Olemme mieheni kanssa olleet tässä lapsettomuuden suossa nyt yli 4 ja puoli vuotta. Takana on kolme inseminaatiota, joista jokaisesta on tullut negatiivinen tulos. Tämän jälkeen jonotimme Ivf- hoitoihin.Ensimmäinen Ivf-hoito keskeytettiin, koska synarela ei tehonnut ja se piti muuttaa procrenjarrutuspiikkiin. Toinen Ivf- hoito keskeytettiin ihan loppumetreillä, kun punktion jälkeen huomattiin, että meidän ihan hyvät munasolut ja siittiöt eivät hedelmöitykään keskenään.
Tänä syksynä tehtiin sitten ICSI hoito, josta saimme iloisen yllätyksen:raskaustesti näytti positiivista!:).Tätä iloa ei kauan kestänyt, sillä 7.n raskausviikon ultraäänessä huomattiin, että raskaus onkin tuulimunaraskaus ja lääkkeellinen keskenmeno aloitettiin. Nää lääkkeet eivät sitten sopineetkaan minulle ja jouduttiin tilaamaan ambulanssi ja pillit soiden lähdettiin sairaalaan, jossa tehtiin kaaavinta.Nyt olen jo kotona toipumassa tästä kaikesta. Olen onnellinen siitä, että olen hengissä, mutta muuten olo on ihan tyhjä ja turta..
Haluaisinkin kuulla nyt hyviä tarinoita, että onko mitenkään mahdollista tällaisten epäonnien jälkeen tulla vielä raskaaksi hoitojen kautta?Ihan kaikenlaiset tarinatkin tähän lapsettomuuteen liittyen ovat tervetulleita, sillä nyt todellakin tuntuu, että kaipaan vertaistukea.Tällä hetkellä tuntuu, että miten tästä jaksaa jatkaa taas eteenpäin?Meillä on mieheni kanssa vahva parisuhde ja siitä olen kiitollinen, sillä ilman miestäni en tästä kaikesta selviäisi.Ystävät ovat myös ihanasti tukeneet meitä. Silti tuntuu nyt, että tarvitsisin sellaisia ystäviä, jotka todella ymmärtävät, mitä tää kaikki lapsettomuustuska pitää sisällään.
Sellaista olen vielä myös miettinyt, että tietääkö kukaan suhteelisen edullista, hyvää lapsettomuuspsykologia pääkaupunkiseudun alueelta, kun olen miettinyt, että olisi ehkä ihan hyvä juttu käydä juttelemassa ammatti- ihmisen kanssa?Kiitos jo etukäteen vastauksista ja paljon voimia kaikille, jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa!
Tänä syksynä tehtiin sitten ICSI hoito, josta saimme iloisen yllätyksen:raskaustesti näytti positiivista!:).Tätä iloa ei kauan kestänyt, sillä 7.n raskausviikon ultraäänessä huomattiin, että raskaus onkin tuulimunaraskaus ja lääkkeellinen keskenmeno aloitettiin. Nää lääkkeet eivät sitten sopineetkaan minulle ja jouduttiin tilaamaan ambulanssi ja pillit soiden lähdettiin sairaalaan, jossa tehtiin kaaavinta.Nyt olen jo kotona toipumassa tästä kaikesta. Olen onnellinen siitä, että olen hengissä, mutta muuten olo on ihan tyhjä ja turta..
Haluaisinkin kuulla nyt hyviä tarinoita, että onko mitenkään mahdollista tällaisten epäonnien jälkeen tulla vielä raskaaksi hoitojen kautta?Ihan kaikenlaiset tarinatkin tähän lapsettomuuteen liittyen ovat tervetulleita, sillä nyt todellakin tuntuu, että kaipaan vertaistukea.Tällä hetkellä tuntuu, että miten tästä jaksaa jatkaa taas eteenpäin?Meillä on mieheni kanssa vahva parisuhde ja siitä olen kiitollinen, sillä ilman miestäni en tästä kaikesta selviäisi.Ystävät ovat myös ihanasti tukeneet meitä. Silti tuntuu nyt, että tarvitsisin sellaisia ystäviä, jotka todella ymmärtävät, mitä tää kaikki lapsettomuustuska pitää sisällään.
