.
Olin neljäntoista ja mummo kuoli
eikä lapsuus tullut enään takaisin.
Nyt vanhana kiitän elämää, että
se antoi kokea maalaiselämääkin
puhtaita onnenhetkiä luonnossa
jossa rakkaus luontoon tallentui
ikiajoiksi sydämeeni.
Noidannuoli kylkeen iski
se on kuin vihainen piski.
Kumarasta ylös ei päästä
johtuneeko säästä.
Istumasta ei voisi nousta
selkä kun ei jousta.
Noita vain hohottaa
mieltäni ei pysty kohottaa.
Mattoja en voi piiskata
tahtoo hommani vain liiskata.
Pienen kumarruksen alas tein
maton nostin, pudotin yksintein.
Hommatko tekemättä jää
se oisi kovin ikävää.
Joulu kun ovelle pukkaa
enkä pääsis mukkaa.
Anna en periksi noidalle
potkaisen sen kankahalle.
Voih, kun kirpaisee kipu
anteeksantoa ei tipu.
Lääkkeellä sen pidän pois
ei kai enää tulla vois.
Täytyy tässä pyristellä
lauluakin hyristellä.
kuvakuapista,siis televitsuunista.
Minulle on Hän idoli,niinkuin Olavi Virta,
lapsuuden aikoihin vei taas se muisteluiden virta.
Kyllähän minäkin Juisea dikkasin,
ja yhäti Häntä muistan,
kun kuljen ohi puiston,
jossa näin Hänet lähellä hämeenpuiston.
Puerto de la Cruz'issa, Chargo puiston läpi rakkaani vierelläni. Istumme kahvilassa saksalaisen pariskunnan kanssa, seurustellen ja ystävystyimme. Kävelemme kohti merta kulmabaariin, jossa tiedämme saavamme ihania lihavartaita olueen kera.
Jatkamme kävelyä kalasatamasta eteenpäin pitkin rantakatua, ohi hotelleiden ja laguunimaisten uima-altaiden ja rakkaani on vierelläni jakaen illan lämmön ja huolettomuuden.
Pysähdymme Cafe Paris'in luona ja istumme nauttiaksemme kahvista ja tilkkasesta likööriä. Ilma on kuin hyväily.
Aamulla päätämme lähteä Teidelle maalaamaan, otamme taxin ja tarvikkeet mukaan. Siellä tiedämme ennestään olevan kahvilan, jonka ilmakuivattu kinkku on tosi hyvää.
Mieheni joutuessa sairaalaan parin päivän päästä, tulivat saksalaiset ystävämme häntä tervehtimään sinne.
Lähdimme vielä Teijas Verden musiikkia kuuntelemaan, ennen hotelliimme menoa, ja vieläkin soi muistoissani
Granada, antaen muistoilleni kauniin soinnin.
Pitkä pimeys, kun lumi suli
pitkä yö vuorokauden mittainen.
Haaveet auringosta mielen täyttää
unelmia päiviin pimeisiin.
Lyhtyyn siis valon sytyttelen
matkaten etelän lämpöiseen iltaan.
Kasetilta tuo tunnelmaa sorpas
jalkoja tahtiin komentaa.
Tyynyn kainalooni ruttaan
tanssittajaksi unelmoin.
Valoa pimeään näinkin saa
vaikka onkin vain unelmaa.
Piilossa runonurkalta
kaikki ajatuksiaan hilaa.
Pimeydessä ja sateelta
toiveitaan kai silaa.
Huopatossuissa äänetönnä
yhä hiljaa hiippailevat.
Saiko pimeyden mukaan mennä
sanat nuo karkailevat.
Ilta yöhön ratsastaa
runoratsu vain nukkuu.
Tulin lukemista katsastaa
hiljaisuuteen jo hukkuu.
Heitäppä runosi ja ikävä riko,
pimeän pitkänsyksyn iloksi tään.
Hymy, runotoiveisiin auttaisiko
nurkankulmassa oottaan jään.
Laiskistunut olen
paikallani polen
lihonut en kuitenkaan,
miten saisin itseni liikkumaan.
Älkää surko
hammasta purko
tiedossa on kuitenkin
konsti mitä mahtavin
lähden matkaan
oikein hatkaan
siitä innostus
tosi ponnistus
saahan mummo liikuntaa...
