Hei. Olen ajatellut hankkia koiran kaveriksini. En kuitenkaan ole varma, mikä rotu voisi sopia minulle parhaiten. Siksi ajattelin kysyä teiltä hieman neuvoa. Koiran tulisi:
a) Olla isokokoinen (ja näyttävä)
b) Olla uskollinen ystävä
c) Olla valmiina puolustamaan minua tarpeen tullen...
d)...mutta sen tulisi kuitenkin pystyä erottamaan "hyvikset pahiksista", eli toisin sanoin sen tulisi pystyä tulemaan toimeen tuntemattomien kanssa.
e) Kestää päivittäin muutaman tunnin yksinoloa.
Hieman tietoa minusta: Olen siis yksin asuva nuorimies. Olen koko lapsuuteni asunut talossa, jossa on ollut koira, eli minulla on jonkin verran kokemusta koirista. Tämä olisi kuitenkin se ensimmäinen oma koirani. Olen liikunnallinen, eli en todellakaan mikään sohvaperuna. Olisin siis valmis harrastamaan koirani kanssa paljon liikuntaa.
Osaatteko sanoa mikä koira voisi sopia meikäläiselle?
Mikä rotu sopisi minulle?
30
1034
Vastaukset
- Hukka-Musti
Kyllä oikeastaan kaiken rotuiset koirat puolustavat omistajaansa tositilanteessa ja ovat uskollisia.
Mutta minkä lainen työ turkissa saisi olla: valtava-mitätön? Se oikeastaan ei riipu pelkästään turkin pituudesta, vaan myös laadusta (silkkinen-karkea). Onko parempi sopeutua lämpimään vai kylmään ilmastoon? Onko metsästys- tai paimennusvietistä haittaa tai plussaa, tekeekö mieli kevytrakenteista maakiitäjää (kuten vinttikoirat) vai intohimoista iumaria (esim. landseer). Vai rakenteeltaan keskivertoluokkaista? Mitä harrastaisit: tokoa, agilitya, vepeä, valjakkohiihtoa (tai muita vetotöitä), jälkeä, patikkaretkiä ym? Onko koiran oltava oikein herkkähaukkuinen ja valpas vahti (kuten laumanvartijarodut)?- Hukka-Musti
...silti isosveitsinpaimenkoira: http://sennenkoirat.net/site/isosveitsinpaimenkoira Se ei ole turhien haukkuja eikä aggressiivinen, mutta tarpeen vaatiessa toimii kyllä. Perusterve ja suht. alkukantaisena säilytetty rotu, joten nauttii liikunnasta sekä monen sorttisista harrastuksista. Aivan hitusen berninpaimenkoiraa suurempi rotu tämä isosveitsinpaimenkoira. Sopii melko hyvin aloittelijallekin.
Ja chesapeakelahdennoutaja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chesapeakelahdennoutaja), joka on älykäs ja kelpo vahti olematta aggressiivinen. Ennen kaikkea liikunnallisen ja aktiivisen ihmisen koira, sillä rotu kehitettiin 1900-luvulla erittäin rasittaviin sää- ja vesiolosuhteisiin sopivaksi työkoiraksi.
- karvakamusi on
Sinun uusi karvakamusi on selvästi Newfounlandinkoira. Iso ja näyttävä, uskollinen ystävä, tulee toimeen kenen kanssa tahansa, ja luultavasti jos joku tarjoaa luuvitosta lättyyn sulle niin myös siinä vaiheessa pistää stoppia peliin(jo pelkkä koko panee harkittemaan uudelleen). Kestää myös yksinoloa.
Ensimmäisenä koirana varsin suositeltava, koska sen kouluttaminen ei nyt mitään koiramaailman dr Philin ymmärrystä ja mcgyverin ihmemiestaitoja tarvi. Kunhan muistaa että se on kuitenkin koira.
Ja, kuta enemmän liikut sen enemmän koirakin elämästä nauttii. - jjf890
hmm... Broholmer, eli Broholminkoira! Se koira olisi kuin luotu sinua varten! Otahan lisää selvää rodusta, muistaakseni sill on Suomessakin oma yhdistyksensä...
- näinpäin :D
yleensä kysellään niitä pieniä ja herttaisia mutta kerrankin pääsee ehdottelemaan erilaisia rotuja... Tossa koirakirjasta yritin katella ja seuraavia ainakin tuli vastaan tosta rotujen FCI2 luokituksesta:
Bokseri: ei mitenkään massiivinen, mutta näyttävä (mielestäni aika miehekäs rotu); temperamenttinen mutta vilpitön maltillinen ja reilu; sopii lasten kanssa jos niitä joskus hankit; erinomainen ulkoilijalle; turkki on vaivaton; valitettavan monia sairauksia esiintyy kuitenkin rodussa.
Dogo argentino: on aika kookas ja myös miehekkään näyttävä; uskollinen seurakoira jolla vahtimis ja suojeluvietti; energinen ja toimintaa kaipaava rotu; vaatii määrätietoisen koulutuksen; helppo turkki; voi esiintyä lonkkavikaa ja valkoisen värin takia kuuroutta.
Espanjanmastiffi (perehdy myös muihin mastiffeihin): Tosi iso! (jopa 120kg); varauksellinen ja voimakas suojeluvietti, ei kuitenkaan luokitella vaaralliseksi roduksi; vaatii liikkumatilaa; äärimmäisen uskollinen ja lempeä omalle perheelle (tulee toimeen myös lasten kanssa); turkin hoito melko vaivaton; joitain isoille koirille ominaisia sairauksia
Rottweiler: melko kookas ja näyttävä; uskollinen ja ystävällinen mutta muös suojeluviettinen; vaatii määrätietoisen koulutuksen!; vaatii paljon liikuntaa, ei välttämättä tule toimeen muiden koirien kanssa; turkki ei vaativa ja joitain sairauksia esiintyy (kuten lonkkavikaa, syöpää yms.)
