Olen aloittanut monta kertaa mailailun samalla paikkakunnalla asuvien kanssa, tavoitteena tapaamiset ja ystävystyminen. Aina olen kuitenkin lopettanut kirjoittelun kun olen huomannut, etten vaan keksi mitään kirjoitettavaa enkä varmaan keksisi mitään puhuttavaakaan. Kai mulla jotain ajatuksia on, mutta joudun miettimään pitkään ennen kuin keksin mitään ja nekin ajatukset on aina tosi tyhmiä... Hävettää paljastaa että olen mistään mitään tietämätön typerys. Nimettömänä ja varmasti tunnistamattomana se vielä menisi, mutta tutustuminen edes mailien välityksellä ei onnistu jos koittaa salailla niin monia perustavanlaatuisia asioita. Mut on liian helppo tunnistaa jos kerron elämästäni vähänkin avoimesti, ja pelkään että ihmiset kaduilla alkaisi puhumaan ja kohta kaikki täällä päin tietäisi millainen ääliö oikeasti olen.
Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa? Onko mitään ideoita, miten voisin päästä ongelmastani eroon?
Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa? Onko mitään ideoita, miten voisin päästä ongelmastani eroon?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tulee tekemisen kautta, sen lomassa, helpommin. Minun on vaikea, lähestulkoon mahdotonta seurustella vain olemalla, touhutessa ajatuksia tulee helpommin.
Se on ihan totta, että ajatuksia tulee parhaiten tekemisen lomassa. Kirjoitettavaa on vaikeaa keksiä jos ei tee muuta kuin röhnöttää sohvalla, ja kun maileja kirjoitetaan yksin omalla koneella, yhteiset kokemuksetkin jää puuttumaan täysin. Toisaalta elämässäni kyllä tapahtuu kaikenlaista, mutta en vaan osaa kertoa niistä muille. Pahinta on etten osaa kommentoida vähääkään järkevästi mitään mitä muut kertoo omasta elämästään. Olen ollut jo vuosia yksin, eikä mulla ollut pitkään aikaan ketään jonka kanssa olisin jutellut... Otin pelkästään tietoa vastaan ja luin muiden kirjoituksia netissä osallistumatta keskusteluun lainkaan. Ehkä johtuu siitä, että kykyni ajatella omilla aivoillani on kärsinyt pahasti. Nuorempana mulla oli omia ajatuksia vähän kaikesta ja keksin jatkuvasti toinen toistaan hullumpia ideoita, mutta nykyään en enää pysty muuhun kuin toistamaan papukaijana jotain mitä olen muualta kuullut.
Alkanut pitää omia ajatuksiasi iän tullen vähäpätöisempina kuin muiden, ja siten haudannut ne. Kaivele niitä esiin, ja voit huomata, että saatat olla jopa fiksumpi kuin muut, ainakin yhtä fiksu. Itse olen huomannut sellaista.
Ehkä aikaisemmin ei ole tullut ymmärrystä muilta, koska muut eivät ole ymmärtäneet, mutta onkin ollut niin, että he eivät ole olleet niin fiksuja, ja itse olet laskeutunut alemmas kuuntelemaan vain muita, luullen heidän olevan fiksumpia, onhan niinkin, että paljon puhuva voi vaikutaa fiksummalta, mutta jos sisältöä kunnolla kuuntelee, ja huomaa sen asian mistä tämä puhelias loppujen lopuksi puhuu, niin voi tulla ahaa elämys, että tuollaistako se vain sanoi, että kyllähän minä tuon ymmärrän. Ja myöskin itsevarma puhetyyli voi hämätä luulemaan toisen sanomaa jotenkin älykkäämmäksi, kuin se todellisuudessa onkaan.
Paljon puhutaan ihan päivänselvyyksiä, päivästä toiseen.