Tervetuloa joulukuu.
Mitähän miettii joulupuu.
Oksilla kimaltaa pisarat,
taivaalta tulleet ihanat.
Niissä on hohde kaunis,
spektrinkin värit tuovat
lisähohdetta oksistoon.
Aamusta iltaan
aina vaan
on yhtä hämärää.
Onko tää nyt elämää,
joulua kun odottaa?
Vettä vain tuhnuttaa,
kaiken kosteaksi saa.
Luoja taitaa meille kostaa,
kun ihmiskunta kaiken moskaa.
Luontoa ei arvosteta,
kaikkialla ahneutta,
mikä luonnon tuhoaa,
ihmiskunnan hukuttaa.
Piti olla iloisempi,
jutun tämän mukavampi.
Mistä moinen teksti lienee
tullut, kukapa tuon tiennee.
Huomenna jo iloisemmin
ajattelen ja jouluisemmin
keskiviikon aloittelen,
jotain ehkä askartelen.
Sanomaan vain tulinkin,
Hyvää Yötä kumminkin.
Pirteä pikku pakkanen
iloisena moni akkanen
matot ulkona pelmuuttaa
peitot siellä tuulettaa.
Täysikuu aamulla kumotti
sekös minut lumotti.
Unelman päivää vietetään
kultareunat pilviin piirretään.
silmiin ihan otti
outo valoilmestys.
Totuttu kai hämärään
silmät vettä täynnä.
Kestäiskö kirkkaus jouluun
vai joko on tulossa vesilasti,
kestäis jouluun pakkanen
pysyis kenkät pohjat siistinä.
Toiveessa hyvä elää.
Pimeys peittelee jo pihamaan
katulyhty tarjoilee jo valoaan,
aste pakkasta on tänään täällä
järvenpinta peittynyt on jäällä.
Metsän takaa ilmiö nousi,
sieltä ylös hiljaa sousi
mahtava möhkäle keltainen,
läpimitta kaksimetrinen.
Keppejä tiuhaan heiluttelin,
taivaalle ihmettä tuijottelin.
Enpä nähnyt ole moista
pitkään aikaan noin suloista.
Mieltä piristi myös pakkanen,
oikein elämään intoa antaen.
Huurre nurmella hyvältä näytti,
mielen odotuksella täytti.
Näin nyt jatkukoon sää,
pitäköön pakkasta pirteää.
Enpä malta olla toivottamatta
HYVÄÄ YÖTÄ, tottahan totta.
- Harmaa maa jos lumivaipan saisi,
- vähän valoa se heijastaisi.
- Lapsuuteni talvia nyt kaipaan,
- muistot vievät joulusadun aikaan.
- Lumihiutaleet kun maahan leijaeli,
- jäiset puikot räystään kimalteli.
- Taikka kuutamot nuo pakkasöiden,
- tahi tontut, porot tiukuvöineen,
- Punatulkut, talitintit pienoiset, joille
- annoin talvieinehet.
- Havun tuoksu kodin rapun eessä, - lämmittävä
- välly Pollen reessä.
- Jouluaamun kirkkomatkat muistoineen
- vievät aikaan onnen, lapsuuden.
Pikkupakkasta päivä toi
auringonkin taivaalle loi.
Mustaajäätä varo siis
muuten pylly maata viis.
Vaan mitäpä me tuosta,
ei tarvitse sateen alla juosta.
Kunpa vielä lumella heittäs
ja mustan maan peittäs.
Valoa saatais roppakaupalla
eikä sillä pikkukauhalla.
Vielä on jouluun aikaa
sään viritellessä lumentaikaa.
Talven harjoitus poissa pian
korjannut odotuksen vian.
Joulu tulla jolkuttaa
kohta oveen kolkuttaa.
Oli sitten lunta tahi ei
jouluun aatos taas vei.
Leipomustuoksut
nyt loppui kaikki juoksut
perunarieskaa innostuin
leipoamaan mä riemastuin
siinä Iltistäkin luin
ja odottelin vesissä suin
Ja heti lämpimänä söin mä kaksi
ei elämä muuttua voi paremmaksi
kun voita päälle laittaa
niin makoiselta maittaa
maitoa päälle siemaisin
ja pyjamaani pujahdin
jäi vielä rieskoja kuusi
on huomenna aamu uusi.