Noi on sitten vaativia rotuja ja vaatii koulutusta ja aikaa... Muista perehtyä kunnolla ennen kun päätät mitään!!!!- aloittaja
Nämä ovat kaikki hienoja koiria, juuri tuon tyyppisiä olen ajatellutkin. Joku ehdotti newfoundlandinkoiraa, mutta en ehkä ihan tuollaista karvaturria kuitenkaan ajatellut. Turkki saisi mieluiten olla hieman helppohoitoisempi.
- vain egon
jatketta?
a) Isokokoisia rotuja löytyy kymmeniä, sen kuin selaat koirakirjaa
b) Uskollisuus ja ystävällisyys... No jaa, koira viihtyy yleensä hyvin siellä missä sitä hoidetaan hyvin ja sen tarpeista huolehditaan, oli se huolehtija omistaja tai joku muu. Ystävällisyys taas on vähän koulutuksestakin kiinni.
c & d) Riippuu täysin koulutuksesta ja rodusta. On rotuja jotka ovat enemmän vartioimisviettisiä kuin toiset. Mutta harvat koirat osaavat oikeaoppisesti puolustaa, ellei niitä ole siihen erikseen koulutettu.
Muista, jos todellakin aiot hankkia koiran että iso koira vaatii melko paljon tilaa ja syö paljon. Ns. laumanvartijarodut saat heti unohtaa. Ne sopivat vain erittäin kokeneille ihmisille ja vain omakotitaloon jossa on iso tontti tai haja-asutusalueelle. Pelkkä liikunta ei riitä useimmille koirille vaan niitä pitää myös kouluttaa. Lisäksi ns. työ- tai palveluskoirat vaativat aktiivista "työtä", esim. toko, ipo, haku ym. ym...Kertokaahan minulle, mikä ihme on tämä ainainen keskustelujen aiheena oleva 'egon jatke'' ?
Tai no, ei oikeastaan tarvitse, kyllä minä sen tavallaan tiedänkin. Jotkut ihmiset esimerkiksi hakeutuvat sellaisiin opintoihin, töihin ja virkoihin, joihin heillä ei ole luontaista kykyä: homma hoituu todella huonosti, mutta heille on tärkeintä omistaa jokin titteli nimensä edessä. Se titteli tekee heistä -omasta mielestään- tärkeämpiä kuin muut ihmiset, ja toimii ns. egon jatkeena eli pönkittää kyseisen ihmisen huonoa itsetuntoa.
Koiramaailmassa esimerkiksi dobberi on rotu, jonka hankkijoita kovin helposti syytetään samasta: että eivät he mitään koiraa itselleen oikeasti halua, vaan pelkästään 'egon jatkeen'. Siis he hakevat jotakin korvikehoitoa, joka antaa omistajalleen voiman ja hallinnan tunteen? Kaipaavat katuviagraa? Heh.
Dobermann on upea rotu, joka on todella paljon joutunut väärinymmärretyksi milloin mistäkin syystä. Suosittelen keskustelun aloittajalle dobberia. Se on siinä, paras ystäväsi ikinä. Tarkka pitää toki olla vanhempien luonteen suhteen: aivan kuten missä rodussa tahansa.- koiraahankkimassa
No en minä nyt egon jatketta ole hakemassa. Asia nyt vaan on niin, että isot koirat ovat aina kiehtoneet minua. Sitäpaitsi lapsuuteni kodissa oli vain pieniä terrierejä, joten niistä olen ainakin saanut tarpeekseni. Otin sitten minkä rotuisen koiran tahansa, olen varma että se saisi minusta hyvän isännän.
- isoja vahteja
koiraahankkimassa kirjoitti:
No en minä nyt egon jatketta ole hakemassa. Asia nyt vaan on niin, että isot koirat ovat aina kiehtoneet minua. Sitäpaitsi lapsuuteni kodissa oli vain pieniä terrierejä, joten niistä olen ainakin saanut tarpeekseni. Otin sitten minkä rotuisen koiran tahansa, olen varma että se saisi minusta hyvän isännän.
Tutustuhan seuraaviin rotuihin:
kuvasz
mallorcandoggo
napolinmastiffi
sao miguelinfila
fila brasileiro
anatolianpaimenkoira
kaukasianpaimenkoira
sarplaninac
koreanjindonkoira
thai ridgeback
Ovat suuria, helppohoitoisia ja vartioivia;-) - Nöffiä ehdottaneelta
koiraahankkimassa kirjoitti:
No en minä nyt egon jatketta ole hakemassa. Asia nyt vaan on niin, että isot koirat ovat aina kiehtoneet minua. Sitäpaitsi lapsuuteni kodissa oli vain pieniä terrierejä, joten niistä olen ainakin saanut tarpeekseni. Otin sitten minkä rotuisen koiran tahansa, olen varma että se saisi minusta hyvän isännän.