Sellaista olen vielä myös miettinyt, että tietääkö kukaan suhteelisen edullista, hyvää lapsettomuuspsykologia pääkaupunkiseudun alueelta, kun olen miettinyt, että olisi ehkä ihan hyvä juttu käydä juttelemassa ammatti- ihmisen kanssa?Kiitos jo etukäteen vastauksista ja paljon voimia kaikille, jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei.
Itsellä reilun vuoden ikäinen ivf-lapsi. Kävin aktiivisesti ennen raskautta psykologisella vyöhyketerapeutilla. Koin että siitä oli todella apua raskaaksi tulemiseen,sekä omaan jaksamiseen.
icsi hoidoilla vaikka kauan sitä ennen yrittivät. Hoito sopi heille ja nyt on yksi lapsi ja toinen yritys mielessä. Felicitas on tosi hyvä paikka! Käy nettisivuillaan, sieltä saa hyvin apua.
sitä psykologia. Meille ei koskaan julkiselta puolelta semmoista edes ehdotettu, mutta kaverini kävi hoitojensa lopussa juttelemassa.
Onko biologinen lapsi ainoa vaihtoehto? Itse olen tullut äidiksi adoption kautta ja voin sanoa että nyt olen onnellinen. Suosittelen, että käyt keskustelemassa tunteistasi ammattiauttajan pakeilla. Adoptio ja sijaislapset voisivat olla myös yksi vaihtoehto! Olen läpikäynyt viis IVF-hoitoa tuloksetta. Jos olisin hoitojen alussa tiennyt, ettei se johda toivottuun tulokseen, en olis jatkanut. Se oli elämäni kamalinta aikaa. Toivoa ja pettymysta vuoron perään. Ja ympärillä olevat kaverit vain pullauttelivat vauvojaan.
Adoptio on pitkä ja kivinen tie, myönnän, mutta silti se voisi olla yksi vaihtoehto. Käy katsomassa Interpedian, Pelan ja Helsingin kaupungin sivuja, mitä ne kertovat adoptiosta.
Voimia!!
Hei
Kiitos paljon vastauksista!Ollaan nyt mieheni kanssa menossa juttelemaan neuvolan psykologille ja olen itse menossa juttelemaan vielä myöhemmin sairaalapastorille.Tuota adoptiovaihtoehtoa ollaan mietittykin jo pitkään. Ajattelimme, että käymme nuo hoidot loppuun, jotka kunnallinen hoito tarjoaa, kun meillä on vielä pakkasessa myös pari alkiota, mutta sen jälkeen kyllä luovutetaan ja ryhdytään tuohon adoptioprosessiin,jos hoidot eivät auta.Vyöhyketerapiassa olen kerran käynytkin,mutta voisin tosiaan hyvinkin alkaa käymään siellä säännöllisemminkin, kun siitä tuli niin ihana olo.Kiitos paljon teille!
Oi, kulta, sinahän olet tullut kerran raskaaksi, mutta me ollaan oltu lapsettomia jo yli 3 vuotta, 3 ICSIa ja 2 PAS takana mutta ei YHTÄÄN raskautta:((( Ei mitään, täysin nolla.
Nyt ollan luovuttu, jos meille ei ole tarkoitettu, niin ei ole tarkoitettu, kyllä pärjätään kahdestaan elämän loppuun asti......
Olen pahoillani puolestanne, mutta mielestäni on väärin, että arvotat oman kärsimyksesi korkeammalle kuin ap:n. Jokaisen kokemukset ovat subjektiivisia eikä kärsimyksen määrä todellakaan ole maailmassa yhteismitallinen! Tässäkään asiassa. Et varmasti itsekään toivo, että joku esim. 5 keskenmenoa kokenut tulisi mitätöimään sinun lapsettomuustuskaasi...