Pakkanen ja joulukuun
huurre puissa kimaltaa
talventuntua jo ilmassa
joulukin on tulossa.
Lintuset lintulaudalla siemeniä ahmii
oravakin siemeniä kahmii
Luonto akkunasta avvautuu
kuin teevee ruutu.
Aikaa siinä hyvin suttautuu
kattellessa menoa lauralla.
tuo suomalainen auto,
tunneltauksilla aikaan saatu.
Uudenkaupungin pojat tekivät siitä uljaan
menopelin,en tuhlaa sanojani,
vaan taas meno saabilla maistaa
ja turvallinen on menopeli,
taas tietä haistaa.
Kerran viikossa kun lähikauppaan kurvaan,
kaikki vakuutukset maksan,
siitä vauhdinhurmasta.
Aikoinaan suosin suomalaista,
nyt maantietä haistaa nyky japsit
ja minulta harmenee hapset.
Kuka vois pysähdyttää tätä luonnon mieletöntä
tuhoamista,
ei kaiketi joulupukkikaan tiedä mistä,
vois päästöjä pienentää
Minä tiedän,en kuluta enempää,
ja lopetan tämän tuhlailun,
ja mielettömän lahjojen jaon.
Saan ne pari päivää halvellamalla,
kun pukki harmaashapsi jättää tämän talon.
Elämää kokeneena myös joulunjälkeen amateus
Minulla oli työstäni vapaapäivä.
Sinä tulit ulkoilmasta raikkaana
ja jälleennäkemisestä riemuiten.
Minä ompelin pientä, valkoista paitaa,
minua ujostutti.
Sinä painoit kylmän poskesi poskeeni
ja kuuman huulesi huulilleni.
"Äidin alku," sanoit.
vanhaa aikaa muistellen
"miten rakastan teitä
te vanhat kulkijat
saunapolulla puhtaan pyykin tuoksu
isäni kantaa punaiselta kaivolta vettä
äitini sydämeen"
Se elää- jalkaimme lamppuna
Se- elää polkumme valona
Se- elää lapsen luottamuksena
Se- elää nuoren ohjenuorana
Se- elää aikuisten innoittajana
Se- elää vanhuksen lohtuna
Se- elää leipänä nälkäiselle
Se- elää juomana janoavalle
Se- elää lepona väsyneelle
Se- elää valkeutena pakanalle
Se- elää pelastuksena syntiselle
Se- elää armona uskovalle
Sen tunteminen johtaa sen rakastamiseen,
sen rakastaminen sen sanoman vastaanottamiseen.
Kynttilät ikkunalla
hämärässä aamussa
ja päivässä muistuttaa
itsenäisistä hetkistä.
Ne saatiin sodan kautta,
nyt jaetaan osa euuhun.
Itsenäistä voidaan juhlia
euun määräämällä tavalla.
Kynttilä palaa Suomen onneksi
luultavasti ainakin ajatuksin
suurin toivein ja menneen
ajan muistoissa.
Hyvää itsenäisyyttä.
Nyt saunaan aion mennä
ja pestä itseni
en syömään vielä ennä
vaik' tekis mieleni.
Tarjotin on valmiina
se viekin kieleni
niin loppuu nälän piina
kun juhlin minäkin.
Ja sitten nostan lasini
raikukoon eläköön huutoni!
Kaikille Hyvää itsenäisyyspäivää!
Mitä merkitsee meille sana tuo,
se muistot monelle mieleen tuo.
Oli vahva yhteishenki tuo,
mi meille vapaan maan nyt suo.
Veljeä ei jätetty,
oli tunnus vahva silloin,
miten lienee tänään - kuka tietää vois.
Maa itki, itki äiti, siskot nuo,
kun viesti kotiin tuli,
oli kaatunut isä, veli tuo.
Tänään kiitos mielin muistan heitä,
tantereille kaatuneuíta.
Oli uhrinne kallis vapaudelle,
mutta tänään kiitos soi teille
ja vapaalle rakkaalle isienmaalle.
Lumi aikaa oottelee
koska maahan satelee.
Sataisiko jouluaattona
tuulen pienen saattona.