Kierjoittamassasi viestissäsi ei ainakaan ollut mitään typeriä ajatuksia. Ihmiset ajattelevat olevan jotenkin hävettävällä tavalla poikkeavia, mutta samoja kokemuksia ja ajatuksia on varmasti ollut muillakin. Vai etkö ole koskaan lukenut kirjaa tai haastattelua tms. ja ajatellut, että tuohan voisin olla minä, ainakin joltain osin?
Täytyy sitten vaan lähettää täältä terveisiä täältä toiselta mistään tietämättömältä typerykseltä.
Ps. Oletteko ikinä huomanneet, että on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät kääntämään oman typeryytensä/osaamattomuutensa/hölmöilynsä voitokseen tai huumoriksi? Ihailen sellaisia ihmisiä!
Mun mielestä kyllä on typerää ajatella, että ihmiset alkaisi puhumaan näin isolla paikkakunnalla mitenkään yleisesti, jos joku nyt saakin tietää millainen oikeasti olen. Pelkään sen torpedoivan lopullisesti viimeisetkin mahdollisuuteni kavereiden saamiseksi, jos "kaikki" saa tietää millainen olen. Toisaalta tiedän hyvin, ettei ystäviä voi koskaan saada jos ei uskalla olla oma itsensä. Menen siis ojasta allikkoon, kun en ota riskiä ja katso miten muut suhtautuu todelliseen minuun. Moni on tosiaan suosittu typeryydestään huolimatta tai jopa sen ansiosta, mutta mä vaan jumiudun omaan yksinäisyyteeni... Järjellä ajateltuna sekin olisi parannusta nykytilanteeseen, jos saisin edes yhden kaverin ja kaikki muut katsoisi kieroon. Ei sillä pitäisi olla niin väliä, olenko muille pelkkää ilmaa vai puhuuko ne selän takana pahaa.
Kirjoitan muuten todella hitaasti. Useimmat muut olisi kirjoittanut ainakin 10 tällaista viestiä siinä ajassa mikä multa on tämän kirjoittamiseen mennyt. Mulla tosiaan kestää se ajatusten löytyminen päästä, eikä se tunnu pelkällä harjoittelulla paranevan.
Ne jotka pystyy kääntämään tiedollisen typeryytensä voitoksi on sosiaalisesti lahjakkaita. En silti sanoisi niitä osaamattomiksi tässä maailmassa, jossa sosiaaliset taidot ja verkostoituminen menee usein ammattitaidon edelle jopa työelämässä... Niillä on paremmat lähtökohdat kuin monella muulla.
...nauramaan itselleen eivätkä pelästy vaikka mokaisivat, ei tätä elämää liian vakavasti saa ottaa :) Vastaan siis tähän: "Ne jotka pystyy kääntämään tiedollisen typeryytensä voitoksi on sosiaalisesti lahjakkaita."
Lisäksi he tietävät etteivät ole täydellisiä kuten ei kukaan muukaan ja minä ainakin pidän jokaista ihmistä samanarvoisena.
Rentoutukaa hyvät ihmiset
Hei epätoivoinenn! Minulla on samanlainen ongelma kuin sinulla eli ajatusten puute. Minunkin on vaikea keksiä kirjoitettavaa tai puhuttavaa, ja minäkin kirjoitan hitaasti. Minäkin olen huomannut, että nuorempana ajatus oikein lensi ja silloin keksin vaikka mitä. Uskon, että tästä ongelmasta voi päästä eroon sitten, kun saa hyviä ystäviä. Uskon, että ystävien saamisen kautta hyvinvointi lisääntyy, joka johtaa siihen, että tuotteliaisuus lisääntyy, jolloin ajatus alkaa taas virrata.
Mistäpäin olet? Olisi mukavaa tutustua sinuun, jos asut lähellä.
