Yksikään lääkikseen hakeva tai siellä 1./2. vuotta opiskeleva ei oikeasti tiedä, mihin on ryhtynyt. Vasta ensimmäiset työpaikat lääkärin sijaisena antavat vasta jonkinlaista ideaa siitä, millaista lääkärin työ oikeasti on. Lopullinen selvyys asiaan tulee vasta, kun valmistumisen jälkeen liittyy johonkin työyhteisöön "oikeana lääkärinä" paapottavan kesäkandin sijasta.
Niin se vaan on. Eli mites paremmin varmistaisimme, että lääkikseen tulee valittua oikeanlaisia ihmisiä jotka todella tajuavat sen, mitä ei voi tajuta ennenkuin on jo valmistunut ko. opinahjosta?
Niin se vaan on. Eli mites paremmin varmistaisimme, että lääkikseen tulee valittua oikeanlaisia ihmisiä jotka todella tajuavat sen, mitä ei voi tajuta ennenkuin on jo valmistunut ko. opinahjosta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmasti sama ongelma koskee jossain määrin kaikkea koulutusta, mutta onko tämä edes todellinen ongelma lääketieteen alalla? Tärkeää on, että koulutus antaa valmiudet työhön eli opetetaan oikeita asioita ja kykyjä. Tarviiko opiskelun alussa ollakaan "oikeanlainen ihminen" vai voisiko sellaiseksi kehittyä opiskelun edetessä/työuran alkuvaiheessa?
Toki tarvitaan tietyt edellytykset omaksua tietoa ja tätä pääsykoe kai mittaakin. Motivaatio korreloi myös pääsykoe menestyksen kanssa suhteellisen hyvin, koska kilpailu paikoista on kova. Persoonallisuuden ominaisuksia ei mitata, mutta mielestäni tämä ei ole vättämätöntä, koska erilaisia lääkäreitä tarvitaan eri tehtäviin. Jos opiskelijavalinnassa päädyttäisiin suosimaan tietynlaisia ihmisiä, voisi olla vaikea saada lääkäreitä kiinnostumaan tietyistä erikoisaloista tai tutkijan urasta.
Jenkeissähän hakusysteemiin kuuluu suosituskirjeet ja satoja tunteja lääkäreiden varjostamista, jolloin nähdään itse millaista työ todella on. Suomen mittakaavassa tuo systeemi ei välttämättä ole järkevä, mutta voihan lääkärin tutkinnollakin tehdä monenlaista hommaa, en ainakaan ole kuullut kenenkään olevan kovinkaan pettynyt valintaansa.
Varmistamaan vaan. Lääketieteen alalle mahtuu monenlaista hiihtäjää. Mikäköhän tämä julkinen ja oikeudenmukainen seula olisi, että saadaan pois lääkiksestä ne kykenemättömät, jotka pääsee sisään? Eivät kaikki mene potilastyöhön tai sosiaalisesti vaativiin tilanteisiin. Mahdollisesti he/me kehittävät lääketiedettä eteenpäin muulla tapaa! Lääketiede on paljon muutakin kuin potilastyötä ja puhdasta empatiaa.
Pääsykokeisiin vaan!