Mie ku oon ain sitä muorin
puusänkyy ihelleni vinkunu
Niin tännää ne peijakkaat sen
sitte kottiini köijäsiit
Ja siin se nyt sitte kojottaa
keskell olohuonee lattiaa
Kuin kurillaan siihe on myös
olkipatja päälle nakattu
Mutt ei se haittaa, mie ku
kuiteskii heti ekana tarkistin
ett ne lettinauhat ei oo mihinkää
kavonnu
Siell ne olliit, siistist vinkattuna
Nyt sille sitt pitäs löytää iha
arvosesa paikka
Mutt olkoot nyt kuiteskii viel
siin, mie ku näet aion siin ens
yön kyll myös nukkuu
Tulleepaha samall testattuu saanks mie
niist olkiloist allerkiaa
Ja oonkoha mie taas liia itsekäs
jos mie en koskaa anna kenenkää
muun siin nukkuu
Mie ite vaan
Mutt jos muoriin on nyt uskomine
nii häähä ain sano miulle
Ett piä päästäs kii!
puusänkyy ihelleni vinkunu
Niin tännää ne peijakkaat sen
sitte kottiini köijäsiit
Ja siin se nyt sitte kojottaa
keskell olohuonee lattiaa
Kuin kurillaan siihe on myös
olkipatja päälle nakattu
Mutt ei se haittaa, mie ku
kuiteskii heti ekana tarkistin
ett ne lettinauhat ei oo mihinkää
kavonnu
Siell ne olliit, siistist vinkattuna
Nyt sille sitt pitäs löytää iha
arvosesa paikka
Mutt olkoot nyt kuiteskii viel
siin, mie ku näet aion siin ens
yön kyll myös nukkuu
Tulleepaha samall testattuu saanks mie
niist olkiloist allerkiaa
Ja oonkoha mie taas liia itsekäs
jos mie en koskaa anna kenenkää
muun siin nukkuu
Mie ite vaan
Mutt jos muoriin on nyt uskomine
nii häähä ain sano miulle
Ett piä päästäs kii!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyviä unihetkiä :). Minä aikoinaan pelastin parempiin käsiin satavuotiaan rekiryijyn. Tosi käytännöllinen.. Puuttuu vain reki ja hevonen.. Luulen, että teit paremman valinnan. Makoisia unia!
Mutta kun se puusänky kohottaa aina mieleeni tiettyjä lapsuusaikani muistoja. Ja muistoja nimenomaan muorista.
Muorin kanssa sain siinä joskus, siis joskus, myös nukkua. Ja ne yöt olivat unohtumattomia. Muori kun otti joka ilta hujut konjakkia lääkkeeksi, jonka jälkeen hän kuorsasi ja puhalsi konjakin hajut suoraan kasvoilleni.
Toki tämän puusängyn kannella myös aina ne letit nivottiin, ja tiukkaan nivottiinkin!
Mutta muori oli kuitenkin jotenkin niin turvallinen?!
Ja tuo rekiryijysi? Eikös sitä voisi hyödyntää palelevina öinä, ihan peitteenä? Ja katsotaan kuinka uni ensi yönä maittaa?! Toivon, ettei ainakaan työasiat paina jo päälle, joten yritän nukkua toiveesi mukaisesti: makoisasti!
Sait mitä tilasitkin;)
Tarkistithan samalla, ettei ollut rahatukkoa olkipatjassa.
Pälähti vaan mieleen kun appiukko K. Koukku aina jemmasi pennin rahat patjaansa
ja leikki Roope- Ankkaa....
ja lopulta niitä oli niin paljon, että laiva alkoi uida kallellaan..oli se ja... mphp=)
rahameiningillä mennään! En ole vielä puhkonut tuota kummaa patjaa. Mutta sitten tulevana yönähän tämäkin tiedetään, kelluuko patja vai ei!
Tosin, se kellahtelu voisi tarkoittaa myös sitäkin, että patjan sisuksista löytynee pelkkiä konjakkipulloja?
Joten katsotaan, mihin suuntaan puurpyyri näyttää! Yes and yes!!!!
Onhan niitä muistoja,,, ja tähän runosi teemaan oli helppo tarttua,
nimittäin itse olen nukkunu mummolassa olkipatjoilla ihka pikkupikku Muruna! :)
Muistan että sänky oli iiiiso, siinä oli sorvatut, painavat päädyt ja korkeat reunat,
pysyi muhkee patja sängyssä ja sinne oli ihan 'upota'. :D
Nyt voisi aivastukset seurata toisiaan, jos sellaisella joutuisi nukkumaan,,
Kiitzz tästä runostasi Tähtis, mukava oli muistaa tuokin juttu.
on sellaista pelkistettyä tyyliä. Siinä on sellainen puukansikin, joka on aina nostettava vaikkapa seinustalle seisoskelemaan.
Muutoin tähänkin voi kyllä sillain sopivasti upota, mutta en tiiä. Nyt tästä sängystä tulee vähän sellainen ruumisarkkumainen mielleyhtymä. Joten pitänee sille nyt vaan etsiä se arvosensa paikka. Ja kyllä siinä saa minun puolestani nukkua kuka lystää, eli en omikkaan sitä itselleni!
Niin, muistot ovat mukavia, mutta aika taitaa kuitenkin kullata niitä ainakin joskus vähän liikaa?
Kiitos itsellesi, jos jaksoit räpinääni lukea!
Mukava lukea täällä karjalanmurrettakin - mistäpäin muuten lienee? - sitä ei ole turhan paljon ollut, kumma kyllä.
Läntiset murteet ovat tainneet olla enemmistönä. Ja jonkin verran savolaismurretta. Lappilaisesta en osaa varmuudella sanoa, kumpaa siinä on enemmän läntistä vai itäistä ainesta. Ehkäpä lappilaiset osaisivat.
murteeni on sellaista sekamelskaa sieltä Pohjois-Karjalasta alkaen, liveten sitten alemmas Etelä-Karjalaan ja sitten sieltä tänne Isoon Maailmaan.
Yritän tässä nyt aina välillä vaan palautella sitä mieleeni. Ja aika outoa että sukuloidessa kuulee monta kertaa sellaista sanaa tai sanontaa, jotka ovat tyystin jo unohtuneet?
Mutta yritetään tässä nyt kuitenkin räpistellä.