Olen yksinhuoltaja, opiskelija ja saan toimeentulotukea kuukausittain. Jouduin hankkimaan auton miesystäväni kanssa, koska koulunkäyntini ja lapsen kuskaaminen hoitoon sinä aikana ei ole ilman autoa mahdollista. Tästä syystä johtuen rahatilanteeni on heikentynyt huomattavasti ja jouduin ensimmäistä kertaa siihen tilanteeseen että oli pakko mennä juttelemaan diakonille josko voisi saada jotain ruoka-avustusta. Se käynti olikin sitten sellainen, että sai olla viimeinen kerta kun siellä kävin.
Soitin etukäteen, mitä otan mukaan käynnille ja otin sitten diakonin neuvosta toimeentulotukipäätöksen ja tilitapahtumat kuukaudelta mukaan. Vastaanotolla oli diakoni ja joku toinen nainen, pyysivät nähdä tiliotteeni ja se käytiinkin sitten perusteellisesti läpi. Ensimäiseksi käsittelyyn tuli auto ja se että minulla ei ole mitään kuittia siitä että maksan sitä 50e kuussa miesystäväni kanssa hänen vanhemmilleen ja vakuutuksista ja veroista puolet, auto on miesystäväni nimiin laitettu ( kokonaishinta autolle on 500e ). Alkoivat molemmat paasata siitä kuinka sinisilmäistä on toimia ilman kuittia, koska jos miesystävälleni vaikka tapahtuisi jotain niin hänen vanhemmat voisivat väittää etten ole mitään autosta maksanut ja kun olemme menossa keväällä naimisiin, niin pitäisi ehdottomasti tehdä avioehto, koska ei voi koskaan tietää jos ero tulee. Asumme eri osoitteissa naimisiinmenoon saakka, joten meillä ei yhteistä taloutta vielä ole. Molemmilla on niin pienet tulot, ikinä en avioehtoa tekisi ja tuntuu naurettavalta että paasataan 500 euron autosta kuin oltaisiin jotain rikkaitakin ihmisiä. En olisi uskonut, että kirkon työntekijä alkaa jo ennen naimisiinmenoa puhua avioerosta ja avioehdosta.
Kun tätä autoasiaa ja tulevan avioeron mahdollisuutta oli käsitelty hyvä tovi, siirryttiin pankkitilitietoihini. Virkailija sanoi, että olen käynyt aika paljon huoltoasemilla ja tehnyt siellä ostoja. Tiliotteessa näkyi muutaman euron ostoksia abc:lta joku 5 kpl. Kerroin että olen käynyt hakemassa tupakkaa ja joskus maitoa iltaisin (abc:lla on sale, jota en huomannut mainita), tankannut kerran, mitään turhaa en ole ostanut. Diakoni alkoi paasata siitä kuinka kallista on huoltoasemalla käynnit ja kauanko olen tupakkaa polttanut ja miksi en sitä lopeta, siihen menee niin paljon rahaa.En ole pystynyt lopettamaan, eikä mun mielestä diakonille edes kuulu poltanko vai enkö polta.
Sitten tiliotteessa näkyi, että olen antanut häälahjaksi rahaa omalta osaltani 15euroa veljelleni, tässäkin olisi pitänyt ajatella ettei voi niin paljoa laittaa kun on huono rahatilanne. Itseäni enemmänkin hävetti pistää vain 15e kun kyse kuitenkin hääpäivästä!
Jokaikinen kohta tiliotteessa syynättiin tosi tarkkaan ja kun katsoivat toimeentulotukipäätöstä, sanoivat että mullahan on tosi isot tulot, täällä käy monta jolla ei ole tuloina puoliakaan minun tuloista. Saan joka kuukausi sossusta lähemmäs 300e, koska tuloni on n. 850e ja menot (vuokra ja perusosat) ylittää tulot reilusti. En voi ymmärtää kuinka minulla voisi olla kauhean isot tulot, kun saan joka kk toimeentulotukeakin. Eihän kellään yksinhuoltajalla voi sen pienemmät tulot olla kuin mulla, jos toimeentulotukea saa ja sen mukaan katsotaan.
