Hei!
Vuosi sitten jouduin lopettamaan koirani ja vieläkin kadun sitä, etten pystynyt jäämään koirani seuraksi viimeisiin hetkiin eläinlääkärissä. Opikseni olen ottanut ja seuraavilla kerroilla (joita valitettavasti kuitenkin tulee eteen) varmasti pakotan itseni jäämään. Itse lopettamispäätöstä en kadu lainkaan, se oli varmasti koiralle itselleen parhaaksi, mutta viimeiset hetket sen olisi pitänyt saada viettää rakkaiden seurassa. En kyllä lainkaan epäile etteivät eläintenhoitajat olisi tehneet kaikkensa koiran olon helpottamiseksi.
Miten te olette koiran lopettamishetken järjestäneet? Olenko ainoa pelkuri joka jätti koiransa yksin?
Vuosi sitten jouduin lopettamaan koirani ja vieläkin kadun sitä, etten pystynyt jäämään koirani seuraksi viimeisiin hetkiin eläinlääkärissä. Opikseni olen ottanut ja seuraavilla kerroilla (joita valitettavasti kuitenkin tulee eteen) varmasti pakotan itseni jäämään. Itse lopettamispäätöstä en kadu lainkaan, se oli varmasti koiralle itselleen parhaaksi, mutta viimeiset hetket sen olisi pitänyt saada viettää rakkaiden seurassa. En kyllä lainkaan epäile etteivät eläintenhoitajat olisi tehneet kaikkensa koiran olon helpottamiseksi.
Miten te olette koiran lopettamishetken järjestäneet? Olenko ainoa pelkuri joka jätti koiransa yksin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä en ikinä antaisi koirieni kuolla ilman minun huomiotani. Minusta tuntuu, että koirani tarvitsevat juuri minua viimeisillä hetkillään. Minulta on tähän asti kuollut kaksi koiraa ja kummankin elämän sammumisen olen katsonut vierestä kyyneleet valuen. Samaa palvelusta minun ei ole tervinnut tehdä tuttujeni lopetettaville koirille, sillä niidenkin omistajat ovat tienneet, että koira tarvitsee omistajaansa viimeisillä hetkillään.
en haluaisi olla eläinläkärillä kun koirani nukkuu viimeiseen asti, en pysty olla
Äläpä nyt syyllistä, lassi.... Jonkun vaan tekee tuo niin kovasti pahaa, ettei halua olla katsomassa.
Kun eläin on oikein kipeä, niin kyllä sen voi hyvästellä hetki ennen viimeistä piikkiäkin, ei koira uneen vaivuttuaan tajua tästä maailmasta enää yhtään mitään.
Itse olen ollut mukana loppuun asti, mutta ymmärrän hyvin jos jotkut eivät siihen pysty.
Aiheen aloittaja; Kuten muutkin täällä sanovat, älä pode huonoa omatuntoa, tärkeämpää on se, että annoit koirallesi hyvän elämän ja tajusit päästää sen pois kun oikea hetki oli tullut.
Älä turhaan kadu tapahtunutta. Virheistä oppii ja seuraavan koiran kanssa uskon, että olet loppuun asti vaikka se tuntuisi kuinka pahalta.
Itse aion olla koirani vierellä kun loppu tulee.
Lääkäri tuli meille kotiin ja lopetti koiramme sen maatessa lempipaikassaan eteisessä kenkien päällä. Minulle itselleni oli tärkeää että sain olla koiramme vierellä sen viimeiset hetket, nähdä kun nukutusaine vaikuttaa ja kun viimein sydän pysähtyy ja hengitys lakkaa. Sen näkeminen sai tajuamaan että koira todellakin oli kuollut kun katsoi hänen silmiin missä oli vain enää tyhjyyttä...Luulen että koirallemme oli myös tärkeää olla perheensä ympäröimänä ja silitettävänä kun viimeiset hetket tulivat. Se on kyllä ollut elämäni surullisin hetki tähän asti ja aikaa vie vielä ennen kuin tajuaa hänen olevan todella poissa.
