Onko suruun/ahdistukseen/vihaan syöminen syömishäiriö vai vain selviytymiskeino? Huomasin että minulla on tällainen "tapa", ja aloin poihtimaan asiaa. Tietenkään se ei ole hyvä juttu, mutta voiko sen laskea syömishäiriöksi?
Onko suruun/ahditukseen/vihaan syöminen.
10
1173
Vastaukset
- fazer_munkki
no kuule miten aattelit että se ois selviytymiskeino ? T____T
sehän on oikeesti sairasta jos ahmii jotain pullaa suruunsa ..- -mir
wer-wet kirjoitti:
voihan olla että olen vain vainoharhainen ja pullan ahminta suruun on normaalia?
kuule samaa oon pohtinu, mutt tuntuu että kyllä on, ja eihän se tervettä tietenkään oo! :S
Täälläkin ollut vähän kaikennäköstä ja nyt sitten mennyt tähän että syö, syö ja syö vailla tarvetta, vailla mitää, ainoastaa sen takii että on hermostunu/ surulline tai et on epävakaa olo , eli siis muut paineet. Huoh melko huono juttu.
Tsemppiä! Et oo yksin :)
- ------
Näin. Eli syömishäiriö on _aina_ selviytymiskeino. Ihminen joutuu tilanteeseen jossa ei voi valita. Tämän asian hyväksyminen osana elämän kulkua on suuri avain toipumiseen.
- Eksyksissäkö?
Ai syömishäiriö on AINA selviytymiskeino jostakin?? Onkohan tämä minun ahmiminen sitten syömishäiriö vai mikä ihme lie?? Ei tänäänkään ollut mitään syytä ahmia, ahmin vaan silti. Mistähän yritin selviytyä, elämästäkö?? On toki minulle tapahtunut paljon pahaa elämässäni ja tällä hetkellä paineita kaikesta on paljon, siksi varmaan ahmin sitten silloin tällöin?? Mutta kun minulla menee välillä hyvin ja sitten tulee päiviä kun vain syönsyönsyönsyön... Tänään viimeksi. Satunnaisesti olen oksentanut, mutta olen päättänyt etten siihen enää sorru. Haluan parantua näistä satunnaisista ahmimiskohtauksista. Mikähän avuksi.. :( Antakaan hyviä vinkkejä, mitä teette kun ahmituttaa? Miten hillitä itsensä kun tekee mieli vetää kaikki kaapissa olevat ruuat ja herkut kurkusta alas?? En vaan pystynyt tänäänkään hillitsemään itseäni ja sitten ahmimisen jälkeen oli aivan järkyttävä morkkis, itkin. Miten voin parantua, ammattiauttajalle en aijo mennä. VOiko parantua omin keinoin?? Painoni on noussut nytten talve aikana hieman, ahmimiskohtauksista johtuen.. HALuaisin laihtus 2-3 kg, takaisin entiseen :( Minua harmittaa kauheasti tämä lihominen.. Ylipainoinen en kuitenkaan ole, mutta possulle näytän. TOisin oli ennen, voin hyvin ja ei vaatteet kiristänyt. Auttakaa minua.
- NN87
No kyllähän lapsi jo pienenä oppii että syömisestä seuraa mielihyväntunne. Imeväisikäinen vauvakin usein rauhoittuu, kun sille annetaan äidinmaitoa. Ruoan tuoman lohdun merkitykseen/sen väärään kehityssuuntaan vaikuttaa mielestäni paljon se toimintamalli, johon lapsuudessaan tottuu. Jos lapselle ollaan aina tarjoamassa ruokaa jokaiseen epämukavaan oloon, kiukutteluun ja itkuun (sekä myös onnistumisiin ja ilonhetkiin), niin kyllähän siinä pieni ihmisenalku oppii käsittelemään tunteitaan ruoan kautta. Jos taas vanhemmat kävisivät aina keskustelun kautta läpi sen, mikä esim. pahaa oloa aiheuttaa ja purkaisivat siten lapsen tuntemuksia yhteistuumin, niin uskon että tältä tunnesyömisen malliin ajautumiselta voitaisiin välttyä. Varsinkin tässä kiireyhteiskunnassa tuntuu usein toteutuvan malli, jossa vanhemmat ikään kuin paikkaavat poissaoloaaan tarjoamalla lapsille ''jotakin hyvää''..."Otat sitten iltapäivällä vaikka jätskiä pakkasesta", "Äiti tuo sitten pizzat mukanaan kunhan vaan pääsee kokouksesta", "Tässä on vitonen, käy vaikka hakemassa koulun jälkeen kaupasta jotain hyvää"...
