menikö nyt

kenelle puhut?

ainakin siinä vaiheessa, kun ollaan juuri tutustuttu ja ihastuttu. Jos toista rakastaa, ihmisen hyväksyy sellaisenaan. Voihan se rakkaus loppuakin, jos riittämiin toista satuttaa.

Aikuisessa ihmissuhteessa ihmiset kasvavat, antavat anteeksi, hyväksyvät toisensa vikoineen, tahtovat olla hyviä toisilleen, antavat toiselle myös tilaa toteuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan.

En tiedä mitä kommentillasi halusit ilmaista, tällaisia ajatuksia siitä kuitenkin heräsi.

tietää onko hän rakastunut vain ei ,onko hän kertonut rakastavansa juuri sinua!
tykätähän aina vähän voi toisestakin.

saat
pääni
pyörälle,
tulen ja etsin...

Ei mennyt. Miksi olisi?

Rakastan Sinua ja se tarkoittaa myös sitä. Ei sinun tekemisesi minun tunteisiini vaikuta. Tämä rakkaus on niin suurta.... mutta en halua kahlita sinua mitenkään. Höpö olet, jos et tajua kuinka syvällä mennään.

ei menny ! Epäilin että sen vanhan haukan kans pyörit koko ajan mun selän talkana ja oikeessa TAAS olin.

tajusin etten pyöritäkään tätä rulettia :)

Miksi olisi pitänyt.. Olen saanut hänestä (eli eräästä miehestä) ihan hyvän kuvan.. :)

mä yllätyin siitä, et tässä kävi näin. sormi ei kuitenkaan mennyt suuhun eikä muuallekaan. otin vain ne vaaleanpunaiset, "ihastuslasit" pois päästä ja näin selvemmin. silti sua lämmöllä ajattelen :)

kyllä meni, mutta kyllä ihan eri syystä kun luulet! En voi käsittää tuollaista käytöstä tai ehkä jos saan hyvän selityksen mutta en muuten!

En kyllä ymmärrä miten edelleen kirjoitat tänne kun käytöksesi antaa olettaa jotain ihan muuta.

.....ja tiedoksesi minä haluaisin vaan jutella sinun kanssa asiat selviksi, en muuta, ettei asia jää vaivaamaan koko loppuelämäksi...minä todella välitin mutta se ei sinua liikuttanut yhtään.

...ei ole vieläkään myöhäistä mutta sinä että halua nähdäkkään minua. Olisi mielenkiintoista nähdä sinut selvinpäin, se kun tuo viina muuttaa ihmistä aika lailla.
...kirjoittaisin kyllä sinulle suoraan mutta kun et sitä halua niin laitetaan ajatuksia sitte tänne.En tiedä varmasti kenelle kirjoitan, mutta puran vaan ajatuksiani. Sori!

Hetkellisesti "putosin kartalta", mutta kun nyt olen oikealla kartalla takaisin, totuus tekee kuitenkin loppupelissä vapaaksi.
Mun psyyke on jo niin harjaantunut näihin suunnan vaihtoihin. Kun yksi ovi lopullisesti sulkeutuu, niin aina uusi avautuu ja uudet mahdollisuudet. Katkeransuloista, mutta rehellisesti sanottuna vapauttavaa. Rakastaa voi ja tietää että hän on siellä jossain mutta minun elämäni on avoin, ja nythän minä todellakin olen vapaa, vapaa hänestäkin, "pakotettu vapauteen". Mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa hänestä eikä tästä jää mitään huonoa jälkimakua. Oma on vikani kun en ajoissa ole ottanut asioista selvää. Kohtalo tässäkin puuttui peliin, hyvä että puuttui. :)