Otahan nyt kuitenkin huomioon sellainen seikka että vaikka koirasi kuinka saisi sinusta hyvän isännän, niin sinun on tärkeämpää saada koirasta hyvä "renki". Eli teidän tulisi tuottaa yhdessä hyvää toisillenne ja luottaa siihen että kumpikin tuottaa toiselleen juuri sitä, eikä ongelmia. Ja mitä olen näitä sinun kirjoituksiasi alusta asti seurannut, niin et välttämättä ole JUURI se oikea isäntä vaikkapa DogoArgentinolle tai välttämättä edes rotikalle tai dobberillekaan. Nämä ovat suuria ja todella vahvoja ja vahvatahtoisia ja kovapäisiä koiria ja vaikka olisit maailmanmestari bodauksessa tai muussa, niin jos kokemuksen myötä tullut psykologinen silmäsi pettää olet niiden kanssa auttamatta enemmän kuin kusessa kaulaa myöden. Se vasta ikävää on jos et pystykään pitämään koiraasi aloillaan(joko sanalla tai edes voimalla), vaan "päästät" sen hyökkäämään esim. vaikka sisarustesi lasten kimppuun ja raatelemaan sairaalahoitoa vaativaan kuntoon. Se on joskus pienestä kiinni.
Eli jos saan edelleen suositella niin vältä ensimmäisenä omana koiranasi sellaisia rotuja jotka tunnetaan erittäin vaativina koulutuksen suhteen ja käännä katseesi mieluummin sellaisten puoleen joiden kanssa kulkiessa ei tarvi itsesi olla joka hetki varuillasi että mitä koira tekeekään kun hetkeksi katseeni käännän. Sellainen rajoittaa pitkässä juoksussa melkoisesti omaa sosiaalista elämääsi ja elämänpiiriäsi. Kaverisi alkavat ehkä myös karttaa sinua tai sitten voit alkaa vetää magneetin lailla puoleesi vääränlaisia kavereita.
Jos ehdottamani nöffi ei käy turkkinsa puolesta, mutta koiran pitää olla kuitenkin iso niin seuraavat mitä voin jokseenkin suositella on tanskandogi tai sitten irlanninsusikoira. Molemmat ovat yleensä varsin ihmisystävällisiä ja rauhallisia mutta koirien koko kyllä pistää pientä rajaa sille ettei kaikki mummot tule silittelemään ja puudeleitaan nuuskuttamaan. Eikä enemmistö kylän dorkista tule sulle päätään aukomaan. - bull-poika
Nöffiä ehdottaneelta kirjoitti:
Otahan nyt kuitenkin huomioon sellainen seikka että vaikka koirasi kuinka saisi sinusta hyvän isännän, niin sinun on tärkeämpää saada koirasta hyvä "renki". Eli teidän tulisi tuottaa yhdessä hyvää toisillenne ja luottaa siihen että kumpikin tuottaa toiselleen juuri sitä, eikä ongelmia. Ja mitä olen näitä sinun kirjoituksiasi alusta asti seurannut, niin et välttämättä ole JUURI se oikea isäntä vaikkapa DogoArgentinolle tai välttämättä edes rotikalle tai dobberillekaan. Nämä ovat suuria ja todella vahvoja ja vahvatahtoisia ja kovapäisiä koiria ja vaikka olisit maailmanmestari bodauksessa tai muussa, niin jos kokemuksen myötä tullut psykologinen silmäsi pettää olet niiden kanssa auttamatta enemmän kuin kusessa kaulaa myöden. Se vasta ikävää on jos et pystykään pitämään koiraasi aloillaan(joko sanalla tai edes voimalla), vaan "päästät" sen hyökkäämään esim. vaikka sisarustesi lasten kimppuun ja raatelemaan sairaalahoitoa vaativaan kuntoon. Se on joskus pienestä kiinni.
Eli jos saan edelleen suositella niin vältä ensimmäisenä omana koiranasi sellaisia rotuja jotka tunnetaan erittäin vaativina koulutuksen suhteen ja käännä katseesi mieluummin sellaisten puoleen joiden kanssa kulkiessa ei tarvi itsesi olla joka hetki varuillasi että mitä koira tekeekään kun hetkeksi katseeni käännän. Sellainen rajoittaa pitkässä juoksussa melkoisesti omaa sosiaalista elämääsi ja elämänpiiriäsi. Kaverisi alkavat ehkä myös karttaa sinua tai sitten voit alkaa vetää magneetin lailla puoleesi vääränlaisia kavereita.
Jos ehdottamani nöffi ei käy turkkinsa puolesta, mutta koiran pitää olla kuitenkin iso niin seuraavat mitä voin jokseenkin suositella on tanskandogi tai sitten irlanninsusikoira. Molemmat ovat yleensä varsin ihmisystävällisiä ja rauhallisia mutta koirien koko kyllä pistää pientä rajaa sille ettei kaikki mummot tule silittelemään ja puudeleitaan nuuskuttamaan. Eikä enemmistö kylän dorkista tule sulle päätään aukomaan.Ei kai taas kyseessä ole hetken mielijohde, jonka takia taas joku ihminen tai koira joutuu kärsimään. Onkohan aloittajalla oikein tietoa koirista...
Minustakin nöffi, landseer, bernhardinkoira, berninpaimenkoira, isosveitsinpaimenkoira, alaskanmalamuutti, grönlanninkoira, skotlanninhirvikoira tai irlanninsusikoira olisi sopiva vaihtoehto tähän hätään. - Osuit asian ytimeen
tiinamuori kirjoitti:
Kertokaahan minulle, mikä ihme on tämä ainainen keskustelujen aiheena oleva 'egon jatke'' ?
Tai no, ei oikeastaan tarvitse, kyllä minä sen tavallaan tiedänkin. Jotkut ihmiset esimerkiksi hakeutuvat sellaisiin opintoihin, töihin ja virkoihin, joihin heillä ei ole luontaista kykyä: homma hoituu todella huonosti, mutta heille on tärkeintä omistaa jokin titteli nimensä edessä. Se titteli tekee heistä -omasta mielestään- tärkeämpiä kuin muut ihmiset, ja toimii ns. egon jatkeena eli pönkittää kyseisen ihmisen huonoa itsetuntoa.