Kannattaa yrittää että eläinlääkäri tulisi kotiin seuraavalla kerralla, se on varmasti helpompaa sekä itselle että koiralle, ettei tarvitse viimeisillä hetkillä mennä vieraaseen paikkaan.
Itse olin koirani vierellä viimeiseen asti. Pidin sylissäni, kehuin hiljaa, silitin hellästi. Yritin olla niin rauhallinen ja turvallinen kuin suinkin vain pystyin. Sen olin mielestäni koirani ansainnut. Mutta ketään syyttämättä jokainen toimii tavallaan...Voimia kaikille!!!!1
On parempi jäädä pois tilanteesta, kun itkeä hysteerisenä vieressä ja hätäännyttää koira sillä. Koira ei ajattele että "nyt minä kuolen tähän kun tuo eläinlääkäri pistää tuon piikin eikä rakas omistajani tule edes hyvästelemään minua". Koira ei edes tajua mikä on homman nimi, mutta JOS omistaja pystyy olemaan rauhallinen ja turvallisen oloinen koiransa vierellä niin se on koiralle helpompaa. Eli älä pode huonoa omatuntoa, teit niinkun parhaaksi näit. Itse joudun varmaankin tekemään samalla tavalla.
Aina ei edes pääse mukaan. Minulla jäi koira leikkauspöydälle ja minut lähetettiin kotiin, soitettiin että ei voi tehdä mitään, paras on lopettaa. Ihan kamalaa että ei voinut hyvästellä koiraa.
Mulla oli 2 koiraa ja kissa, mieheni vei ekan koiran ja kissan lopettavaksi minä vein toisen ja se oli kyllä virhe, olin sen aina tiennyt etten pysy näkemään rakasta kuolleena ja olin oikeessa.
Kun koira oli kuollut itkin, pussasin sen kuona ja sanoin: äiti tulee joskus sun luoksesi kulta, odota mua siellä. Ei kannata viedä koiraa itse jos tietää että siihen ei pysty, näen vain aina mielessäni rakkaimman koirani kuolleena. Ehkä tää suru haihtuu joskus
olin koiran vierellä viimesellä hetkellä. se oli tähän mennessä vaikein tehtävä mitä minun on pitänyt tehdä. koira ei edes ollut minun vaan vanhempieni, olin tosin kasvattanut sen pennusta asti, joten erittäin olin läheinen sen kanssa. kaikki meni hyvin ja rauhallisesti siihen asti että se kaikkein viimeisin ruiske otettiin esiin jolloin murruin täysin ja oli lähellä etten pyytänyt eläilääkäriä keskeyttämään koko touhua.. onneksi koira oli jo tajuton.. kauheinta on että sama on minulla taas kohta edessä kun oman koirani (lopetetun koiran veli) munuaissairaus etenee siihen pisteeseen ettei hoito enää auta.. voimia kaikille jotka ovat saman kokeneet ja tulevat kokemaan..
Koira ei kuolemaa tajua, mutta omistajan hädän ja surun tajuaa. Ensirauhoituksen jälkeen se tuskin enää havainnoi ulkomaailmaakaan. Onko parempi olla muka uljaana koiransa rinnalla tartuttamassa sen viimeisiin hetkiin hätää ja hämmennystä, kuin säästää sekä itseään että koiraansa, ja antaa rauhallisten, asiantuntevien ihmisten hoitaa homma?
Ihmiselle kuolema on kauheaa, koiralle ei.
Väitin äsken, että koira ei kuolemaa tajua, mutta tarkoitin tuollaista piikillä lopettamisprosessia. Alkukantaiset rodut toki tajuavat kuoleman läheisyyden, ja lähtevät - jos suinkin pääsevät - muualle kuolemaan. Pois perheen, lauman luota, yksinäisyyteen. Siitä voi jo päätellä sen, haluaako koira ihmisen vierelleen kuollessaan.
Eipä tuo nyt rodusta tai alkukantaisuudesta ole kiinni. Kyllä kuoleva koira vetäytyy omiin oloihinsa, oli se sitten minkärotuinen tahansa. Muuten kanssasi samoilla linjoilla.