Kymmenen vuotta sitten isäni oli iloinen, hauska ja olin hänestä ylpeä. Heitti läppää kassaneideille, harrasti urheilua ja oli pidetty. Olen aina ollut ns. isän tyttö ja meillä meni hyvin.
Nykyään hän on aika hiljainen, ilmeisesti jännittää sosiaalisia tilanteita kun tärisee niin kovin julkisilla paikoilla, on huolimaton, vähän kärttyisä ja valittaa aika paljon asioista. Ei soittele minulle koskaan ja kanssakäyminen on väkinäistä. Tuntuu etten halua edes enää käydä kotona kun hän ihailuni on siirtynyt lähinnä sääliin ja huoleen...
Oi niitä aikoja kun hän oli vielä nuori...
Nykyään hän on aika hiljainen, ilmeisesti jännittää sosiaalisia tilanteita kun tärisee niin kovin julkisilla paikoilla, on huolimaton, vähän kärttyisä ja valittaa aika paljon asioista. Ei soittele minulle koskaan ja kanssakäyminen on väkinäistä. Tuntuu etten halua edes enää käydä kotona kun hän ihailuni on siirtynyt lähinnä sääliin ja huoleen...
Oi niitä aikoja kun hän oli vielä nuori...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.