Koiramaailmassa esimerkiksi dobberi on rotu, jonka hankkijoita kovin helposti syytetään samasta: että eivät he mitään koiraa itselleen oikeasti halua, vaan pelkästään 'egon jatkeen'. Siis he hakevat jotakin korvikehoitoa, joka antaa omistajalleen voiman ja hallinnan tunteen? Kaipaavat katuviagraa? Heh.
Dobermann on upea rotu, joka on todella paljon joutunut väärinymmärretyksi milloin mistäkin syystä. Suosittelen keskustelun aloittajalle dobberia. Se on siinä, paras ystäväsi ikinä. Tarkka pitää toki olla vanhempien luonteen suhteen: aivan kuten missä rodussa tahansa.Niin tuosta egonjatkeesta osuit aika lähelle asian ydintä. Jatkan kuitenkin näkökulman valaisua. Egon jatkeita on varmaan aina ollut, niin kauan kuin ihmisiä on asunut näköetäisyyden päässä toisistaan.
Joskus kuuskytäluvun alussa egonjatkeeksi kelpasi pystylamppuinen taksimersu, jos mahdollista uutena hankittu. Sillä sai kummasti naapurit kateelliseksi. Nykyään on vähän laajempi valikoima autoissakin jotka käyvät egon jatkeeksi. On ferraria, jaguaria, corvettea ja ties mitä ihme härveliä ja hummeria erikoisuuden tavoittelijoille.
Samoin on koiramaailmassakin käynyt, vielä kuuskytä luvulla, jos olit kaupunkilainen tai kaupunkilaissieluinen vaikka asuit maalla, niin pitihän sitä erottautua maalaisserkkujen pystykorvaisesta seropijengeistä puudelin tai sakemannin avulla. Nykyään on paljon laajempi skaala myös koiria, on chihuja parishiltoneille ja on doppermanneja Sean Kananeille sun muille. Sitten on laaja joukko näitä harvinaisuuksia ja erikoisuuksia (kuten lamborghini tai morgan tai hummer autoissa), on filaa, dogo-argentinoa, tscheks-vlackia, pittbullia tosi erikoisuutta tavoitteleville ja pikkurikollisille.
Voi kun joskus vielä ihmiset saisivat niin täydellisen ja hyvän itsetunnon että se kestäisi kulkea ihan vaan tavallisenkin pystykorvamopen kanssa pää pystyssä antaen koiran olla koiran eikä tarvitsisi pitää sitä vain asusteena jolla saa värin nousemaan naapurin otsikkolohkossa ja kalun housunpuntissa.
Luulen, en tiedä, mutta vakavasti epäilen että siitä pitäisivät myös koirammekin. Osuit asian ytimeen kirjoitti:
Niin tuosta egonjatkeesta osuit aika lähelle asian ydintä. Jatkan kuitenkin näkökulman valaisua. Egon jatkeita on varmaan aina ollut, niin kauan kuin ihmisiä on asunut näköetäisyyden päässä toisistaan.
Joskus kuuskytäluvun alussa egonjatkeeksi kelpasi pystylamppuinen taksimersu, jos mahdollista uutena hankittu. Sillä sai kummasti naapurit kateelliseksi. Nykyään on vähän laajempi valikoima autoissakin jotka käyvät egon jatkeeksi. On ferraria, jaguaria, corvettea ja ties mitä ihme härveliä ja hummeria erikoisuuden tavoittelijoille.
Samoin on koiramaailmassakin käynyt, vielä kuuskytä luvulla, jos olit kaupunkilainen tai kaupunkilaissieluinen vaikka asuit maalla, niin pitihän sitä erottautua maalaisserkkujen pystykorvaisesta seropijengeistä puudelin tai sakemannin avulla. Nykyään on paljon laajempi skaala myös koiria, on chihuja parishiltoneille ja on doppermanneja Sean Kananeille sun muille. Sitten on laaja joukko näitä harvinaisuuksia ja erikoisuuksia (kuten lamborghini tai morgan tai hummer autoissa), on filaa, dogo-argentinoa, tscheks-vlackia, pittbullia tosi erikoisuutta tavoitteleville ja pikkurikollisille.
Voi kun joskus vielä ihmiset saisivat niin täydellisen ja hyvän itsetunnon että se kestäisi kulkea ihan vaan tavallisenkin pystykorvamopen kanssa pää pystyssä antaen koiran olla koiran eikä tarvitsisi pitää sitä vain asusteena jolla saa värin nousemaan naapurin otsikkolohkossa ja kalun housunpuntissa.
Luulen, en tiedä, mutta vakavasti epäilen että siitä pitäisivät myös koirammekin.Nimittäin sitä juuri tarkoitin, että eivät kaikki, jotka hankkivat dobermannin, ferrarin tai hyvän ammattinimikkeen eli tittelin ole mitenkään huonoja tai vajavaisia egoltaan. He vain ovat hoksanneet, että dobberi on hyvä koiraksi, ferrari hyvä autoksi ja kunnon koulutus poikii mielekkään ja hyväpalkkaisen työpaikan.
