kerran abortin sosiaalisin perustein, siis ei ollut rahaa elättää lasta, olin yksinhuoltaja, lapsen tuleva isä eli avoliitossa toisen naisen kanssa, joilla oli jo 2 lasta, mies ei yllättäen halunnutkaan erota avovaimostaan ja sanoi minulle että teetä abortti.minua kadutti kauan että olin sotkeentunut tälläiseen mieheen, mutta olin itsekin "sekaisin" ja tein abortin. silloin todella halusin pitää lapsen, mutta päädyin tähän omaa heikkouttani.
yhden kerran taisin saada oikean kesken menon, tuli vaan jotain ihmeen klöntejä enkä mennyt lääkäriin, mitään kipuja tosin ei ollut. vieläkin näin 10 vuoden päästä tunteeni ovat ristiriitaisia abortin suhteen.onko se oikein ja missä määrin se tulisi ihmiselle sallia ? lapsellisuuden rajoissa ehkä, sellaisia ihmisiä en kyllä ymmärrä jotka toistamiseen tekevät abortteja , aivan kuin ensimmäinen kerta ei olisi tarpeeeksi raaka, mielestäni abortti on murha tietyn ajan jälkeen.siis jos sikiö selvästi tuntee kipua kun se imetään pois ja heitetään roskikseen.on se murha. tietyissä rajoissa.
yhden kerran taisin saada oikean kesken menon, tuli vaan jotain ihmeen klöntejä enkä mennyt lääkäriin, mitään kipuja tosin ei ollut. vieläkin näin 10 vuoden päästä tunteeni ovat ristiriitaisia abortin suhteen.onko se oikein ja missä määrin se tulisi ihmiselle sallia ? lapsellisuuden rajoissa ehkä, sellaisia ihmisiä en kyllä ymmärrä jotka toistamiseen tekevät abortteja , aivan kuin ensimmäinen kerta ei olisi tarpeeeksi raaka, mielestäni abortti on murha tietyn ajan jälkeen.siis jos sikiö selvästi tuntee kipua kun se imetään pois ja heitetään roskikseen.on se murha. tietyissä rajoissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.