Sä

Kyllä minä suuntaudun enemmän rastavarismiin. Oletko ehkä lukenut vääriä viestejä ja saanut vääristyneen käsityksen minusta? Olen ehdoton rastavarismin kannattaja. Vuuduuta olen ajatellut vaihtoehtoisena. Olen lähdössa retriittiin viikoksi baibai palaan takaisin henkisesti parisen metriä pitempänä taas.
Jotenka söuylonk kaikille.

Kaikilla on näitä "demoneita", mutta yhdessä niitä on kivempi häätää. Tässä sulle biisi ihana vihreäsilmä

Ekakskin anteeks oma tyhmyyteni kun pitää kysyä, että, mitä on olla oprerssiivinen. Eläkä sano, että katso sivistyssanakirjasta tai googleta, vaan selitä se jotenkin. Joittenkin ihmisten puhettakin (siis täällä kirjoitustakin) on ihan ilo kuunnella (ja siis lukea). Siinä vain on sitä jotain mikä säväyttää.
Toiseks jo veikko lavikin lauloi joskus kauan sitten, että jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen ihminen on tärkeä....niin miksei siis myös voisi olla välittämisen arvoinen. Tuosta totuudesta on siemeniä kasvamaan sydämeen varmasti moni ihminen tavalla tai toisella vääntänyt toiselle ihmiselle rautalangasta.
Kolmanneks kuka täällä haluaa oikeasti haluaisi kuulumisiaan vaihtaa jos muita keinoja olisi olemassa, tai mistä sitä toisten haluja tietää omasta voi vaan puhua ja kuvitella toisten tahtoa. Tämä paikkahan on kuitenkin kuin istuisi sillä kauniilla sateenkaarella, josta siinä ikivihreässä elokuvassa laulaa se mies jotenkin, että some where over the rainbow blue birds flay, birds..(tai jotenkin sinnepäin) onnenavaimet takapuolensa alla, eikä uskalla nostaa kankkua sen vertaa, että astuisi oman onnensa tielle, koska se piru perkelehän istuu nauramassa kuitenkin sitä omaa pirullista nauruaan siellä ylimmällä oksalla, joka ulottuu aina sateenkaaren yllekin. Mutta vaikka en sanoisi mitään ja olisin ihan vaiti niin kyllä minä kuitenkin ainakin jos uskaltaisin niin tosissaan vaikka valssille veisin jos vaan luvan antaisit.
Neljänneks vain, että no kenpä tietää, ken arvaisi huomisen, mutta kunhan nyt on selvillä edes aina tämän päivän läpiviennistä niin huomisen tulokin on aina iloinen yllätys vaikka sellaisena samanlaisena kuin eilenkin. Joskus tulee vielä se tilanne, jolloin demonit on kadonnut ja uskaltaa kohdata elämän sellaisena kuin sen haluaisikin kohdata.

Ja ps. miks tän kaiken kirjoitin, kun ei sua varmaan kiinnosta tällaiset höpinät, niin välittämistä se voi olla tämäkin tällainen kiinnostuksen osoitus vaikka ei toisiamme ns.tunnetakaan.

jos vaan tarpeeksi sitä tahdot. Rohkeudesta kaikki on kiinni.
Joskus joutuu istumaan sillä ahterillaan, kun ei muita vaihtoehtoja ole näköpiirissä. Aikansa kutakin kuitenkin. Suhtautumista voi opetella elämässä, se kun on sitä kasvamista, tai aikuistumista, voisi joku sanoa. Monasti joutuu asioita opettelemaan/tekemään kovemman kautta, mutta kyllähän nekin opitaan/tehdään, kun täytyy.

Tunteiden pukeminen sanoiksi on varmaan toisille helpompaa, mutta eihän se tarkoita, etteikö niitä tunteita siltikin olisi olemassa. Eiköhän toinen ihminen ymmärrä ilman sanojakin olevansa rakastettu, välittämisen osoittamiseen kun on kovin monta muutakin keinoa.

Kauneus on katsojan silmissä. Ihminen, joka sinusta välittää näkee sinussa myös ne paremmat puolet, joihin hän alunperinkin on ihastunutkin.

Jokainen joutuu kasaamaan itseään, kuka mistäkin syystä. Elämä tuo eteen monenlaista, menetyksiä, iloja, suruja. Demoninsa on itse kullakin. Kutistuvat merkityksettömiksi, kun ymmärrys kasvaa ja aikaa kuluu, omasta näkökulmasta tämä, toki joku toinen saattaa ajatella toisin.

Onnea kokoamisen kanssa kuitenkin.

se on totta, mutta kuulumisten vaihtaminen täällä voi alkaa tuntua toisen pilkkaamiselta ja saattaa aiheuttaa suuria vaikeuksia mahdolliselle kanssakäymiselle. Tämän vain varoituksen sanana tahtoisin kertoa omista tuntemuksistani. Jos toisesta jotenkin välittää niin tapoja toimia on monenlaisia, mutta nimetön viesti tuskin tavoittaa, ja jos tavoittaakin, niin loukkaa. Siinäpä sinulle miettimistä.

Toivon silti, että asiasi järjestyvät ja saat otteen demoneistasi. Istutat ne sitten autosi takapenkille, etkä anna niiden ajaa autoa. Niin olen sen itse joskus jostain lukenut ja ottanut oman elämäni lapion käteen ja raivannut tien auki. Olihan siinä tekemistä. Surua ei silti voi estää. Voimia.

"mitenkään ihmeellinen? Miksi sitten ajattelen sua 24 h/päivässä? Etkö sinä tiedä, kuinka ihana olet?

http://www.youtube.com/watch?v=QdxyPYVBh5I

tunnustaa tyhmyyteni, etten tiedä tuota opressiivista. Toivottavasti jotain positiivista kuitenkin...?

Mua harmittaa kun tämä kuulumisten vaihto on mitä on. Siis tämä tapa, tällainen epävarma ja julkinen. Sä varmasti toivoisit kuulevasi jotain "kaunista", kehuja tai tunnustuksia, mutta mä olen tosi huono sellaisessa näin julkisesti.

Mä olen tottunut hoitamaan asioitani kasvotusten, jopa virastoihin tms. menen monesti mielummin paikanpäälle kuin soitan. En kuitenkan meidän asioita vertaa mihinkään kuivaan virastoon, mutta siis esimerkkinä. Kaipa eri aistit on mulle jotenkin tärkeitä, näkö, tunto, haju, kuulo jne. ja erityisesti ihmissuhteissa. Toivoisinkin siis edelleen, että voitais tavata, siis ihan kasvotusten jutella, haistella ja tunnustella.... No joo, vitsin puolelle meni... Ehkä alkuunsa vain jutella kuitenkin. Onnistuisko?