Ei siinä sen kummempaa pönkityksen tarvetta ole. Tekevät vain niinkuin parhaaksi näkevät ja osaavat. Samoin toimivat tervejärkiset pystykorvamopen omistajat.Nöffiä ehdottaneelta kirjoitti:
Otahan nyt kuitenkin huomioon sellainen seikka että vaikka koirasi kuinka saisi sinusta hyvän isännän, niin sinun on tärkeämpää saada koirasta hyvä "renki". Eli teidän tulisi tuottaa yhdessä hyvää toisillenne ja luottaa siihen että kumpikin tuottaa toiselleen juuri sitä, eikä ongelmia. Ja mitä olen näitä sinun kirjoituksiasi alusta asti seurannut, niin et välttämättä ole JUURI se oikea isäntä vaikkapa DogoArgentinolle tai välttämättä edes rotikalle tai dobberillekaan. Nämä ovat suuria ja todella vahvoja ja vahvatahtoisia ja kovapäisiä koiria ja vaikka olisit maailmanmestari bodauksessa tai muussa, niin jos kokemuksen myötä tullut psykologinen silmäsi pettää olet niiden kanssa auttamatta enemmän kuin kusessa kaulaa myöden. Se vasta ikävää on jos et pystykään pitämään koiraasi aloillaan(joko sanalla tai edes voimalla), vaan "päästät" sen hyökkäämään esim. vaikka sisarustesi lasten kimppuun ja raatelemaan sairaalahoitoa vaativaan kuntoon. Se on joskus pienestä kiinni.
Eli jos saan edelleen suositella niin vältä ensimmäisenä omana koiranasi sellaisia rotuja jotka tunnetaan erittäin vaativina koulutuksen suhteen ja käännä katseesi mieluummin sellaisten puoleen joiden kanssa kulkiessa ei tarvi itsesi olla joka hetki varuillasi että mitä koira tekeekään kun hetkeksi katseeni käännän. Sellainen rajoittaa pitkässä juoksussa melkoisesti omaa sosiaalista elämääsi ja elämänpiiriäsi. Kaverisi alkavat ehkä myös karttaa sinua tai sitten voit alkaa vetää magneetin lailla puoleesi vääränlaisia kavereita.
Jos ehdottamani nöffi ei käy turkkinsa puolesta, mutta koiran pitää olla kuitenkin iso niin seuraavat mitä voin jokseenkin suositella on tanskandogi tai sitten irlanninsusikoira. Molemmat ovat yleensä varsin ihmisystävällisiä ja rauhallisia mutta koirien koko kyllä pistää pientä rajaa sille ettei kaikki mummot tule silittelemään ja puudeleitaan nuuskuttamaan. Eikä enemmistö kylän dorkista tule sulle päätään aukomaan.Aivan samaa mieltä.Eli lähtökohta olisi,että myös se koira saisi rotutyypillisen hoidon ja olosuhteet.
Ensin pitäisi miettiä sitä,mihin on resurseeja koiran kanssa.Riittävä "virikkeistäminen",jos rotu niin vaatii,jämptin kasvatuksen ja tiedostamisen siitä,että tietyntyyppiset rodut on oltava aina hyvin hanskassa (niillä saattaa olla piirteitä,jotka pitää aina muistaa ja olla niistä hollilla).
Kun halutaan vartio/puolustus halukkuutta,niin kannattaa muistaa,mitä enemmän sitä on,sen vaativampi rotu/koira kasvattaa.Ja sen enemmän koira oltava hanskassa ja omistajan osattava lukea koiraa ja tuntea se.
Moneen seikkaan,miten koira toimii,vaikuttaa nimenomaan se kasvatus.Mutta sitä rodunomaisuutta,genotyyppiä ei saa koskaan unohtaa.Se kun on aina asia,joka helpostii nousee pintaan viimekädessä,jos siihen vähänkään on annettu mahdollisuus.
En tiedä,oliko nim.isoja vahteja tosissaan,mutta noista en suosittelisi kyllä yhtäkään.Yksi nyt vähän helpompi korkeintaan,muut sitten ihan muuta...
Ja vaativat jo sellaisia elinolosuhteitakin,ettei ne ihan jokaiselle käy...
- koirakuisk.
Tuossa on jo yllä tullutkin hyvin esille se, miten kannattaa miettiä asiaa myös ja lähinnä niin päin, mihin omat resurssit riittävät. Resursseina kannattaa miettiä mm. :
rahallinen tilanne. Iso koira saattaa syödä enemmän kuin sinä itse ja joillain isojen rotujen koirilla kasvuvaiheen ruokinta on äärettömän tärkeää ja siihen tulee perehtyä tod.hyvin, jottei luustovikoja sun muita tule. Koiran rokotukset ja ennustamattomat sairastumiset voivat tulla kalliiksi, kannattaa miettiä onko olemassa varasuunnitelmaa täpäriä tilanteita varten, esim. perheen tukea taustalla mikäli esim. tulee kyseeseen leikkaus, johon ei juuri silloin ole varaa. Eläinlääkärilaskut ovat surullisen kuuluisia kalleudestaan, kalliimpina kuin ihmisten...
oma energiataso ja luonne suhteutettuna koiran vastaaviin. Cesar Milanilla oli tästä oiva pointti: ihmisen energiatason tulisi vastata koirarotunsa energiatasoa tai olla sitä korkeammalla, ongelmia tulee jos ottaa esim. hyvin energisen koirarodun ja itse onkin paljon labiilimpi.
