Olipas mukava kotiinpaluu.. :) Yleensä niin ihan kiltti tyttöseni oli päättänyt järjestellä kämppämme uuteen uskoon! Roskis revittynä ja sisältö levitettynä tasaisesti ympäri kämppää, likapyykit kasattu keoksi keskelle olohuonetta, karkkipussi jonka jätin pöydälle syöty viimeistä karkkia myöten, kengät raahattu eteisestä makuuhuoneeseen ja nappulat valehtelematta jaoteltu kekoihin, niin että kaikki erilaiset nappulat ovat omassa kasassaan keittiön lattialla. Pienen kiroilun jälkeen ajattelin että rupeen siivoon, ja se pirulainen vaan tuijottaa ja "nauraa" vieressä että siitäs sait. Pakko oli ottaa ja lähtee kunnon lenkille ja jättää siivoilut myöhempään. Ei kai voi syyttää kun itteensä, kun ensimmäistä kertaa jouduin jättään koiran 10 tunniks yksinään. Onneks näin pitkiä päiviä ei oo tulossa lisää, vois alkaa vähän kiristää... ;)
Ihana kotiinpaluu
kerrassaan
5105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotain samankaltaista, ei onneksi noin mittavaa ahkerointia meillä tapahtui reilun parin viikon ajan kun naapurin hurtat oli meillä hoidossa. Aikaansaavia ja reippaita nuoria herroja olivat.
Nyt on hoidossa tyttären pieni terrieri, ja voin kertoa että senkin jäljiltä saa paikkoja putsailla ja raivailla ihan väsymykseen asti. Ehkä tämä on vain alkuinnostusta ja -riehuntaa, sillä viime talvena sama otus oli meillä asumassa usean kuukauden ajan ilman ongelmia.
Viimeksi tänään pikkuinen oksensi vaalealle karvalankamatolle ja toi hiiren (mikä lie jyrsijä) sisälle kissamme suureksi iloksi. Elävä ravinto jäi kumppaneilta nauttimatta kun sain pienen piipertäjän elossa (!!!) pelastettua pihalle.
Heheh, voin kuvitella että piti sua aikas huumorintajuttomana kun et ymmärtänyt suuren saaliin arvoa ja hauskuutta, vaan heitit kylmästi pihalle. :D No meillä ei ainakaan tää tän päivänen voi olla kyse alkuinnostuksesta kun koira on jo 6 vuotta mulla ollu! :D Ja ihmettelen vaan kun ei pienenäkään tehny mitään tuhojaan, tosin sillon sillä oli kyllä nyt jo edesmennyt vanhaherra seuranaan. Liekö se sitten rauhottanu.
Oon kyllä huomannu että öisin se puuhastelee jotain ihan ihme juttujaan, sen braavuri tuntuu olevan toi järjestely kun aamusin löytyy tavaroita kasailtuna eri paikkoihin, tai ruokaa levitettynä jonoks kupilta sängyn viereen. :) Ja huvittava oli kun kaveri ja sen koira oli yökylässä niin tällä mun tytöllä meni hermot ihan totaalisesti. Toinen kun levitteli kaikki sen lelut ympäriinsä, ja mun koira keräili ne lelukoppaansa perässä. 4 keräilykerran jälkeen sillä meni niin hermot että päätti istua lelukoppansa vieressä ja murista heti kun toinen yritti tulla jotain ottaan. Että "on se nyt jumalauta kun otat mun tavaroita etkä osaa pistää paikalleen leikin jälkeen!" Usein mietin kun kuulen että koirat ei osaa ajatella, niillä ei oo persoonaa ym. että tulis yhdeks päiväks meille! Näkis kuinka toinen osaa näyttää tunteitaan; nauraa, mököttää ym. Ja suunnittelee asioita ihan selkeesti, kerran jopa siirsi tuolin istuttuaan jonkin aikaa miettimässä miten sais sulamassa olleet lihat pöydältä.
kun ei elävää ravintoa syödä niin kauan kun jaksan häntäveikoille ruokaa kaupasta raahata! Ja kerran tuo pieni jyrsijä oli ehjä ja hyvinvoivan oloinen, niin pidin parempana antaa hänen vipeltää vapauteen. Eri asia olisi ollut jos sitä olisi purtu pahasti, niin silloin russeli ja kissa olisivat saaneet vääntää kättä siitä että kumpi sen syö! Luulen että kissa olisi voittanut, sillä on sillä aikamoinen auktoriteetti noiden koirien parissa.