Tällaisia asioita olen pohtinut mm. käydessäni omaa syömishäiriöistä taustaani läpi. Itse elin lapsuuteni suurimmaksi osaksi pahimman 90-luvun laman aikaan, jolloin myös omat vanhempani paiskivat niska limassa töitä eikä yhteistä perheen keskistä aikaa juurikaan jäänyt. Erityisesti velkataakkainen yksityisyrittäjä-isäni tuntui olevan aina töissä...usein kuulin vaan iltaisin yömyöhään vuoteessani sen, kuinka autotallin nosto-ovi kolahti ja isi saapui kotiin, lähteäkseen sinne taas takaisin ennen kuin kerkesin edes herätä. Perheemme esikoisena olin iltapäivisin paljon yksin (pikkusiskoni ollessa vielä tarhassa) ja mikäs toikaan sen helpommin lohtua kuin vaikka lautasellinen muroja. Toisinaan myös otin salaa keksejä ja leivonnaisia pakkasesta, sillä tiukan rahatilanteen takia kalliiden herkkujen syöminen avoimesti ei ollut perheessämme suotavaa - nehän olivat vain vierasvaralle. Muistan myös sen, kuinka usein isäni unohti tulla hakemaan minut harrastuksestani. Saatoin seisoskella parikin tuntia ulkona kylmässä vain odottaen (kännykäthän eivät kuuluneet tuolloin lasten varustukseen)...pettymys toisensa jälkeen autot ajoivat ohitseni, kunnes sitten isäni jossain vaiheessa saapui paikalle sadatellen kiirettään. Kotimatkalla hän sitten ajoi Kotipizzan kautta ja haimme pizzat.
En suinkaan ahminut lapsena, vaan olin aivan normaalipainoinen. Bulimia ja anoreksia sitten hiipivät murrosiän kynnyksellä mukaan kuvioihin, ja siellä ne sitten pyörivätkin mukana monen monta vuotta. En ole jutellut ammattiauttajien kanssa taustoistani, mutta itsekseni olen mielestäni löytänyt paljonkin sairastumiseeni vaikuttavia tekijöitä. Yhtenä suurimpana näen nimenomaan tuon tunteiden ja yksinäisyyden turruttamisen syömisellä. Tietenkin ruoka ja sen tuoma mielihyvä toimivat tiettyyn pisteeseen asti terveenä ns. selviytymiskeinona, mutta siinä vaiheessa kun syömistään ei enää hallitse, ollaankin jo syömishäiriöiden puolella.
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on lapsuudestanne? Oletteko tunnistaneet kenties samanlaisia asioita, jotka ovat ajaneet teidät syömishäiriöön? - Surullinen 123
UP
- minäkin:o
Mä oon itte miettiny että kyllä se on jonkinlainen syömishäiriö,itselläni kun oli paha. :) [söin suruun,yksinäisyyteen,vihaan,pelkoon] emt kaikkee mut joo :)
- Leppoosa&luhava
Nää on näitä akkojen juttuja, milloin syödään mihinkin, kyllä karu totuus on että mahaan te syötte ja ihan vaan sen takia kun olette persoja sillä syömiselle. Ehkä olisi aika hieman miettiä syömistottumuksiaan ja käydä puntarilla jos syömisiään pitää jo selitellä.
- lola3
Kirjoitin tästä juuri blogiini. Ongelmani on aina ollut suruun syöminen ja olenkin joskus tämän seurauksena ollut reilusti ylipainoinen. Nyt ajauduin taas herkkujen ääreen, kun syvä suru kosketti elämääni. Heräsin kuitenkin tilanteeseen pian ja löysin hyviä keinoja päästä eroon tästä riesasta. Lukaisepa täältä jos samainen ongelma piinaa: http://lolathefitnessbarbie.blogspot.fi/2017/05/emotional-eating-tunnesyoppo.html
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4233631Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181612- 1141432
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n851399Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991368Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591316- 501246
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi891159Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa331027- 39960