Esimerkkinä bokseri, jonka suurin pulmallisuus, jos näin voi sanoa, on sen "tarmonpesämäisyydessä" eli enrgisyydessä yhdistyneenä sen vahvaan rakenteeseen - elikkä bokseri kun vetää hihnassa, niin isollakin miehellä voi olla tekemistä ja jollei boksu saa tarpeeksi liikuntaa, siitä voi tulla täystuho kotona. Mutta boksu on samalla valloittava pusukone ja sydämellinen, uskollinen kaveri. Aivan ihana mutta energisyystaso ja fyysinen taso otettava huomioon -hentoinen ihminen yhdessä vahvahkon boksun kanssa on haastavampi yhdistelmä, boksulla kun tosiaan on sitä innostusta energiana ja räjähtävää enrgiaa tarpeen tullen.
Ja luonteiden suhteutuksista: millaisesta luonteesta pitää enemmän tai mikä vetoaa itseen paremmin - tasainen ja rauhallinen luonne koiralla vai jännempi mutta haastavampi luonne.
koulutuksen vaativuus ja jaksamiset sen kanssa että jaksaminen harrastusten kanssa. Eli onko itse valmis pistämään tarvittaessa kaiken likoon eikä luovuttaa jukuripäisen koiran kanssa, ja etenkin mikäli koira on juuri näitä haastavampia rotuja, kuten rottweileri, dogo argentino, dobermanni. Kuinka paljon on halua ja jaksamista perehtyä haastavampien rotujen piirteisiin jne, eli jos tuntuu ettei oikein viitsisi päätä vaivata niillä vaan luottaa siihen että "tulee mitä tulee, kunhan iso korsto tulee koiraksi" niin huonompi homma voi olla kyseessä. Ja jos on ajatellut käyvänsä koirapuistoilemassa koiran kanssa, niin kannattaa ottaa huomioon etteivtä kaikki koirat ole parhaita "koirapuistokoiria" esim . dogo aregentino ei välttis tule toimeen niin vain muiden koirien kanssa, riskit ilmoilla saman sukupuolen edustajien kanssa. Ja jos koiran rotuhistoriassa on ollut taistelukoirahistoriaa, silläkin on merkistystä, jos riskitilanne tulee päälle, taistelukoirataustainen koira voi saada aikaan erittäin rumaa jälkeä, sen geenistöön on alkujaan saatu laitettua juuri periksiantamattomuus ja kiihtyminen taistelussa.
Sinun kannattaa ilman muuta lukea sinua kiinnostavien rotujen palstoja netistä, siellä ihmiset kertoilevat elämistään koirien kanssa ja mitä pulmia ja ihanuuksia heillä on tullut vastaan. Näin pääset jo suht. hyvään käsitykseen jonkin rodun käytöksistä. Ja sinun kannaattaa rohkeasti mennä juttelemaan koiraihmisten kanssa ja etenkin niiden kanssa, joilla on mukanaan sinua kiinnostava rodun edustaja. Ja lainailla koirakirjoja... Ja katsoa esimerkiksi netistä taikka tv:stä (Liv) tulevaa Isännän ja koiran käytöskoulua, joka muuten tulee taas huomenna ja ylihuomenna telkasta.
Käsitän että sinulla on ollut kotonasi kokemusta terriereistä. Isojen koirien kanssa homma on sillain eri, että siinä joutuu oikeasti ottamaan huomioon myös fyysiset voimasuhteet, että tosiaan jos on hennompi ihminen, niin esim. dogo argentinon jättäisin laskuista pois, niillä (ainakin isoimmilla yksilöillä) on todella valtavat voimat ja ne eivät ole niin lössykkää kuitenkaan vaan energiaa riittää. Ja joillain näistä sielunelämä on sellaista, että saa tosiaan perehtyä rotuun kunnolla ja ymmärtää, että VAIKKA kyse on isosta koirasta (kuten dogo argentino tai lössykämpi bordeauxindoggi) se ei tarkoita, että koiran persoona olisi kovaa käsittelyä ja aggressiota omistajalta vaativaa - juuri dogo argentino ja bordeauxindoggi ovat esimerkiksi tunnettuja "norsun muististaan" ja muistaakseni dogolla on vielä erittäin herkkä kuulo, näiden kasvatuksessa ja koulutuksessa tulee olla jämpti, reilu, ja olla varautunut kouluttamaan hauskallakin ymmäryksellä sillä ovat älykkäitä koiria, jotka eivät pidä pakotuksista.
Dobermanni olisi yksi vaihtoehto, jos energiatasosi on suht. sitä vastaavaa. Etenkin pentuaikoina dobermanni voi olla liian herkälle ihmiselle "liikaa", saattaa näykkiä, hyppiä, olla kuin viheliäinen vieteriukko ja koko ajan "vaatimassa" jotain. Mutta kyllä se siitä ja sitten aikuistuttuaan dobberin kanssa voi mennä vaikka hölkkälenkeille. Ja monia muita harrastusmahdollisuuksia löytyy, dobberista on tullut palveluskoiratyyppinen koira. - koirakuisk.
Irlanninsusikoira ja skotlanninhirvikoira ovat iloisia, lempeähköjä jättejä, mutta todellakin isoja ja vaativat tarkan seurannan kasvuvaiheessa ruokinnassa, aikuisena syövät kuulemma kolmen (siis ei henkilömäärältä vaan ruokakertoina) aikuisen miehen ruoka-annoksen edestä. Ja niillä on metsästysviettiä vahvasti pinnassa eli lenkkeily voi olla jopa huhhuhia niiden kanssa, kun intoutuvat nähdessään jäniksen pusikoissa ja sitten kun vetävät... Kuulemma yksi pienikokoinen nainen joka omisti irliksen, joutui aina koiransa saadessa tuollaisen innostusvetokohtauksen, kytkemään sen lähimpään katupylvääseen kiinni, ei olisi muuten pärjännyt. Eli jos olet pienikokoinen ukkeli ja haluat lähinnä rauhallisen rentouttavia lenkkeilyjä, niin...