Jotain muitakin aiheita oli, aluksi olin niin järkyttynyt etten osannut sanoa mitään vastaan, yritin puolustella kuin pikkutyttö raha-asioiden hoitoani ja hävetti niin paljon. Kerroin etten ole ikinä ennen tälläista ruoka-avustusta hakenut ja nyt oli vaan kasaantunut menot niin suureksi ettei rahat yksinkertaisesti enää riittänyt.Jossain vaiheessa en jaksanut enää sanoa mitään mihinkään. Lopputuloksena oli se, että diakoni kirjoitti lapun jolla saa 3 kk aikana hakea 4 eri kertaa kaksi ruokakassia siitä autosta mikä niitä jakaa. Moneen kertaan sanoi, että nämä ruotarvikkeet ovat sitten perustarvikkeita, jauhoja, munia jne, joista on sitten ITSE tehtävä ruokaa. Ihan kuin en yleensäkin tekisi itse kastikkeet jne mutta ei sitä kuullut kun kerroin vaan toisti tuon ainakin 3 kertaa.
Tämä kaikki muutaman ruokakassin takia. Olen joutunut käymään sossussa jo pitempään, eikä mulla ole ikinä tullut siellä niin nöyryytettyä oloa ja alentuvaa kohtelua kuin tuolla diakonilla tuli. Olen kuitenkin 30-kymppinen nainen, mutta tunsin itseni 10-vuotiaaksi kun sieltä lähdin. Vaikka mikä tulisi, saa olla viimeinen kerta kun siellä käyn!
Joutuuko kaikki käymään tuollaisen kohtelun läpi saadakseen muutaman ruokakassin?
Soitin etukäteen, mitä otan mukaan käynnille ja otin sitten diakonin neuvosta toimeentulotukipäätöksen ja tilitapahtumat kuukaudelta mukaan. Vastaanotolla oli diakoni ja joku toinen nainen, pyysivät nähdä tiliotteeni ja se käytiinkin sitten perusteellisesti läpi. Ensimäiseksi käsittelyyn tuli auto ja se että minulla ei ole mitään kuittia siitä että maksan sitä 50e kuussa miesystäväni kanssa hänen vanhemmilleen ja vakuutuksista ja veroista puolet, auto on miesystäväni nimiin laitettu ( kokonaishinta autolle on 500e ). Alkoivat molemmat paasata siitä kuinka sinisilmäistä on toimia ilman kuittia, koska jos miesystävälleni vaikka tapahtuisi jotain niin hänen vanhemmat voisivat väittää etten ole mitään autosta maksanut ja kun olemme menossa keväällä naimisiin, niin pitäisi ehdottomasti tehdä avioehto, koska ei voi koskaan tietää jos ero tulee. Asumme eri osoitteissa naimisiinmenoon saakka, joten meillä ei yhteistä taloutta vielä ole. Molemmilla on niin pienet tulot, ikinä en avioehtoa tekisi ja tuntuu naurettavalta että paasataan 500 euron autosta kuin oltaisiin jotain rikkaitakin ihmisiä. En olisi uskonut, että kirkon työntekijä alkaa jo ennen naimisiinmenoa puhua avioerosta ja avioehdosta.
Kun tätä autoasiaa ja tulevan avioeron mahdollisuutta oli käsitelty hyvä tovi, siirryttiin pankkitilitietoihini. Virkailija sanoi, että olen käynyt aika paljon huoltoasemilla ja tehnyt siellä ostoja. Tiliotteessa näkyi muutaman euron ostoksia abc:lta joku 5 kpl. Kerroin että olen käynyt hakemassa tupakkaa ja joskus maitoa iltaisin (abc:lla on sale, jota en huomannut mainita), tankannut kerran, mitään turhaa en ole ostanut. Diakoni alkoi paasata siitä kuinka kallista on huoltoasemalla käynnit ja kauanko olen tupakkaa polttanut ja miksi en sitä lopeta, siihen menee niin paljon rahaa.En ole pystynyt lopettamaan, eikä mun mielestä diakonille edes kuulu poltanko vai enkö polta.
Sitten tiliotteessa näkyi, että olen antanut häälahjaksi rahaa omalta osaltani 15euroa veljelleni, tässäkin olisi pitänyt ajatella ettei voi niin paljoa laittaa kun on huono rahatilanne. Itseäni enemmänkin hävetti pistää vain 15e kun kyse kuitenkin hääpäivästä!
