Tulee taas pitkästä aikaa valitettua tänne, kun ei kukaan muu ymmärrä. Tuntuu että kaikki kusee niskaan ja pitää vaan kestää päivästä toiseen. Tämä ei ehkä pelkästään liity yksinäisyyteen, mutta en sairasta masennusta, enkä halua pistää tätä nuoriso palstoille.
Päivärytmi on minulla seuraava: aamulla herään väsyneenä eikä huvita nousta ylös kun vaan ajattelenkin koulua. Koulun alkuun on vaan pari minuuttia ja vedän aamupalan mahdollsimman nopeasti naamaan ja menen kouluun. Koulussa lähinnä tylsistytään ja kuunnellaan opettajan jorinoita. Saan valituksia että miksi kaikki työt on myöhässä, poissaolot selvittämättä jne. Koulun jälkeen syömään ja sitten harjoituksiin. Harjoitusten jälkeen lisää harjoituksia ja sitten taas vähän lisää harjoituksia (fyysistä liikuntaa kaikki). jos en jostain syystä jaksa harjoitella niin olen koneella (niinkuin nyt) ja väsyttää niin pirusti. Parhaillaan pääsen kotiin kello kymmeneltä harjoitusten jälkeen ja muistan että kaikki koulutyöt pitäisi olla tehty huomiseksi. En jaksa enää välittää ja menen nukkumaan. Huomenna taas sama rytmi, ja jos ei ole harjoituksia niin lykkään läksyjen tekemistä viimeiseen asti kunnes on jo liian myöhä.
Stressaan hirveästi näistä koulu jutuista 24/7 koskaan ei ole sellaista tunnetta että nyt olisi kaikki hommat hoidettu eikä ole mitään tekemätöntä. Kavereita ei luonnollisesti ole paljoa, vaikka olen usein hyvin ulospäinsuuntautunut ja positiivinen kun on muita ihmisiä ympärillä. Vanhemmistani en pidä paljoa, siksi asunkin omassa kämpässä, mutta se onkin ihan toinen nyyhkytarina. Kukaan ei välitä eikä haluakkaan välittää minun elämästäni, koulussa luokanvalvoja ja opettajat välittävät enemmän rakkaista poissaoloistaan ja esseistä, vaikka onnistuisinkin saamaan aina ihan hyvät numerot kokeista, ja työt palauttamaan jakson lopussa. Hitto kukaan ei välittäisi vaikka minut hakattaisiin kadulla tai vaikka kuolisin.
Kohta on kun on joulu ja uusivuosi, niin vitutuskerroin varmaan kohoaa uusiin lukemiin. Onneksi alkoholi on keksitty. Ennen en juonut koskaan, mutta nykyisin otan yleensä viikonloppuisin... se auttaa sentään jonkinverran ainakin väliaikaisesti. Harmi kyllä sekin tapahtuu yleensä yksin.
Sanokaa nyt että mikä idea tässä on kituuttaa vaan päivästä toiseen pelkän uskon avulla? Onko tässä jotain kunniakasta sitten?
Päivärytmi on minulla seuraava: aamulla herään väsyneenä eikä huvita nousta ylös kun vaan ajattelenkin koulua. Koulun alkuun on vaan pari minuuttia ja vedän aamupalan mahdollsimman nopeasti naamaan ja menen kouluun. Koulussa lähinnä tylsistytään ja kuunnellaan opettajan jorinoita. Saan valituksia että miksi kaikki työt on myöhässä, poissaolot selvittämättä jne. Koulun jälkeen syömään ja sitten harjoituksiin. Harjoitusten jälkeen lisää harjoituksia ja sitten taas vähän lisää harjoituksia (fyysistä liikuntaa kaikki). jos en jostain syystä jaksa harjoitella niin olen koneella (niinkuin nyt) ja väsyttää niin pirusti. Parhaillaan pääsen kotiin kello kymmeneltä harjoitusten jälkeen ja muistan että kaikki koulutyöt pitäisi olla tehty huomiseksi. En jaksa enää välittää ja menen nukkumaan. Huomenna taas sama rytmi, ja jos ei ole harjoituksia niin lykkään läksyjen tekemistä viimeiseen asti kunnes on jo liian myöhä.
Stressaan hirveästi näistä koulu jutuista 24/7 koskaan ei ole sellaista tunnetta että nyt olisi kaikki hommat hoidettu eikä ole mitään tekemätöntä. Kavereita ei luonnollisesti ole paljoa, vaikka olen usein hyvin ulospäinsuuntautunut ja positiivinen kun on muita ihmisiä ympärillä. Vanhemmistani en pidä paljoa, siksi asunkin omassa kämpässä, mutta se onkin ihan toinen nyyhkytarina. Kukaan ei välitä eikä haluakkaan välittää minun elämästäni, koulussa luokanvalvoja ja opettajat välittävät enemmän rakkaista poissaoloistaan ja esseistä, vaikka onnistuisinkin saamaan aina ihan hyvät numerot kokeista, ja työt palauttamaan jakson lopussa. Hitto kukaan ei välittäisi vaikka minut hakattaisiin kadulla tai vaikka kuolisin.
Kohta on kun on joulu ja uusivuosi, niin vitutuskerroin varmaan kohoaa uusiin lukemiin. Onneksi alkoholi on keksitty. Ennen en juonut koskaan, mutta nykyisin otan yleensä viikonloppuisin... se auttaa sentään jonkinverran ainakin väliaikaisesti. Harmi kyllä sekin tapahtuu yleensä yksin.
Sanokaa nyt että mikä idea tässä on kituuttaa vaan päivästä toiseen pelkän uskon avulla? Onko tässä jotain kunniakasta sitten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Melkein tuntuu ku omaa tekstiä lukis...
Mikä nyt sitten oikeasti kusee niskaan? En mä tuosta muuta tajua, kuin että sä olet laiska opiskelemaan ja miettimään miten se sun tulevaisuuteen vaikuttaa. Kannattaa sitten keskittyä niihin opiskeluihin vähän enemmän ja jättää ne "treenit" ja "harjoitukset" vähän vähemmälle. Sulla taitaa nyt vaan olla jokin teiniangsti kausi päällä. Monilla on asiat vielä huonommin, kuin sulla tulee koskaan olemaan. Turhat marinat POIS
Lopeta itsesi pettäminen ja kuvittelu siitä, että elämästä voi selvitä hyvin jättämättä opinnot ja työt tekemättä. Varaa päivittäin aikaa n. 3 tuntia läksyihin. Sen jälkeen, kun aikaa jää, voit mennä urheilemaan ja pelaamaan (ihan hyvä harrastus, tsemppiä urheiluusi!!)