Ymmärrän, että ihmiset, jotka ovat lähteneet vanhoillislestadiolaisuudesta joutuvat kestämään henkistä väkivaltaa vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvien osalta. Voidaan kokea syrjintää, pahanpuhumista, mitätöintiä, helvetillä pelottelua jne.
Ymmärrän, että tällaisessa tilanteessa helposti syntyy katkeruus kyseistä yhteisöä kohtaan, koska tulee niin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Kuitenkaan emme voi koskaan saada vanhoillislestadiolaisia vaihtamaan näkemyksiään. Yhtälailla heillä on oikeutensa näkemyksiinsä, kuin ei-vanhoillislestadiolaisilla on omiin näkemyksiinsä.
Tämän vuoksi on hyvä pyrkiä antamaan anteeksi näille ihmisille. Täytyy muistaa, että jos ihmiselle juurretaan äidinmaidossa jo tietty ajatusmaailma, ihminen ei välttämättä tätä jo lapsena opittua "totuutta" lähteä kyseenalaistamaan. Jos joku sen tekee, se herättää pelkoa, koska se ei ole sallittua.
Vanhoillislestadiolaisuutta valitettavasti leimaa ajatusmalli me ja ne. Eli ainoastaan vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvat ovat Jumalan valittu kansa. Ei ole olemassa muuta tietä taivaaseen. Tämä tietenkin kuulostaa äärettömän jyrkältä. On kuitenkin hyvä ymmärtää se, että emme voi yrittää muuttaa heidän näkemystään. Tietenkin hekään eivät saa yrittää muuttaa yhteisöstä kuulumattomien näkemyksiä, mikä helposti unohtuu, koska heidän lähimmäisenrakkautensa on niin suuri, että haluavat lähimmäisensä pelastuvan helvetin liekeiltä.
Tässä kyseenalaistamisessa ja käännytystyössä ainoa suurin syy on ihmisten oma pelko.
Siksi, antakaamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Ja rakastakaa lähimmäistämme niinkuin itseämme. Yritetään muistaa millaisen kasvatuksen vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet. Heidän pelkonsa on ymmärrettävää. Älkää kuitenkaan antako heidän teitä henkisesti murentaa. Antakaa anteeksi, se helpottaa suunnattomasti.
Ymmärrän, että tällaisessa tilanteessa helposti syntyy katkeruus kyseistä yhteisöä kohtaan, koska tulee niin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Kuitenkaan emme voi koskaan saada vanhoillislestadiolaisia vaihtamaan näkemyksiään. Yhtälailla heillä on oikeutensa näkemyksiinsä, kuin ei-vanhoillislestadiolaisilla on omiin näkemyksiinsä.
Tämän vuoksi on hyvä pyrkiä antamaan anteeksi näille ihmisille. Täytyy muistaa, että jos ihmiselle juurretaan äidinmaidossa jo tietty ajatusmaailma, ihminen ei välttämättä tätä jo lapsena opittua "totuutta" lähteä kyseenalaistamaan. Jos joku sen tekee, se herättää pelkoa, koska se ei ole sallittua.
Vanhoillislestadiolaisuutta valitettavasti leimaa ajatusmalli me ja ne. Eli ainoastaan vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvat ovat Jumalan valittu kansa. Ei ole olemassa muuta tietä taivaaseen. Tämä tietenkin kuulostaa äärettömän jyrkältä. On kuitenkin hyvä ymmärtää se, että emme voi yrittää muuttaa heidän näkemystään. Tietenkin hekään eivät saa yrittää muuttaa yhteisöstä kuulumattomien näkemyksiä, mikä helposti unohtuu, koska heidän lähimmäisenrakkautensa on niin suuri, että haluavat lähimmäisensä pelastuvan helvetin liekeiltä.
Tässä kyseenalaistamisessa ja käännytystyössä ainoa suurin syy on ihmisten oma pelko.
Siksi, antakaamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Ja rakastakaa lähimmäistämme niinkuin itseämme. Yritetään muistaa millaisen kasvatuksen vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet. Heidän pelkonsa on ymmärrettävää. Älkää kuitenkaan antako heidän teitä henkisesti murentaa. Antakaa anteeksi, se helpottaa suunnattomasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anteeksi antamiseen on vielä monilla meillä kovin pitkä matka, sillä vasta netin avulla olemme päässeet purkamaan tuntojamme kahden- jopa kolmenkymmenen vuoden takaisista asioista.
Aiemmin ei ollut olemassa kanavaa tämän tapaiseen "vertaistukeen". Toki täällä on paljon asiattomiakin kirjoituksia, mutta on tervehdyttävää saada vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia saman saastan alla eläneiden kanssa.
Kun kokonaisuus alkaa hahmottua ja muodostuu kuva kaikesta siitä mitä tapahtui, voi alkaa suunnittelemaan asian unohtamista ja anteeksi antamista väärintekijöille. Sellainen ei onnistu, että päättää antaa anteeksi ja unohtaa saman tien ilman asian käsittelemistä, sen verran julmaa ja traumaattista se vl-elämä silloin oli.
Itseltäni meni lapsuus ja nuoruus kokonaan näissä hoitokokous- ja henkioppitilaisuuksissa. Illat meni pelätessä Jumalan kostoa ja maailmanloppua sekä murehtiessa "epäuskoisten" sukulaisten helvetinkohtaloa. Ystävä toisensa jälkeen heitettiin viereltä saatanalle ja loput painostettiin pois kuten minut. Ei sellaista osaa unohtaa ihan tuosta vaan...