Ihan asiallisia vastauksia kaipailisin ja kokemuksia..
Raskausviikko 15-16 menossa täällä ja olen ihan pelkojen riivaama, mitä olen aikaansaanut sikiölle stressaamalla ja hermojani menettämällä...
ELämäntilanteessa tällä hetkellä paljon stressiä, hermostun ja raivostun helposti miehelle, ja meillä on välillä tosi kovia suusanallisia tappeluja, joissa olen menettänyt malttini aivan täysin!! Sydän vaan hakkaa tuhatta ja sataa raivotessa...
Jälkikäteen tietty kaduttaa hirveästi, kun on tullut oltua niin hirveä rakkaalle ukkokullalle, mutta vielä enemmän kärsin pelosta, mitä raivoaminen on aiheuttanut sikiölle..??? Voiko stressihormonit aiheuttaa jotain ihan kauheaa kehittyvälle sikiölle, kuten sydämen pysähtymisen..? Sitä pelkään suunnattomasti. En antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos raivokohtaukseni aiheuttaisivat rakkaan ja odotetun pienokaisen menetyksen...
Raskaus on ollut minulle todella hormonaalisen myllerryksen aikaa, aivan alkuraskaudessa kärsin jopa vakavasta masennuksesta, joka helpotti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Omien tunnetilojen lisäksi elämäntilanne ollut hyvin stressaava, ja kaikenlaiset, myös hyvin kielteiset (mutta eivät raskautta kohtaan) tunteet ovat kokoajan pinnassa.
Pelkään lapsen puolesta, joka on todella toivottu ja odotettu!
Lisäksi kauhulla olen lukenut juttuja sikainfl.rokotteesta, jonka otin, ja kadun senkin ottamista...
Mutta tämä suuttunut mielentila pelottaa eniten. Erityisesti yliväsyneenä maltti menee totaalisesti. Onko kokemuksia samasta, ja miten se on vaikuttanut vaaveliin..?
Alkuviikosta olin jo tuntevinani sikiön hentoja liikkeitä, mutta tiistaisen tappelun jälkeen mieheni kanssa en ole tuntenut enää mitään..
Ja olen nyt hyvin ahdistunut. Ja päättänyt jatkossa hillitä itseni täysin ja olla välittämättä ukkelin virheistä yhtikäs mitään!! Jos vaan rakas vaaveli antaa siihen vielä mahdollisuuden...
Asiallisia vastauksia pyytäisin tosiaankin...
Raskausviikko 15-16 menossa täällä ja olen ihan pelkojen riivaama, mitä olen aikaansaanut sikiölle stressaamalla ja hermojani menettämällä...
ELämäntilanteessa tällä hetkellä paljon stressiä, hermostun ja raivostun helposti miehelle, ja meillä on välillä tosi kovia suusanallisia tappeluja, joissa olen menettänyt malttini aivan täysin!! Sydän vaan hakkaa tuhatta ja sataa raivotessa...
Jälkikäteen tietty kaduttaa hirveästi, kun on tullut oltua niin hirveä rakkaalle ukkokullalle, mutta vielä enemmän kärsin pelosta, mitä raivoaminen on aiheuttanut sikiölle..??? Voiko stressihormonit aiheuttaa jotain ihan kauheaa kehittyvälle sikiölle, kuten sydämen pysähtymisen..? Sitä pelkään suunnattomasti. En antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos raivokohtaukseni aiheuttaisivat rakkaan ja odotetun pienokaisen menetyksen...
Raskaus on ollut minulle todella hormonaalisen myllerryksen aikaa, aivan alkuraskaudessa kärsin jopa vakavasta masennuksesta, joka helpotti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Omien tunnetilojen lisäksi elämäntilanne ollut hyvin stressaava, ja kaikenlaiset, myös hyvin kielteiset (mutta eivät raskautta kohtaan) tunteet ovat kokoajan pinnassa.
Pelkään lapsen puolesta, joka on todella toivottu ja odotettu!
Lisäksi kauhulla olen lukenut juttuja sikainfl.rokotteesta, jonka otin, ja kadun senkin ottamista...
