Mikä vointi keskenmenon jälkeen?

Kaksi kertaa olen saanut keskenmenon, on molemmilla kerroilla olllut ns. keskeytynyt keskenmeno, joka todettiin ultrassa. 1. kerralla sain lääkkeet kotiin, kun oli viikonloppu tulossa, en saanut sairaslomaa. Toisella kerralla raskaus oli edennyt pidemmälle kuin 1. kerralla (8 viikkoa), joten sain tyhjennyslääkkeet sairaalassa ja vuodon alettua pääsin kotiin. Silloinkin oli viikonloppu tulossa, mutta sain sairaslomatodisuksen seuraavan viikonkin alkupäiviksi. Lääkäri sanoi, että voin mennä töihin, jos olo on hyvä, mutta varmuuden vuoksi halusi kirjoittaa.

Molemmilla kerroilla tyhjennyspäivänä oli huono olo, mutta vatsakipuja tms. ei ollut seuraavina päivinä enää.

12 ja 6

Ekalla kerralla kärsin niinkuin 'mies', toisella kerralla pyysin lääkäriä kirjoittamaan saikkkutodistukseen selväkielisesti keskenmeno.

Psyykkinen vointi on olosuhteiden pakosta aina ollut 'hyvä', tuohon toiseen keskenmenoon vuoto oli yllätys kyllä vuolaampi kuin ekaan ja kynnys saikkuun matalampi.

No man is an island - and no woman either.

Keskenmeno havaittiin viikolla 10 1 ja alkio vastasi viikkoja 6 4. Minulla siis oli keskeytynyt keskenmeno eikä koko 10 vkon aikan ole ollut mitään vuotoa. Menin ultraan koska halusin varmuuden mikä on tilanne ja tilannehan oli km. Kaavinta tehtiin perjantaina 27.11. Aikaa valita lääkkeellisen ja kaavinnan välillä oli vähän enkä osannut valita, joten kysyin mitä lääkäri suosittelee ja suositteli kaavintaa.

Fyysisesti olen toipinut hyvin, töissä heti maanantaina vaikka olisi ollut sairaslomaa vielä ke asti. Olo on itkuinen, illat kaikkien vaikeimpia. Vuoto loppui heti perjantaina ja muutama tippa jotakin vaaleaa verenväristä tuli su asti kun kävi vessassa, muuten ei mitään. Mitään kipuja ei ole ollut pe jälkeen. Lauantaina kävin vajaan tunnin käelylenkillä ja sunnuntaina jo kuntosalilla joten olosuhteisiin nähden tähän mennessä kaikki on fyysisesti sujunut hyvin.

Henkisesti olo on epävarma, surullinen ja pettynyt. Oli kiva kun oli jotakin mitä suunnitella ja odottaa. En tosin ollut vielä ryhtynyt mihinkään hankintoihin ja suhtauduin asiaan niin että odotan ekan utran ja neuvolakäynnin ennen mitään suuria onnentunteita. Tiesin, että km riski 12 vkolle asti on suuri. Avopuolison kanssa puhuminen on ollut iso tuki. Hän oli myös sairaalassa mukana kaikissa vaiheissa lukuun ottamatta leikkaussalia minne häntä ei päästetty. Miehen suru ja huoli jää näköjään km:ssa kokonaan käsittelemättä. Mies oli todella murheellinen ja asia otti hänelle tavattoman koville. Hän niin toivoo lasta ja oli niin onnellinen raskaudesta. Olen niin tavattoman iloinen, että minulla on niin mahtava mies. Juttelimme hänen kanssaan, että hänenkin henkisen toipumisen kannalta oli hyvä, että hän oli mukana ja näki ja koki kaikki ettei hänelle jää 1000tta kysymystä ja tunne oloaan ulkopuoliseksi. Saimme hyvää hoitoa, lukuun ottamatta yksityisellä tehtyä ultraa, joka oli epävarma suoritus sosiaalisesti ammattitaidottomalta lääkäriltä. KOS henkilökuntaa voin kiittää suuresta kärsivällisyydestä ja ammattitaidosta murheen keskellä.

Kuitenkin aioimme yrittää uudelleen heti kun se on mahdollista. Kontrollikäynti on jo kahden viikon päästä. Raskaushormonin määrää ei mitattu verestä. Mietityttää, että kuinka kauan raskausoireet jatkuvat vielä.

Ehkä minä tästä toipuisin mutta kun on ollut elämässä noin puolen vuoden välein menetyksiä ja vakavia sairastumisia perhepiirissä niin nyt alkaa hieman jo usko tulevaan notkahdella.

Lääkkeellinen tyhjennys toissapäivänä, rv 9 6. Pari päivää aikaisemmin alkoi ruskea niukka vuoto. Menin päivystykseen maanantaiaamuna, ultrassa todettiin kuollut pieni alkio, ehkä viisiviikkoinen, puolen sentin mittainen. Olen kolme lasta synnyttänyt ja nämä kivut olivat kyllä ihan synnytyssupistuksia. Niin kipeitä, että pisti läähättämään. Erittäin runsasta vuotoa, paketillinen isoja yösiteitä meni ensimmäisen vuorokauden aikana. Nyt vuoto normalisoitunut. tänään tuli ilmeisesti istukka ulos, sikiöpussi tuli jo maanantaina. Rankka kokemus sekä henkisesti että fyysisesti. En pystynyt menemään töihin, vaikka yritin, niin paljon sattui. Huomenna menen töihin jo.

Itselläni keskenmeno alkoi illalla 8.12. , rv 11 3. Oli varattu sattumalta seuravaan aamuun (9.12.) ensimmäinen ultra, jonne lähdin pahan vuodon kanssa. Järkyttävää vatsakipua olin koko yön yritetty sietää. Ultrassa ei näkynyt enää sikiöpussiakaan, vain pari senttiä hyytymää. Sain lähetteen äitiyspolille, josta lääkkeet kotiin lopun tyhjentymiseen. Eka vuorokausi oli pahin! Vatsakivut hirveät ja oksensin myös. Vuoto rauhoittui iltaa kohden. Nyt seuraavana päivänä vatsassa tuntuu suht normaalia kuukautiskipua ja vain vähäistä vuotoa. Kuukauden kuluttua jälkitarkastus TK:ssa ja seuraavaa yritystä suositeltiin ekojen kuukautisten jälkeen.
Sain sairaslomaa viikonloppuun, eli 5 päivää. Ainakin nyt tuntuu että se riittää. Kotona itkeskelen, mutta uskon että töissä pystyn viikon päästä olemaan.