Mulle kävi sellainen asia, että kaksi kk. jännitin yhtä erittäin ahdistavaa tapahtumaa. Eli siis, joka päivä kahden kk ajan ajattelin sitä asiaa ja olin ahdistunut. Nyt se on ohi ja kaikki murehtiminen oli tietenkin ihan turhaa energian haaskausta, koska kaikki menikin ihan hyvin. Pitäisi olla iloinen, mutta on sellainen tunne, että ahdistus on jotenkin jäänyt päälle. Levoton ja epätodellinen olo on. Onko näin, että mieli on jotenkin tottunut siihen murehtimiseen ja etsii nyt uutta aihetta mistä saisi ahdistuksen lähteen?
Onko kenelläkään käynyt samoin?
Onko kenelläkään käynyt samoin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa yleistyneeltä ahdistuneisuudelta. Tiedän tuon tunteen että ahdistus jää päälle, mulle käynyt samoin. Oletko noin muuten helposti ahdistuvaa tyyppiä?
Kiitos vastauksesta! Kyllä olen helposti ahdistuva, Elämä tuntuu joskus erittäin ylivoimaiselta, ahdistavalta. Tämä pimeä aika on myös osasyyllinen tähän pahaan oloon. Pelkään aina, että tämä olo voi mennä pahemmaksi ja joudun sairalaan, Aina kun aurinko vähänkin paistaa, on olo heti virkeämpi ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Turvauduin viikon verran Xanoriin, voi olla, että mulla on vieroitusoireitakin, kun en eilen enää ottanut niitä. Yritän psyykata itseäni, että kyllä tämä ohi menee, mutta raskasta työtä se vaati, että uskois itseä.