Ehkä olen kaavoihin kangistnuts mutta minusta ei ole ollenkaan sama minkälaisesta kupista kahvin juo.
On ollut monenlaista kuppia ainut hyvän maun kahville antaa kunnon posliini kuppi jossa on valkoinen sisus ja ulkopuolella voi olla kuvitusta.
Jokin aika sitten oli kiviposliini kupit muodissa mutta kahvin ja teen maku niissä oli omalaatuinen. Kunnon kahvikuppi, olkoon se sitten uusinta uutta Taika mallistoa tms. antaa kahvihetkelle runsain mitoin nautinnon iloa. Siinä samalla lukaisee päivän lehteä, kaiken jälkeen on hyvä lähteä päivän askareisiin.
Muistan myös lasiset kahvikupit päiväkahvi vierailulla, punasia ja ruskeita väriltään mutta kahvin maku oli tipotiessä. Kyllä se pitää olla kunnon kahvikuppi asettineen kahvihetkestä saa silloin nauttia kaikilla mausteilla. Lisänä kunnon kahvikermaa.
Tietysti kahvin laatumerkki takaa kahville täyteläisen maun. Pidän Presidentistä, Lavazza Espressosta, sekä kiireessä juon Nestlen Espresso jauhekahvia. 2tl kupilliseen vettä ja juoma on valmis, voi siihen lisätä hieman sokeria ja kermaa.
Caffe latte ja Capuccino valmistuu kotona kivasti Nestlen Espresso jauhekahvista, siispä nauttimaan hyvästä kahvista näin aamuhetkellä.
On ollut monenlaista kuppia ainut hyvän maun kahville antaa kunnon posliini kuppi jossa on valkoinen sisus ja ulkopuolella voi olla kuvitusta.
Jokin aika sitten oli kiviposliini kupit muodissa mutta kahvin ja teen maku niissä oli omalaatuinen. Kunnon kahvikuppi, olkoon se sitten uusinta uutta Taika mallistoa tms. antaa kahvihetkelle runsain mitoin nautinnon iloa. Siinä samalla lukaisee päivän lehteä, kaiken jälkeen on hyvä lähteä päivän askareisiin.
Muistan myös lasiset kahvikupit päiväkahvi vierailulla, punasia ja ruskeita väriltään mutta kahvin maku oli tipotiessä. Kyllä se pitää olla kunnon kahvikuppi asettineen kahvihetkestä saa silloin nauttia kaikilla mausteilla. Lisänä kunnon kahvikermaa.
Tietysti kahvin laatumerkki takaa kahville täyteläisen maun. Pidän Presidentistä, Lavazza Espressosta, sekä kiireessä juon Nestlen Espresso jauhekahvia. 2tl kupilliseen vettä ja juoma on valmis, voi siihen lisätä hieman sokeria ja kermaa.
Caffe latte ja Capuccino valmistuu kotona kivasti Nestlen Espresso jauhekahvista, siispä nauttimaan hyvästä kahvista näin aamuhetkellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hakea kahvi Taika-mukiini (sain joululahjaksi iso kun mikä) niin herkullisesti kuvailit kahvinautintoa kauniista astioista, joihin olen myös mieltynyt. Ohuet sirojalkaiset vieraskupit hivelevät silmääni, mutta nyt maistuu tosi hyvältä aamukahvi ja voileipä!
Mökilläkin on valikoima erilaisia tarjoiluesineistöä, on hauska suoda silmäniloakin kattaessaan.
Mieheni oli varsinainen keräilijä, jouduin jarruttelemaan, kun tulee sijoitusvaikeuksia. Sittemmin keksin lastenlapset kun perustivat kodin, saivat milloin teeastiaston tai kahvi, ja ukkelini sai keräillä :D Molempien lastenlapset kun saivat niin arvaat, että menekkiä oli. Hyviä kahvinautintoja!
Paksureunainen lasikuppi on minullekin kauhistus. Vanhanaikainen, ohutreunainen porsliinikuppi on minulle se ainoa oikea, kukkakuvion merkitystä en ninkään osaa arvioida. Minusta tuntuu, ettei kuppeja ilman kukkakuvioita niin ollutkaan.
Mitään kahvimerkkiä mainostamatta sanon, että Pauligin Presidentti on parasta. Capuccinoa muistan maistaneeni joskus Puerto de la Cruzissa, taivasalla, aamuhetkenä. Mieleen on jäänyt herkullinen maku.
Ruusukupit olivat kova sana 50v sitten ja myöhemminkin. Lapsuuskodissa muistan niitä nähneeni ns vieraskuppeina. Mummot silloin ryystivät kahvia teevadilta. Teevati somasti vasemman käden avatun kämmenen päälle, huulien väliin sokeripala ja kahvi nautinto saattoi alkaa. Oikealla kädellä kupin korvasta kiinni ja kaadettiin lisää kahvia teevadille.Teevadilta juominen oli suorastaan taitolaji. Siinä kahvitilkka jäähtyi sopivasti koska kahvi keitettiin kahvipannussa ja oli tulikuumaa.
Toinen fiinimpi tapa juoda ruusukupista, oikean käden pikkusormi haroitti hienosti suorana ja neljä sormea piti kupin korvasta kiinni, välillä laskettiin kuppi asetille. Ja keskustelu kylän tapahtumista saattoi alkaa kahvin kirvoittaessa kielenkannat.