Mutta tämä suuttunut mielentila pelottaa eniten. Erityisesti yliväsyneenä maltti menee totaalisesti. Onko kokemuksia samasta, ja miten se on vaikuttanut vaaveliin..?
Alkuviikosta olin jo tuntevinani sikiön hentoja liikkeitä, mutta tiistaisen tappelun jälkeen mieheni kanssa en ole tuntenut enää mitään..
Ja olen nyt hyvin ahdistunut. Ja päättänyt jatkossa hillitä itseni täysin ja olla välittämättä ukkelin virheistä yhtikäs mitään!! Jos vaan rakas vaaveli antaa siihen vielä mahdollisuuden...
Asiallisia vastauksia pyytäisin tosiaankin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen ollut hyvin stressaantunut myöskin, etenkin alku- ja keskiraskaudessa. Nyt loppuraskaudessa on alkanut helpottaa tuo valtava tunteiden myllerrys, emmekä enää tappelekaan niin usein. Mutta kyllä minua jossain kohtaa ärsytti suurinpiirtein kaikki mitä mies teki tai sanoi ja siitä se huuto sitten alkoi. Raivosin ihan hulluna suoraansanottuna. Lisäksi elämässäni oli muutenkin stressaavia asioita, kuten kiireellä muutto jne. Nyt olen rv. 35 ja pikkuisella kaikki hyvin :) On kasvanut ihan oikein, että sen puolen pitäisi kaiken olevan kunnossa. Muuten en tietenkään voi tietää ja haluaisin myös muilta vastauksia. Mutta tuo tunteiden myllerrys raskausaikana lienee ihan normaalia. Itse olen ainakin muutenkin kovin temperamenttinen ihminen. Koita silti olla mahdollisimman paljon stressaamatta (helppohan sitä on sanoa...) ja koita keksiä jotain rentouttavaa tekemistä silloin kun oikein kiukuttaa! Onnea loppuraskauteen! Ilmottelen vaikka sitten kun vauva on syntynyt, että onkohan aiheutunut jotain, mutta toivotaan parasta!
täällä ihan sama homma..:) poika nyt jo 1v... mut tunnistin itseni ihan täysin sinun kirjoituksesta... mulla tuota raivoamista ja hermoilua kesti n. rv 24-27asti... kunnes huomasin että sikiö oli todella levoton aina ku mun verenpaine nousi.. alkoi hirveästi potkia..
ei sulla ja vauvalla ole varmasti mitään hätää.. :) nyt vaan karsit KAIKKI stressitekijät pois, niin mäki tein! nautit ja nukut...:) meillä poika rauhoittu heti ku ite rauhotuin.. ja sillon ku tuntu et nyt menee hermo, laitoin kengät jalkaan ja lähin ulos.. :)
jos itse menet nukkumaan aikasin illalla, vaikuttaa sekin vauvaan.. ite olin sängyssä aina klo. 22 aikaan.. ja ku poika synty, ei tarvinnu mun valitella ku lapsi ei anna nukkua, ja valvottaa yöt.. heti syntymästä lähtien nukku todella hyvin!!! :)
Kiitos teille kahdelle vastauksistanne.... rauhoittivat vähän mieltä!!!
Täytyy toivoa parasta....
Lisääkin kokemuksia "raivonneilta" äideiltä olisi kiva kuulla!!
Tsemppiä kaikille huolestuneille odottajille..
että olenko ainoa, joka riidellyt paljon raskauden aikana. aina vaan kuulee ja näkee onnellisia pareja (siis mekin ollaan onnellisia, mutta silti riitoja paljon) ja tuntuu että suurimmalle osalle raskaus on maailman onnellisinta ja tasapainoisinta aikaa. pitää vain toivoa, että mielenmyllerrys tasaantuu tässä raskauden edetessä.
Stressaamalla et voi aiheuttaa sikiön sydämen pysähtymistä, joskin stressi ei ole hyväksi syntymättömälle lapselle. Kuitenkin ihan itsesi kannalta toivoisin, että saisit apua. Kuullostat äärettömän ahdistuneelta. Mainitse peloistasi neuvolassa. Neuvolan kautta voi päästä purkamaan pelkoja mm. neuvolapsykologin kanssa.