...näyttää vahvasti että kirjoittaminen ei ole sinulle paras keino tehdä ystäviä. Mene mielummin rohkesti mukaan kaikkeen missä voit tavata ihmisiä kasvokkain ja tekemisen merkissä mieluiten. Vaikuttaisi että osaat kuunnella ja alkuun se varmasti täyttää monen ihmisen tarpeet saada vastakaikua omille ajatuksilleen. Mielestäni monet ihmiset ovat tutustumisen alussa itsekeskeisiä ja kaipaavat siten huomiota ja hyväksyntää joten kuunteleminen on lahja silloin. :) Voisitko pelätä torjutuksi tulemista?
Sosiaaliset tilanteet ruokkivat sosiaalisia taitoja joten varmasti sellainen elvyttää ajattelusi. Olin nuorenpana erittäin sosiaalinen ja sen vähennyttyä oli järkytys huomata ettei ajatus lentänytkään kuten ennen. Uudelleen aktivoituminen toi sen huomaamatta takaisin. Olen vakuuttunut että pääset siitä eroon kunhan et masennu.
Itsekriittisyyteesi auttaisi ehkä jos itsetuntosi vahvistuisi. Painat itseäsi turhan alas näissä kirjoituksissasi. Toivottavasti et yleensä tässä määrin. Eivät muut vaadi sinulta yhtä paljon ja ei todellakaan väliä sillä mitä joku ei-ystäväsi ajattelee sinusta jos olet vahva ja ystävät hyväksyvät. Jos olisit minusta ääliö niin et onneksi olisi sitä automaattisesti kaupan kassaneitini kampaajan miehen siskon mielestä. Jokainen järkevä onneksi muodostaa itse omat mielipiteensä eikä vain kuulopuheen kautta. Ei sinun sentään tarvitse pakinaa kirjoittaa valtakunnan lehteen nimelläsi. ;) Tosin se kävisi shokkihoitona. Lainaan nyt jotain toista jonka nimeä en edes muista enkä lainaustakaan, typerä kun olen. :) Joku sanoi että typeriä on maailmassa enemmän kuin ihmisiä.
Tarvinnet ehkä itsetuntoasi piristämään ihmisen joka on erittäin puhelias ja aidosti utelias ihmisistä ja tietty sinusta. Sellaisen joka osaa udella kuulumisiasi ja ei anna suunvuoroa niin sinun ei tarvitsisi niin paljoa stressata. ;) Helponpaa kuin löytää sellaisia on varmaan rohkaistua näkemään itsesi uusin silmin. Harmi että et voi nähdä minun.
Tulipa sellainen ajatus mieleen piirteistäsi että voisiko olla lukihäiriön vikaa? Villi ajatus. Ystävälläni on vaikea lukihäiriö. Hän on erittäin hidas kirjoittamaan, kömpelö ja monesti kokee ongelmalliseksi ajatusten muodostamisen sanoiksi. Opiskeluitten jälkeen se paheni kun lukeminenkin jäi vähemmälle mutta nyt taistelee sitä vastaan lukemalla paljon ja tilanne on parenpi. Ennen diagnoosia kärsi huonosta itsetunnosta ja piti itseään tyhmänä (mitä ei todellakaan ole) ja oli seinäruusuna mieluiten. Diagnoosi oli hänelle helpotus. Oletko ajatellut että sinulla voisi olla joku neurologinen aiheuttaja siinä joka aiheuttaisi ainakin osan oireista?
Olen pahoillani ettei erityisemmin ideoita ollut muutamaa ajatusta lukuunottamatta. Hyviä jatkoja.
Mullakin vaikea keksiä mitään kirjotettavaa tai sanottavaa ja jos päässä sattuis olemaan jotain ajatuksia niiden muuttaminen ymmärrettävään muotoon on hankalaa. Tämänkin viestin kirjottaminen tuntuu vaikealta ja vie aikaa. Itsetunto on niin huono etten pahemmin uskalla kirjotella edes nettiin ja koko ajan pelkään sanovani jotain typerää tai paljastavani itestäni liikaa.