Pieni seuralainen harkinnassa

Hei,

vastailen tuosta chihusta. Itselläni lyhytkarvainen meksikaano.

- Chihuilla on herkkähaukkuisien maine ja puhutaan paljon, kuinka chihut ovat nimenomaan tilanteiden "hälyyttäjiä" eli hieman vahtikoiramaisia haukkureagoijia. Mutta! Erittäin paljon tuohon vaikuttaa se, kuinka sosiaalistat ja kasvatat/koulutat koirasi.
Oma chihu-ukkoni ei räkytä ollenkaan, ei räyhää lenkeillä koskaan vieraille koirille, ei edes silloin, kun sille rähjätään, menee saksanpaimenkoiramaisen coolisti ohitse. Olen sosiaalistanut koirani myös isompiin koiriin ja periaatteessa kaikenlaisiin koiriin (mutta tässä saa olla tarkkana ja käyttää ns. koirasilmää/koirien lukutaitoa jne ja kommunikointia muiden koiraihmisten kanssa, kokoeroa kun on ja näin niin lisävastuuta tulee) ja olen kasvattanut ukon jämptisti mutta persoonan huomioon ottaen. Murrosiässä sillä oli kyllä ns. auto ja motskavaihe, jolloin rähjäsi ja hyökki niitä kohden, mutta vaihe meni ohitse ja puutuin silloin rähjäämiseen myös.
Kun koira saa itseluottamusta ja huomaa sinut laumanjohtajana ok tyyppinä, johon luottaa ja jonka kanssa olla eri tilanteissa, se on kuin kala vedessä ja etenkin chihu, joka nauttii olla mukana paikoissa ja "menemisestä". Eroahdistusta ei ole koiralla ollut eikä hauku sisälläkään, eikä harrasta haukkumista sisälläkään. On harvinaista jos haukkuu ja sen tyyppinen tilanne on kyseessä silloin, jos vahtii vahtimisen arvoista tilannetta. Näin kävi pari päivää sitten, kun naapurin mies soitti ovikelloa ja avasin oven, meksikolaisukko näki miehen ovella ja otti marssiaskelluksen ja kukkomaisen ryhdin, sanoi "örr" taustalta ja haukahti pari kertaa. Mutta tämä siis harvinaista. Ei reagoi myöskään postin tippumiseen luukusta tai muihin ääniin kerrostalossa, jopa talon yleiseen palohälyytykseen ei reagoinut..., tiedä sitten olisiko nyt jo voinutkin hieman hmm... varoittaa, miköli tilanne olisikin ollut ns. aito tulipalotilanne. Jos sitten oli niin nero, että aisti tilanteen feikiksi... :D

Ja lisävinkki vielä tähän haukkumisasiaan ja ylipäätään siihen, että saisit varmaotteisen ja vahvahkon chihun: hanki chihu vastuulliselta kasvattajalta (ota yhteys esim. chihuahua-yhdistykseen) ja ota selkoa sen vanhempien terveystuloksista (kuten polvet), älä ota alle luovutusikäistä chihua (9-12 vk suositeltu luov.ikä) ja muista tuossakin ajatella koiran parhaaksi, parempi antaa koiran vahvistua lähemmäs 12 viikkoa - on saanut rakenteen ja henkisen itsenäisyyden kuntoon, olet tarjonnut pennulle arvokasta aikaa emon ja sisarusten kanssa.

- tarvitsevat koulutusta vähintään sen verran, että käyttäytyvät ookosti muita ihmisiä ja koiria kohtaan, etteivät ole häriköitä eivätkä pomota kotona kaikkia hirmuvaltansa alle. :D Chihujen kohdalla kannattaa muistaa, että kyse on iso egoisesta koirasta ja sillä on taipumusta pomotukseen ja jos sen sallii käyttäytyä ihan miten vain, pahimmillaan tuloksena on erittäin arvaamaton koira, joka puree vieraita nilkoista, ei lopeta räksytystä, kusee omsitajia kinttuihin ja tekee kaikille mitä vain. Chihujen luonne on haastava, sillä niillä on paljon temperamenttia ja ovat tunteikkaita koiria, hyvin omanarvontuntoisia myös, eivätkä väistämättä alkuunkaan mitään sylikoiria (persoonasta riippuvaa) tai ainakin haluavat itse katsoa, koska suvaitsevat olla suloista sylikoiraa ja koska taas tomeria pikku-ukkoja ja akkoja joilla pokkaa tuntuu riittävän. Itse en ole käynyt koiran kanssa missään koulutuksissa, kasvatin ja koulutin koiraa kotikutoisesti, ei osaa mitään ihmeellisyyksiä mutta pari perusjuttua ja tärkeintä se, että ukko on ok herrasmies. En nyt osaa paremmin sanoa, mutta herrasmies siitä on tullut ja kehuja kuultu. Legendaarinen.

- sopii pieneen asuntoon hyvin.