Tanskandogilla samaa kuin edellisillä kahdella, metsästysviettiä nyt ei niin paljon. mutta muuten samaa ja intoutuvat vetämään tai ainakin usein näitä on nähty.
Saksanpaimenkoira olisi hyvä vaihtoehto. Jos mietit myös tuota turvallisuuspuolta ja sitä, että koira kertoisi jo ulkoisesti siitä, että siitä on turvaksikin, niin kyllähän saku semmoistakin viestii. Kansa tietää saksanpaimenkoiran ja hörhöt siinä samaten, aivan kuten boksun, dobberin ja rottiksen kohdalla. Saksanpaimenkoira ei olisi niin haastava (yleistys) kuin dogo ja pari muuta, ihan tätä on usein ensimmäiseksi koiraksi hommattu ja saku ei ole liian massiivinen koira eikä omaa taistelukoirahistorioita, joiden suhteen pitäisi olla hiukka tarkempana - lisäksi saksanpaimenkoira on monipuolinen koira. Sen kanssa voi harrastaa sitä sun tätä, mutta toisaalta ihan lenkkeily ja muu "tavallisempi" aktivointi riittää kuten palloilu, koirapuistoilu, metsässä samoilu.
Valkoinen paimenkoira http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinenpaimenkoira olisi myös ok vaihtoehto, tosin on jotenkin valkoisena omaan mieleen "kaunis enkelimäinen koira", jotenka en tiedä kuka hörhö/hiippari/rötösherra tällaista voisi pelätä, mutta ilmeisesti voi, sillä olen jutellut parin valkkarin omistajan kanssa ja kyllä kuulemma rauhassa saavat lenkkeillä ja häröilijät väistyvät. Valkkari on pehmeämpi versio saksanpaimekoirasta, sillä ei ole niin vahvoja viettejä (yleistys) mutta kyllä suojelee tarpeen tullen. Koirapuistossa todistin näkyä jossa oli paikalla käyttölinjainen saksanpaimekoira ja valkoinen paimenkoira (eri ómistajilla) ja siinä se ero tuli mainiosti esille, oikein juteltiin asiasta. Saku meni ja toimi, vauhti oli huimaa, valkkari rauhallisemmin vain katseli menoa. Siinä oli kyllä silloin sellainen saku, etten ollut vähään aikaan nähnyt, aivan uskomaton vauhti ja vietikkyys. Että toisin sanoen vietikkyydeltä rauhallisempi (yleistys) olisi valkkari, vaatii toki liikuntaa myös. Kannattaa katsoa sitten tarkkaan mistä hommaa valkkarin ja millaisista vanhemmista, rodussa esiintyy arkuutta.
Ja yksi vaihtoehto olisi hollanninpaimenkoira ja esim.lyhytkarvaisena, siinä on vielä terveydeltäänkin aikas hyvä rotu ja ulkoisesti tiikeriraitainen turkki saksanpaimenkoiramaisessa olemuksessa on kyllä hieno, luonteeltaan on ystävällinen ja lojaali. Vaatii aktiviteetteja, liikuntaa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lyhytkarvainen_hollanninpaimenkoira
Nöffi on mainittukin, hurmaava nallekarhu ja tarpeen tullen saattaa kuitenkin puolustaa. En sitten tiedä kuinka suuri yleisö näkee nöffin turvaefektin, vaikea taas näin syvästi koiraihmisenä arvioida, kun itsellä sydän sykkii lämpimästi siihen päin. Mutta onhan sitä huomattu, kun on ihmisten kanssa juteltu, yleensä ei-koiraihmisten suusta sanottuna, että ylipäätään ISOT koirat pelottavat ja herättävät turvaefektin.
Pienempiä nallekarhuja olisivat sitten berninpaimenkoira ja landseer (nöffin hoikempi versio). Bernillä terveystilanne ei niin hyvä, saa tarkkaan katsoa mistä koiran hommaa ja mitkä ovat terveystulokset. Mutta kyllähän berni on vaikuttavan näköinen koira myös, kulmakarvatkin tuuheat kuin millä. :D
Ja sitten kaikista vaikuttavin urho/tar ja bodyguard numero uuno, yhteiskunnan vihollinen ja kauhistuksien kanahäkki olisi tässä : http://www.youtube.com/watch?v=iOequ7mIf3o&feature=related - LeonCupraAAb
Broholminkoira on kyllä kaikkien rotujen kuningas! Koira teki heti vaikutuksen kun näin ensimmäisen kerran sellasen! Luonne ja koulutettavuus ovat huippuluokkaa ja koiran ulkonäkö ei jätä kylmäksi. Koiran ainoa "vika" on, että se on Suomessa harvinainen, joskin yleistymässä kohtalaista vauhtia.
Leonberginkoira on toinen varteenotettava vaihtoehto, ennenkaikkea vaatimiesi ominaisuuksien perusteella. - asterismos
Kookas ja rauhallinen rotu.
Rotu sopii sekä sohvaperunalle, kuin myös liikunnalliselle ihmisille. Ei siis vaadi joka päiväistä aktiviteettiä, mutta lähtee kyllä mielellään mukaan lenkille.
Ei ole järin miellyttämishaluinen. Tämä on vähän yksilökohtaista. Toiset ovat enemmän ja toiset vähemmän miellyttämisen haluisia. Hauskimmat tilanteet tulevat, kun am.akita yrittää kaikki temppunsa, jotta sen ei nyt ihan välttis tartteisi tehdä sitä mitä pyydät. Ne ovat melkoisia pellejä.
