Lähdit
jätit yön pimeät
sateiset varjot
taaksesi,joissa
hengitän varjona
Jäin
ilman rakkauden
suojaasi,turvaa
kaipuun kahleet
kehollani
revontulienvärit
sammuneet taivaallani
Hetkisen vain
jaksoin odottaa
pimeyden rikkovaa
leiritulen loimun kajoa
horisontissa,sillä
en tahtonut kadottaa
tuota yhtä pistävää
kipinää,joka sai kerran
mielenmaisemani sykkimään
Jälkiä
nyt jo kadonneita
riisuuntuneita sydänkäyriä
lepää voimattomana
Sinusta pois nukkuneita
yö aamua odottaa
suven laitumet
talveen porttinsa
Avaa - Hiljaisuus vahtinaan.
jätit yön pimeät
sateiset varjot
taaksesi,joissa
hengitän varjona
Jäin
ilman rakkauden
suojaasi,turvaa
kaipuun kahleet
kehollani
revontulienvärit
sammuneet taivaallani
Hetkisen vain
jaksoin odottaa
pimeyden rikkovaa
leiritulen loimun kajoa
horisontissa,sillä
en tahtonut kadottaa
tuota yhtä pistävää
kipinää,joka sai kerran
mielenmaisemani sykkimään
Jälkiä
nyt jo kadonneita
riisuuntuneita sydänkäyriä
lepää voimattomana
Sinusta pois nukkuneita
yö aamua odottaa
suven laitumet
talveen porttinsa
Avaa - Hiljaisuus vahtinaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onpa tummaa tekstiä,
mutta ehdottomasti hienoa runoutta.
Tämä on kyllä parhaimpiasi, jos nyt voi
edes mitenkään laittaa runoja tärkeys-
järjestykseen.
Tunnelma kulkee hitaasti, kaipaavasti
sellaisilla lause- ja säekokonaisuuksilla, että
tähän ei voi olla mieltymättä.
Viimeinen säe on runollesi kruunu !
Yöllä miettiessäni että mitä kuin miten kirjoittaisin
seuraavaa runoani,niin pienen pohdinnan ja korjauksieni
jälkeen tämä sitten muotoutui tälläiseen muotoon.
Kun vielä taistelin että millä runo tyylillä sen rakentaisin,
etten kovin sekoittaisi niitä keskenään,jotta ei olisi
lukijallekin sujuvuuden suhteen kovin ristiriitainen.
Etenkin tuo loppu,josta mainitset osuvasti oli tarkkaan
harkittu tarkoituksella,joka tuli mieleeni yllättävän
helposti,jota pidän itsekin hyvin onnistuneena.
Ja lukiessani tuota runoa,niin myöntää täytyy että
pidän siitä itsekin hyvinkin paljon.
Joten yönpähkäily ei tainnut väsyneenä aivan hukkaan
mennäkään,jos vaikka siinä tilassa onnistuukin paremmin
kun itsekin pidän yleensä tummista teksteistä,eikä
välttämättä tarvitse olla "kuin maansa myynyt"asenteella.
Kirjoittaminen kun tuntuu hyvältä,nauttien siitä,sillä
sehän on aina harrasteessa se suurin täky.
Kiitos linda kommentistasi,tämän alkaneen viikon
märkyyden keskeltä.
Unohdus
kesän / rakkauden / elämän
- miten vaan -
on kai ainoa (eli paras) valinta...
Minä olen jo siellä
En odota -
sillä
mitään ei tule.
Sanoja menetyksestä. Sisällöltään monitulkintaisia. Surun tunne hyvin kokonaisvaltainen. Suurustin oman suruni sanoillasi. Metsäntuoksuinen kiitos.
Jotenkin tuttua tämä tunne on hyvin monille ja tuon
kun itse kokee,tietäen ettei se entinen enään palaa,
niin siitä lähtee hyvin syviäkin tunteita liikkeelle
- ja kestettävä olisi,
vaikka ajan kanssa.