- eivät ole kuuluisia tuhotöiden tekijöinö tai ns. täystuhoina. Pentuina tosin saattavat pentumaiseen tapaan järsiä ja sotkea kämpässä, mutta chihun aiheuttama katastroofi ei ole liiaallista stereoiden rikkimenoa ja kenkien puhkomista kappaleiksi, niiden puruluusto ei ole niin vahvaa. Pentuna omani tykkäsi silputa nenäliinoja ja wc-paperirullia, muita silppuamisjuttuja en muista. Sisäsiisteysvaiheen opettelu saattaa kyllä sitten olla pissa- ja kakkashowta, että tähän kannattaa varautua ja siirtää heti alkuunsa matota lattioilta pois. Oppii kyllä sisäsiistiksi mutta kuten yleensäkin koiranpentujen kohdalla, pissa- ja kakkashowta on luvassa jossain määrin aluksi.
Uroschihuilla etenkin on vahva taipumus myös merkkailuun sisällä, tähän tulee puuttua rysän päältä ja jämptisti. Vaikka pennun saa sisäsiistiksi, murrosiässä chihut voivat (etenkin urokset!) palata sisälle merkkaamiseen ja tähän tulee taas puuttua jämptisti. Monet sitten jo helpompana ratkaisuna leikkauttavat koiransa, uroksilla ainakin tämä rauhoittaa..., mutta kannattaa mielestäni kokeilla mieluummin ihan jämptiä koulutusta ennen kuin alkaa leikkaukseen.

pitänee jatkaa uuteen viestiin...

- ovat ok sosiaalisia, jos ovat ok sosiaalistuneet eli olet sosiaalistanut koiran ja jollei koiralla liiallista arkuutta (chihun tulisi olla nimenomaan rohkea, eloisa, ei arka). Pennusta pitäen kun reippaasti olet koiran kanssa ja totutat sitä uusiin paikkoihin ja asioihin, niin siitähän se lähtee. Muista kiinnittää huomiota omaan käytökseesi, asenteeseesi ja enrgioihisi. Jos reagoit vääriä signaaleja lähettäen, kuten olemalla hysteerisen suojelva ja ottamalla pikkukoiran oitis syliin kun lenkkipolulla tulee vastaan isompi koira, tulee koirastakin hysteerinen/pelokas. Reippaasti, avoimesti ja vastuullisesti...:)

Tarpeen tullen koiraa voi viedä hoitoon, mutta kannattaa esim. vierailla hoitopaikassa ensiksi yhdessä koiran kanssa ja viestittää koiralle, että "tunnetaan tää tyyppi ja näin", niin ei ole aivan vieras paikka minne sitten vie. Ja jos paikassa muita koiria, niin sitten tarkkana että sopivat yhteen, en itse ottaisi riskejä jos en myös itse olisi paikalla, eli jos paikassa riehakas isompi koira ja jätät koirasi heidän vastuulleen, niin... ei niin hyvä. Pikkulasten hoitoon taikka perheeseen jossa on pikkulapsia en jättäisi chihua myöskään hoitoon. Tästä asiasta olen kirjoittanut pariin kertaan muuhun ketjuun, nyt tulee liian romaania, jos tähän vielä laitan siitä. Jutut löytyvät tältä palstalta. Ja hoitoon jättäessä menisi läpi lenkkeilytykset ja miten olla koiran kanssa, ohjeita kannattaa sanoa hoitopaikkaan ja mielluummin niin päin, että "liian" turvallisesti kuin liian hällä väliä-meiningillä. Eli vaikka normaalisti tervehtisitte joitain koiria lenkeillänne, niin hoitopaikan ihmisille ei näin suurta vastuuta ehkä kannata sälyttää kun kyse pienestä koirasta, vaan kehottaa etteivät moikkaile muita koiria jottei mitään vastuukysymyksiä herää sitten myöhemmin.

- nykyään chihut maksavat n. 1000 euron kieppeillä, halvemmin saa rekkaamattomia, mutta mieluummin kannattaa hommata chihu vastuulliselta kasvattajalta ok paperein. Ja muista sitten luovutusikäjuttu ja samalla se, että mielluummin ota ns. kunnon kokoinen chihu kuin liian pieni ja hentoinen chihu - tätä hamsterisuuntausta ei tule kannattaa (chihut ovat alkujaan olleet vahvempia, mutta muotivillityksen johdosta nykyinen suuntaus huolestuttava ja esim. Usassa ollaan jopa kehitetty "teekuppikokoisia" chihuja, jotka sairaampia kuin normichihut....). Muista myös ruokkia chihua hyvin, ei mitään 9 nappulaa per päivä jotta pysyy "ihanan anorektisena" vaan sekaruokaa (etenkin aikuisena) ja näin.

- harmillisesti on Suomessa niin, ettei useimpiin kahviloihin saa ottaa mukaan koiria. On muutamia paikkoja jonne voi saada ottaa mukaan, olen kuullut jonkun mainitsevan tästä koirapuistossa, mutta en nyt muista ko paikkaa. Kirjastoihin saa joihinkin viedä koiran ja joihinkin kauppoihin (ei elintarvikeliikkeisiin) saa koiran viedä myös. Julkisissa kulkuvälineissä matkustelun pitäisi onnistua ok.

- tyttökoirilla tulee juoksut, mutta leikkaaminen saattaa narttujen kohdalla tulla tarpeeseen, mikäli esim. tulee usein valeraskauksia ja on terveydellisiä ongelmia, kuten märkäkohtua ja kohtutulehdusta.

Sitten vaan yorkkien omsitajat kertomaan yorkkien metkuista!