Koira on omanarvontunteva. Omistajan tulee olla lempeä ja oikeudenmukainen, mutta määrätietoinen ja luja.
Amerikanakita on usein vieraskoira-agressiivinen. Koira tulee kouluttaa niin, että se sietää ohitettavat yms koirat. Iholle asti tunkevia koiria am.akita ei mahdollisesti tule koskaan sietämään. Tämä täytyy huomioida ja muistaa.
Vaikka am.akita on kookas, niin se on uskomattoman nopea. Sen nopea reaktiokyky saattaa yllättää.
Kun am.akita kunnioittaa sinua yhtä paljon, kun sinä sitä, niin saat aivan uskomattoman persoonallisen koiran itsellesi.
Komean ja kopean ulkonäön alla piilee pehmeä ja herkkä koira. - koirakuisk.
Aloittaja voisi tulla kertoilemaan tuntemuksiaan? :)
Aiemmin mainittu broholminkoira on yksi niistä koiraroduista, joita vielä haluaisi kohdata, harmi etten ole tavannut, vaikuttaa kyllä luettuna kiinnostavalta.
Eroaako amerikanakita ns. normi akitasta, luin että olisvat samasta kannasta alkujaan. Mutta miten nykyään, onko niihin kehittynyt eroja...? Kiinnostuksesta kysyn, koiraihmisiä kiinnostaa koirajutut... :D- asterismos
Suurin ero on ulkonäössä. Am.akita on siis massavampi. Luonteissa akita on alkukantaisempi, joten se on täpäkämpi, kuin am.akita. Am.akita ei mielestäni ole niin varauksellisempi ihmisiä kohtaan, kuin akita.
- jäsy
En kerennyt/jaksanut lukea vastauksia ja koko keskustelua, mutta yksi asia jäi kun kysymyksesi luin....
Jos ensimäisenä ehtona on näyttävyys, osta auto tai muu peniksenjatke, älä koiraa, se ei ole sellainen !- ertytry455455
Kyllä minusta saa haluta näyttävän rodun..esim leonbergin jalostuksessa on pyritty juuri tuohon näyttävyyteen mukavan luonteen kera. Mukavan luonteen omaavia rotuja on muitakin miksi ei ota sitten sitä ihan siksi että myös näkö ratkaisee samoin koko. Onneksi on valinnanvaraa.
Itse olen puolestani valinnut karkkarifokseja, minulle hyvän kokoisia ja näyttäviä /kauniita ja sopivan hauskoja persoonoita hyväluonteisella tempperamentilla. Kokonaispaketti minulle hyvä siis näkö että luonne.
Valitsen koirani itse ensisijaisesti näön/koon mukaan ja sitten katson onko luonteessa myös sitä mitä haen ja kun molemmat asiat reilassa niin rakas rotuni löytynyt.
On höpö höpöä ettei näkö ratkaise tai että siinä on jotain pahaa kunhan katsoo myös luonteen että ympäristön koiralle sopivaksi.
Pelkkää näköä ei minusta aloittaja hae koska haluaa myös sosiaalisen rodun..eli ehdotus on nöffi, leonberg, berni, iso sveitsin paimenkoirakin ehkä..
- gfhytuiyuioi
nöffi, berni leonberg, iso sveitsin paimenkoira..
ehkäpä tämä jälkimmäisin olisi se vierasystävällinen vahti.
http://sennenkoirat.net/site/isosveitsinpaimenkoira - Faktat faktoina
Kattava sivusto Broholminkoirasta http://broholmer.fi/
- teeeeeeeeeeeee
Angora kani -on hyvä vaihtoehto koiralle, se nauttii liikunnasta ja tottelee hihnanpäätä, ilman koulutus aikeita :).
Hamsterin voit myös laittaa juoksupyörään, käskemättä ja se juoksee luonnostaan !!!- hassu juttu
täälä se taas huutelee nimimerkillään vaikka ei pitänyt tuota enää käyttää
- Amstaffeli
Riippuen tietysti onko sinulla kokemusta kasvattaa ja kouluttaa koira? Ja ilmeisesti ei. Suosittelisin sinulle nöffiä :) Onko sinulla varaa ison koiran ruokiin? Entäs jos joudut viemään sen eläinlääkäriin? Eäinlääkärimaksut ovat erittäin suuret isolta koiralta. Onko sinulla oma piha? Vartioivat rodut pääsevät rodunomaiseen ympäristöön vain jos saavat vahtia omaa pihaansa.
Mites bordeaux'n doggi? Narttua suosittelisin ekaksi koiraksi :) - Sisenor
Kaukkari ei ole jokamiehen koira se tarvisee ison pihan tai alueen jota se voi vahtia koska se on laumanvartija pohja mutia myöten. Kaukkari on myös hyvin alkukantainen koira joten pienikin muutos sinussa jos sinulla on oikein kovapäinen koira niin se tulee testaamaan kuka on pomo.
- Maksettumies
Sinulle toivottavasti maksetaan jatkuvasta vanhojen topicien ylösnostoista...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu6103136Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu962611Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all211661Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä771572Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1101490Mieti miten paljon yritin
Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔451466- 691424
Teräväkielinen Virta jauhotti totaalisesti sössöttävän Keskisarjan
Harvoin on noin suvereenia jauhotusta A-studiossa nähty. Ja minä äänestän demareita, joita ei oltu paikalle edes kutsut3141332- 271318
Haluatko tietää totuuden?
Olen kyllästynyt sinuun. Et herätä enää mielenkiintoa. Samat jutut x 100. Kuten narskuilla aina. Samalla tunnen myötätun901213