Todella hienolla tavalla olet suurustanut tuon omilla
sanoillasi kuin sanat - monitulkinnainen,kokonaisvaltainen
ovat tunteiden mukana kulkevia määritteitä.
Kiitos - metsäntuoksuisesta sanoistasi - toivotaan
ettemme liiaksi kuitenkaan hämärrytä ja toivotan
hyvää viikkoa Sinulle !
Tämä on hieno. Hyvin kirjoitettu kokonaisuus. Ilo lukea. Kiitos.
Hyvältä tuntuu jos noinkin pidit,vaikka oma
kirjoitussessioni oli tuona yönä se mikä oli
mutta kuitenkin taisin onnistua odotettua
paremmin,ehkä yöntunnelmalla oli osuutta
asiaan.
Tuon sisällön suhteen tein omaa kamppailuani
että miten tämän saisin edes jotenkin läpi
viedyksi ja tälläinen siitä lopulta tuli.
Kiitos topakoista sanoistasi ja lyhyestä
on suorin reitti sydämeen !
Kaipuulle.
Rakkaudelle.
Menneelle elämälle.
Hartaan kaunista luettavaa.
"Sinä lähdit pois
minä katselin parveekeelta
lottonevaa selkääsi
ja kiersit vesilammikoita,,,,,,"
Aloin laulaa mielessäni
Juuri noin kuin tulkitset runoani,olet hyvin
lähellä runoni kerrontaa mutta kuin aivan
loppuun laitoin tuo - Avaa ... jättäen
kuitenkin takaportin auki,jos vaikka... ?
Laulusi kuvaa runoa...hartaasti...olet
todella ytimekäs nainen sanoillasi,josta
Lämmin Kiitos Sinulle.
Pidän runosi melankoliasta..
ja runo on taidokkaasti
rakennettu. Säkeet kauniita..
turvallista vkkoa!
Sinä lämmin runoniekka,joka omillasi
taidokkaasti tunnelmoit ja minä tällä
runollani vein melankoliaan,sillä
rakkauden moninaiset tiet eri
risteyksineen meissä kussakin voi
aiheutta hyvin voimakkaita että syviä
tuntoja ... elämän tunneoppia...
itsestään kuin toisesta - Elämästä !
Kiitos - turvallisuuden toivotuksesta
ja aivan samaa laitan tämän matkassa
sinne,jos vaikka lumen muodossa
maisemia valaisemaan.
Mutta upea tummanhehkuinen nautinto.
Kuin olisit tietoinen omasta ajatuksestani,kirjoittaessani
oli mielessäni runon pituus että lyhyempänä olisi
napakampi - onnistuessaan - mutta kun olen tälläinen
venyttelijä,kuin tahtomattaan vie eteenpäin,eikä
malta sanottavaansa tiivistää,joka toisinaan olisi hyväksikin.
Kiitos muutamasta - napakasta - sanastasi,jota oli
nautinto lukea.... Hyvää toivotan !
kaunista luettavaa:)
Kaunista melankoliaa kuin hyvin muistan omasta
nuoruudestani että miten se tunnekiteili minussa.
Jos on hyvin tunneherkkä, aistien kehollaan jopa
hyvinkin syvästi tunnesfäärejään,niin se on rikkaus
ja vielä, jos voi ne ilmaista eteenpäin omaksi
voimakseen että toisille,sillä sitten voidaan puhua
- Elämän rikkaudesta/- rakkaudesta.
Mutta se vois myös särkeä ihmistä,herkkyyksillään,
jos ei osaa tai pysty itseään oikein lukemaan eikä
tulkitsemaan,jos omat voimat eivät riitä.
Kiitos Sinulle...oikeassa olet jos ei tuhat sanaa
riitä,niin pieni hentokin kosketus,riittää sen
ilmaisemiseen.
Hyvää viikkoa Toivotan !