Jokaikinen kohta tiliotteessa syynättiin tosi tarkkaan ja kun katsoivat toimeentulotukipäätöstä, sanoivat että mullahan on tosi isot tulot, täällä käy monta jolla ei ole tuloina puoliakaan minun tuloista. Saan joka kuukausi sossusta lähemmäs 300e, koska tuloni on n. 850e ja menot (vuokra ja perusosat) ylittää tulot reilusti. En voi ymmärtää kuinka minulla voisi olla kauhean isot tulot, kun saan joka kk toimeentulotukeakin. Eihän kellään yksinhuoltajalla voi sen pienemmät tulot olla kuin mulla, jos toimeentulotukea saa ja sen mukaan katsotaan.
Jotain muitakin aiheita oli, aluksi olin niin järkyttynyt etten osannut sanoa mitään vastaan, yritin puolustella kuin pikkutyttö raha-asioiden hoitoani ja hävetti niin paljon. Kerroin etten ole ikinä ennen tälläista ruoka-avustusta hakenut ja nyt oli vaan kasaantunut menot niin suureksi ettei rahat yksinkertaisesti enää riittänyt.Jossain vaiheessa en jaksanut enää sanoa mitään mihinkään. Lopputuloksena oli se, että diakoni kirjoitti lapun jolla saa 3 kk aikana hakea 4 eri kertaa kaksi ruokakassia siitä autosta mikä niitä jakaa. Moneen kertaan sanoi, että nämä ruotarvikkeet ovat sitten perustarvikkeita, jauhoja, munia jne, joista on sitten ITSE tehtävä ruokaa. Ihan kuin en yleensäkin tekisi itse kastikkeet jne mutta ei sitä kuullut kun kerroin vaan toisti tuon ainakin 3 kertaa.
Tämä kaikki muutaman ruokakassin takia. Olen joutunut käymään sossussa jo pitempään, eikä mulla ole ikinä tullut siellä niin nöyryytettyä oloa ja alentuvaa kohtelua kuin tuolla diakonilla tuli. Olen kuitenkin 30-kymppinen nainen, mutta tunsin itseni 10-vuotiaaksi kun sieltä lähdin. Vaikka mikä tulisi, saa olla viimeinen kerta kun siellä käyn!
Joutuuko kaikki käymään tuollaisen kohtelun läpi saadakseen muutaman ruokakassin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
anteeksi Joten se siis siitä ns. lähimmäisen rakkaudesta. Puheet eri kuin teot. Vähän samalla tavalla kuin muka vasemistopuolueet köyhän/pienituloisen asialla.
Tosi kurja juttu, että sulle jäi kurja fiilis.
todennäköisesti diakonissalla on niin paljon kaikenlaisia asiakkaita, että
karuus tarttuu.
Tsemppiä vaan ruokakassien hakemiseen ja uuteen käyntiin!!
Yritä jaksaa. Kun saat opiskelut päätökseen, homma etenee taas eteenpäin!!
Oletko muuten käynyt velkaneuvojalla? Vaikkei hirveästi raha-asiat olekaan huonolla tolalla,
jos vain jaksat, kannattaa käydä. Neuvoja voi tulla sieltäkin, miten pärjätä. Ihan tarkkaan en tiedä,
miten opiskelijoita kohdellaan, mutta kun lapsesi ei ole opiskelija, pitää hänen ruoka ja huolto turvata.
Mä olen käynyt kahdellakin eri diakonilla eri puolilla Tamperetta ja aina on ollut tosi ystävällisiä. Järkyttävää miten sinua on kohdeltu! Itse olen saanut, etenkin toiselta diakonilta, aivan ihanaa "palvelua". Kävi auttamassa minua keskellä muuttostressiäkin pakkaamaan tavaroita ja ollut muutenkin yhteydessä. RuokaNyssessä sen sijaan on ollut vähän nihkeän puoleinen mies monesti, ei onneksi ole sanonut mitään, mutta ollut vähän leipääntyneen oloinen.
halooo... ruokaa ja sanan kuuntelua..eikös se kauppa niin käy näillä taivaan läheteillä. Köyhät, kurjat ja laitapuolen kulkijat helpoimpia saaliita.. voi että. vaikka nälkään kuolisin tai kerjäisin, mutta uskovaisten apu on ku kassakone kilahtelisi. g