Tuli mieleen kysäistä teiltä yhtä juttuu ku lukasin tota jessin tarinaa,että jos joutuisitte valitsemaan lemmikkieläimenne ja tyttiksen väliltä,nii kumman pitäisitte?
Jos tyttis oli eläinallertikko,ni voisitteko luopuu esim,kissoistanne?
Mä en luopuis koirastani tyttöystävän tähden.Mun yks ystävä luopui kahdesta kissastaan ja se on katunut tekoaan ylikaiken.Niillä menee kyllä hyvin suhteessa,mut tää kissoista luopuminen tuntuu kaihertavan siitä huolimatta suhdetta.
Jos tyttis oli eläinallertikko,ni voisitteko luopuu esim,kissoistanne?
Mä en luopuis koirastani tyttöystävän tähden.Mun yks ystävä luopui kahdesta kissastaan ja se on katunut tekoaan ylikaiken.Niillä menee kyllä hyvin suhteessa,mut tää kissoista luopuminen tuntuu kaihertavan siitä huolimatta suhdetta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lapsi parka.
Eläin vai elämän kumppani(ihminen)???
Siinäpä ongelma =))
Kyllä se voi olla helvetinmoinen tilanne jos niikseen käy...ainakin mulle olisi.
Itselleni on ollut kautta aikojen selvää, että rakkaani on oltava eläinystävä ja myös allergiaton. Olen itse suuresti eläinten ystävä ja elämässäni on aina oltava (ja on ollut) eläimet tavalla tai toisella, joten elämästä allergisen ihmisen kanssa ei tulisi mitään. Se on vähän samanlaisia perusjuttuja kuin esimerkiksi se, että vastavuoroisesti en haluaisi elämääni alkoholia runsaasti käyttävää ihmistä, huumeista nyt puhumattakaan, olisi hän sitten kuinka hurmaava muuten.
Nämä ovat asioita, jotka tulee vain selvittää itsensä kanssa ajoissa. Mistä olen valmis luopumaan, mitkä ovat niitä tärkeitä asioita elämässäni, jotka haluan säilyttää. En todellakaan kannata sitä monien naisten ajatusta, että he ovat valmiita luopumaan kaikesta omastaan rakkauden edessä. Se, jos mikä on keskenkasvuista. Aikuinen ihminen on itsenäinen olento, jolla on myös oma sielu ja omat tarpeet, on rakkaus miten suuri tahansa. Ja oikea rakkaus myös kestää sen.
sattuisit rakastumaan oikeasti ihmiseen joka on allerginen jollekin sinun eläimellesi niin silti luopuisit rakkaudestasi?
se helppoa ajatella ettei luopuisi lemmikkieläimistään naisen tähden.Mutta yhtä vaikea on ajatella olla rakastamatta naista joka on allertikko!
Niin ei todennäköisesti kävisi. Asiahan on niin, että ensin sitä ihastuu ihmiseen. Rakkaus tulee sitten myöhemmin, kun aletaan tutustua vähän tarkemmin. Monen kohdalla tässä vaiheessa tulee esiin asioita, jotka eivät vain käy. Esimerkiksi juuri tuo alkoholi. Tietynlaiset elämänkatsomusasiat. Tai vaikka paha eläinallergia.
Minä kun olen ihmisenä sellainen, että vaikkei olisi omaa eläintä, silittelen, halailen, ihastelen eläimiä kaikkialla, jätän vahingossa takkini tuolille, missä kissa nukkuu sen päällä tai alla, joten allerginen ihminen tukehtuisi kanssani joka tapauksessa. En takuulla alkaisi varoa ja suitsia itseäni joka paikassa, koska em. asiat nyt ovat vaan osa tiettyä aluetta luonteessani.
Ja kyllä. Olen luopunut aikoinaan rakkaudestani eräiden sellaisten asioiden takia, jotka olivat toisen elämässä ja joita minä en elämääni halunnut. Minusta rakkauteen kuuluu yhtenä tärkeänä osana se, että molemmat voivat elää suhteessa omana itsenään, liiasta luopumatta ja joutumatta liikaa nielemään. Mutta tiedän - minulle rakkaus on jotakin muuta kuin monelle muulle naiselle.
Jos vaikka vuosien päästä sielunkumppanisi, rakas ihmisesi allergisoituisi pahasti... jättäisit hänet kissan takia. Et ole edes tutustumisen arvoinen ihminen. Uskomatonta...
Tuossahan oli puhetta tilanteesta, jossa vasta tutustutaan ihmiseen. Elämän ja vuosien varrella voi sattua mitä tahansa. Voi allergisoitua pahasti ja joutua luopumaan monestakin asiasta, saada neliraajahalvauksen onnettomuuden seurauksena, maata tiedottomana letkuissa vuosikausia. Ihan mitä vain. Toinen saattaa jopa kuolla, jolloin ei edes kysellä, haluatko luopua tai erota. Silloin katsotaan tilanteita aivan eri suunnasta. Myös silloin, jos olen itse se, joka allergisoituu tai halvaantuu. Joten eipäs erehdytä tekemään hätäisiä johtopäätöksiä.
Ja - minulla on jo muru, joka tuntee minut erinomaisen hyvin. Joten meidän ei tarvitsekaan tutustua, minäkään en pidä hätäisistä pika-arvioista, mitä tulee ihmisiin.
Jos eläin esim. koira Tessu on jo valmiina, niin kyl siihen voi ottaa tyttökaverin mukaan asumaan..
Kyl me kaikki 3 mahdumme makaamaan samaan sänkyyn.
Olen ollut tilanteessa jossa tyttöystäväni ei kyennyt olemaan kanssani koirien takia. Hän ei ollut allerginen mutta ei pitänyt isoista koirista. Hän kysyi minulta olisinko valmis luopumaan koirista hänen takiaan ja vastaus oli hyvin selkeästi en.
Koirat on minulla jo ennen suhdetta ja koirat pysyvät minulla suhteen jälkeenkin.
Se jää, joka ensin tuli. Viimeisenä tullut siis lähtee.
Varsinkin iso koira. Paljon viisaampi kuin esim. mies, kun se koira on hyvin opetettu sänkytavoillekin.
Mutta kyl siihen naiskaverikin voi tulla mukaan.
Taidat olla vakavasti sairas. Kukaan terve ihminen ei edes huumori mielessä sano tuollaista.