Olen omaa elämää aloitteleva, juuri kotoa muuttanut nuorimies. Sain tietää äitini olevan vakavasti masentunut - miten käsitellä tätä?
Itsesyytökset ovat hirveitä, jos olisin pysynyt kotikotona, jos olisin auttanut enemmän, jos olisin ollut vähemmän vaikea... Ehkä tätä ei olisi edes tapahtunut? Kuinka ymmärtää toisen täydellisen uupumisen, sen syyt ja paranemisprosessin?
Kuinka käsitellä oman äidin epätäydellisyys? Ettei hän pystykään enää olemaan se tuki ja turva ja tukemaan MINUA! Kuinka väärältä tuntuukaan olla itsekäs ja haluta paranemista vain omista lähtökohdistani alkaen...
Vertaistukea?
Itsesyytökset ovat hirveitä, jos olisin pysynyt kotikotona, jos olisin auttanut enemmän, jos olisin ollut vähemmän vaikea... Ehkä tätä ei olisi edes tapahtunut? Kuinka ymmärtää toisen täydellisen uupumisen, sen syyt ja paranemisprosessin?
Kuinka käsitellä oman äidin epätäydellisyys? Ettei hän pystykään enää olemaan se tuki ja turva ja tukemaan MINUA! Kuinka väärältä tuntuukaan olla itsekäs ja haluta paranemista vain omista lähtökohdistani alkaen...
Vertaistukea?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, äitisi on epätäydellinen, kaikki ihmiset ovat. Hän ei todellakaan pysty nyt olemaan se tuki ja turva, joka tukee sinua. Kasva nopeasti aikuiseksi ja ole sinä jatkossa tuki ja turva omalle äidillesi. Niin se oli vanhaan hyvään aikaan, että aikuiset lapset kunnioittivat vanhempiaan ja pitivät heistä huolta, noin suurinpiirtein. Nykyään tuntuu olevan toisinpäin, että se huolehtimis- ja elatusvastuu jatkuu maailman tappiin. Väärältä tuntuu tosiaan haluta äidin paranemista vain jotta sinulla huolto pelaa : (
Tähän pistän omia ajatelmiani väliin, koeta kestää.
Miten vaikea sitten olit ollenkaan, kerropa vähän esimerkkiä että lukijat voivat suhteuttaa.
Hänellä voi olla ihan omia juttuja, jotka eivät liity sinuun ollenkaan, hormoniperäisiä esim. tai isääsi tai omaan työhönsä liittyviä.
Seuraavaksi, tuota riesan ja stressin sijaan jotakin iloista, ilahduttavaa hänelle. Vie kukkia vaikkapa kun menet kotiin. Tai laita ruokaa. Tai molemmat. Ja tietysti autat kotitöissä käydessäsi, ja kysyt miten voisit olla avuksi muutenkin. Miten iso perhe teillä on, keitä kotona asuu?
En tämän enempää saanut irtoamaan. Vaikutat kehityskelpoiselta yksilöltä.
Hyi hemmetti kun tuntui hyytävän syyllistävältäkin ja katkeralta tuo saamasi edellinen vastaus!!!!!!!!
On ihan normaalia että pohdit kaikkea mitä kerrot pohtivasi, myös sitä että äiti ei olekaan "täydellinen".
Älä syylllistä itseäsi, tuskin olet aiheuttanut äitisi masennusta. Elämä vain on! Ja se on välillä arvaamatonta. Ja turhan rankkaakin.
Auttaman pystyt ymmärtämällä, kuuntelemalla, pitämällä äitiäsi yhtä arvokkaana ihmisenä kuin ennen sairastumistaankin eli masennus ei vaikuta hänen ihmisarvoonsa. Mutta unohtamatta omaa normaalia nuoren ihmisen elämääsi, omia tarpeitasi myöskin.
NÄin sanoo äiti, joka itsekin sairastui vakavaan masennukseen ja jolla on aikuiset pojat.