Kutsuen pakkaspojan
jäädyttämään ojan.
Pimeyttä ulkovalot poistaa
kauniina silmiin loistaa.
Musta kun on maa,
luontoakin nukuttaa.
Joulu lapsille ilon tuo
vanhemmille hymyn suo.
Odotusta hetken vielä
oven takana on jo siellä.
Syksy jatkuu harmaata summeeta
muuttunu talvi uuteenvuateen.
Lyhennetty versio se on,
Kevät syksyyn jatkuu
ja kesä nukkuu hetken heräten
Samaa rataa jatkuu vaan,
ei talvea tuu ollenkaan.
Kentät vihreänä hohtaa,
ei missään lunta kohtaa.
Yksi hyvä puoli on,
pakkanen kun poissa on.
Hyvin ulkonakin tarkenee,
kun pyörällä tuoll`ajelee.
Lahjat alkaa olla kasassa,
kunhan ovat paketissa,
sitten kaikki helpottaa,
voin alkaa jouluani rakentaa.
Piparkakku talot teen,
ehkä jonkun piparireen.
Reen mä täytän makeisilla,
olkipukkia ohjaksilla
tonttu hoitelee.
Nyt alkaa luomet lupsahtaa,
taitaa tyttö kupsahtaa
oman paksun peiton alle,
tuonne makkarin puolelle.
Sen nyt sanon kumminkin,
HYVÄÄ YÖTÄ teillekin.
Unet oikein somat olkoon,
painajaiset poistukoon.
Tämä ruutu----nämä kirjaimet, nämä viestit ja ajatukset...
niiden edessä olen ollut suojaton.
Olen lukenut----kuunnellut ihmisiä---kaipuutaan, ilojaan vihaansakin.
Jokin on vallannut sydämeni---etsimättä---pakoittaen minut
tyytymään virtuaalielämään.
Protestoin, itken---kaiken tapahtuessa vain kirjaimien kautta---vangiten
minut ehkä vuosiksi----kuvitelmien maailmaan, jossa koen onnea, surua ja kaipausta---t o d e l l i s u u t e e n.
Tonttu se on kun noin horjuu
ilman pulkkaa muovipussi kourassa.
Tonttuna pyörii ilman töitä
ei tonttu enää sitä kaipaa.
Koti ilman valoa, lämpöä
rahaa nimeksi entiseen.
Tonttu horjuu rappukäytävään
kaipaa yhä lämpimään.
tupaan mahtuu
kaikki sulassasovussa käymme
kuusen juurelle kurkoittakaamme
uuteen aamuun ja parempaan huomiseen.
Tehkäämme tulevasta päivästä uusi
lastenlapsille tulevaivuusi.
Eihän heillä tarvitse olla keinokuusi.
Suojellaan tätä isiemme maata,
enot jotka uhrilahjan antoivat,
puolestani,
Nuoret miehet elämänsä aamussa,
voi kuinka itken Heitä kun
kuljen elämääni
vapaana itsenäisyydenkaavussa
Nyt saan vaan aamua ihmetellä
mieli on aivan lämmin ja hellä.
Ystävää muistan mi lohtua antoi
kyyneltensillan ylitse kantoi.
Ystävä on kuin villainen nuttu
kodikas lämmin ja minulle tuttu.
Olkaansa nojasin hyvä oli niin
jaksan taas uskoa unelmiin.
Kyllä minua nyt hemmotellaan
niin kauniisti kun runoillaan
kaikkalla runoja nyt näen
luen niitä aina ihailen
itsekin nyt innostun
aloitan jo runoilun
tyyliin aivan entiseen
kirjoitan sen tästä vaan
riimejä en tässä paljon mieti
jospa runonurkka tämän sieti.
Helminauhat hohtaa tummalla taivaalla
kuuraiset johdot tolpasta tolppaan kiinnitettynä.
Autojen valokiilat leikkaa pimeyden
siellä täällä vilahtelee sula vesilammikko.
Punaiset, kirkkaat, sinisen, jouluvalot
raikastaa syksyisen synkkää maisemaa.
Kuuraiset puut ja pensaat heijastavat hopealle
kuljen verkkaan, hiljennän vauhtia,
tämä on joulusadun alku.