Oma koira on onneksi rauhallinen kaveri ellei se näe tai kuvittele näkevänsä jotakuta vierasta liikkujaa pihapiirissä. Illan tai yön pimeinä tunteina on aika kiva havahtua siihen kun koira ryntää ikkunaan tai ovelle hurjasti haukkuen - siinä on monesti ollut melkein nitron paikka varsinkin kun olen yksin kotona.
Kissalla taas on oma rituaalinsa, eli se istuu nojatuolin selkänojan päällä tuijottaen ikkunasta ulos, ja ikkunan toisella puolen istuu naapurin kissa terassipöytämme päällä. Siinä sitten vaihdetaan kuulumisia aika kovaan ääneen niin, että ainakin minä siihen joka kerta yöllä herään. Ja tämä on melkein jokaöinen tapahtuma!!!
Pöytä pitäisi jo varastoon viedä ettei kostu liikaa, mutta toisaalta, pitäähän sen naapurinkin misulaisenkin jossain saada istua.. vai laskisinkohan sen joka ilta sisälle joukon jatkoksi? Tulisikohan catfight?
Menisihän tässä useampikin elukka, sillä olen tottunut siihen että taloudessa on useampikin koira ja kissa. Nyt on vain niin onnettomasti että omia on vain kaksi, molempaa lajia. Pitäisiköhän hankkia pari vauvaa?
Juu joskus ollut vähän saman tyylinen tilanne kun kissa raahas elävän hiiren kotiin näytille. Oli vähän kyrpiintyneen olonen kun mä ilkeenä ihmisenä kanssa jouduin raahaan sen takasin pihalle, tällänen tylsimys kun oon. :)
On noi vaan hauskoja noi elukoiden tavat, ja en ymmärrä että mistä ne niitä oikein kehittelee. Esimerkiksi just toi kissojen "tapaaminen" joka ilta. Ilmeisesti heille molemmille on tärkeetä päästä vaihtaan ajatuksiaan, ja tietenkin just sillon kun ite haluaisit nukkua. Mutta ehkä sun tosiaan tarvii avata ovi ja toivottaa tervetulleeks porukkaan. ;) Ite oon kanssa sitä mieltä että siinähän ne menee muiden jatkona. :D Silläpä onkin kohta tulossa uus vauva noiden entisten seuraks (koiran ja 3 kissan).. Jeeee!!!
tulevan iloisen perhetapahtuman johdosta!!!
Meillä uusi perheenjäsen on valitettavasti ajankohtainen vasta ensi keväänä, ellen sitten adoptoi tuota naapurin harmaata naukujaista. Pitäisikin ihan kokeilla että kuinka nuo kaksi viiksivallua pärjäisivät nokakkain.. tähän saakka kun seurustelu on tosiaankin tapahtunut vain lasin takaa.
Vauvakuume on kyllä kova.. ja innolla olen lukenut vanhoja Koiramme-lehtiä ja miettinyt itselle sopivaa rotua. Aikaisemmat koirat ovat schäferien lisäksi olleet collareita jotka ovatkin oikeita timantteja koirien joukossa, mutta näin taajaman ulkopuolella asuvana hieman mietityttää pitkäkarvaisen otuksen siistinä pitäminen, kuin myös nykycollieiden luonne.
Malinois ja dobberi tuntuu tällä hetkellä aika lailla omilta, mutta ans kattoon ny.. ties vaikka päätyisin tommoseen pieneen terrieripaholaiseen joka on iso koira pienessä koossa! Sillä.. onhan tuo tyttären pikku rakki niin söpö kun se tuossa lattialla makaa pallo suussa! Jospa en annakkaan sitä tytölle takaisin!
Oikein hyvää yötä täältä kuonojen ja tassujen valtakunnasta! Minä kellahdan nyt sohvaan nukkumaan, sillä mies kuorsaa niin kovaa makarissa että herkkäunisena en sitä kestä. :))