Kahvia muistaakseni salakuljetettiin raakana sodan aikana. Hellalla raa´at kahvinpavut paahdettiin rännälissä sopivan ruskeiksi jotka sitten käsikäyttöisellä kahvimyllyllä jauhettiin jauhoksi. Kahvia on ollut vuosikymmeniä tuttu juoma suomalaisissa kodeissa.
Samoilla linjoilla olen näissä kahvinautintoasioissa kuin Lorena. Jalo nautintoaine ansaitsee arvoisensa rekvisiitan. Ensimmäinen oma kahvikuppiostokseni oli opiskeluboksiin hankitut kaksi Ruska-sarjan paksua, ruskeaa kömpelystä, joista kyllä enimmäkseen pussiteetä litkin ja joskus iltateelle pyrkineelle kavaljeerillekin tarjoilin. Kuppi jäi silloin sivuseikaksi, kuten se pussiteekin.
Pokka pitää -sarjassa on Hyacinthin naapurilla Elisabethilla kahvikuppineuroosi, kädet alkavat täristä hänen pidellessään emännän residenssissä kalliita talviokoristeisia posliineja. Muistelen, että kahvimukeja alkoi näkyä äveriäissä piireissä Dallasin aikoihin, Miss Ellien ranchilla. Mukeissakin on ihan mukiinmeneviä, mutta minua hiukan haittaa, kun niissä ei käytetä aluslautasia, saa olla huolissaan kahvirenkaista. Juhlissa on taas niin mukava kiertää kaatelemassa kolmatta kahvikupillista. Joskus olen melkein liikuttanut, kun ison miehen isot sormet koettavat pidellä pienikorvaista kahvikuppia.
On täällä palstalla varmaan selitettykin, mitä mukiinmenevä tarkoittaa. Muka tarkoittanut, muotoa, mallia.
Juon usein maitokahvia,josta olen kuullut suomennoksen "latteeta kahvia", suuresta valkeasta Iittalan Marimekon Primavera-mukista, jossa on oranssit kehäkukat.
Päivä alkaa kahvilla. Se on arkikahvia, Presidenttiä tai Juhla-Mokkaa. En tee siitä kovin vahvaa ja makeutan sen Hermesetasilla ja vaalennan 1-maidolla. Nautin sen aamupalan painikkeena tai puuron jälkeen isosta suht. ohutreunaisesta mukista, jossa on suuri kahva. Isosta sen takia ettei tarvitse mennä toista kuppia kaatamaan. Mukeissa on kyllä valinnan varaa, sillä jouduin teettämään tuodon lasiovikaapin alle hyllylokerikon, johon mahtuu 12 mukia. En voi oikein vastustaa kaunista mukia.
Mutta se oikea kahvinautinto on erilainen. Presidenttiä ja mieluimmin papuina itse jauhettuna (harvoin). Voi mikä tuoksu jo valmisteluvaiheessa.
Kahvi juodaan silloin ohuista porsliinikupeista ja kahvikerman kanssa. Ei hermesetasta pilaamaan, vaan uhallakin pieni lusikallinen sokeria sekaan.
Nautinto ei olisi täydellinen yksinään, vaan ystävä tarvitaan. Jos haluaa vaihtelua ja uusia makunautintoja, perinteisen sijaan voi nauttia Capuccinoa, espressoa tai kardemummakahvia ym, ym.
Reissuilla tulee maisteltua muunlaisia. Irish coffee ja arabialainen kahvi tulivat mieleen. Kerran Kyproksella menimme sateensuojaan erääseen hyvin yksinkertaiseen kuppilaan vai baari mikä lie ollut. Olimme kastuneet ja tarvitsimme lämmikettä.
Palvelualtis parrakas ukkeli tarjoili meille kapeasta lasista erittäin väkevää arabialaista kahvia, jossa sakka
laskeutui pohjalle. Lisälämmikkeeksi oli laittanut jotain väkevää, joka tosi hyvin lämmitti ja poistuttuamme katselemaan raunioita kaikilla oli hauskaa.
Wien jäi mieleen kahviloistaa ja Rooma Espresoistaan, jotka joimme seisaaltaan tiskiltä. Mukava kun on muistoja ja kuitenkin joka aamu juon tyytyväisenä maitokahvini voileivän kera, niin ja tietysti Turun Sanomien.
Paremman puutteessa joutuu juomaan kahvit pahvimukista, vai paperimukkiko se. Hehtaarimarketissa on hyvä että puolessa välissä on kahvipaikka. Kahvi on halpaa ja leivonnaisia monta sorttia.
Oikein mukava kun siinä mukit vaihdettiin isommiksi, sillä entiset olivat liian pieniä. Kun maitoa laittoi enemmän tahtoi läikkyä tarjottimelle pöytään suunnistaessa. Kahviahan tulee napista painaen aina sama määrä.
Posliinikupin puutteen korvaa taattu juttuseura. Harvemmin tyhjää pöytää löytyy ja kyllä me eläkeikäiset juttelemme mielellään toistemme kanssa. Joskus se jää ainoaksi keskusteluhetkeksi päivässä, ellei lasketa kännyjutteluja mukaan.