Olen sairastanut psykoottista masennusta jo yli 3v. Puolisoni on ollut tukipilarini mutta nyt kävi niin että hänkin sairastui masennukseen ja osittain varmasti minun takia. Olen tehnyt hirveitä tekoja ja hän joutunut
mm, useasti kutsumaan ambulanssin ja siivoamaan verilammikoita. Nyt olen ollut toipumassa mutta kun puolisoni sairastui on minullakin alkanut mennä alamäkeä ja lujaa. Tuntuu etten jaksa enää ja itsemurha pyörii mielessä melkein koko ajan. Haluaisin tehdä sen mutta toisaalta en haluaisi aiheuttaa puolisolleni enempää surua. Olen jumissa tähän maailmaan. En pyty auttamaan puolisoani vaikka rakastan häntä valtavasti.
Sydämeeni sattuu kun näen kuinka hän kärsii. Hän on muuttunut iloisesta ja touhuavasta ihmisestä sulkeutuneeksi ja täysin omassa maailmassa olevaksi. Itselläni ei ole ystäviä eikä ketään muuta kuin terapeuttini jolle puhua. Masennukseni alussa eristäydyin muusta maailmasta ja pikku hiljaa ystävät kaikkosivat kun en pitänyt yhteyttä. Olen niin yksin.. en jaksa.. haluan luovuttaa..
mm, useasti kutsumaan ambulanssin ja siivoamaan verilammikoita. Nyt olen ollut toipumassa mutta kun puolisoni sairastui on minullakin alkanut mennä alamäkeä ja lujaa. Tuntuu etten jaksa enää ja itsemurha pyörii mielessä melkein koko ajan. Haluaisin tehdä sen mutta toisaalta en haluaisi aiheuttaa puolisolleni enempää surua. Olen jumissa tähän maailmaan. En pyty auttamaan puolisoani vaikka rakastan häntä valtavasti.
Sydämeeni sattuu kun näen kuinka hän kärsii. Hän on muuttunut iloisesta ja touhuavasta ihmisestä sulkeutuneeksi ja täysin omassa maailmassa olevaksi. Itselläni ei ole ystäviä eikä ketään muuta kuin terapeuttini jolle puhua. Masennukseni alussa eristäydyin muusta maailmasta ja pikku hiljaa ystävät kaikkosivat kun en pitänyt yhteyttä. Olen niin yksin.. en jaksa.. haluan luovuttaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla on perhe lapsia...lapset ainoat joiden vuoksi nousen sängystä, viime päivien aikana kaikki on vaan pahentunut. olen niin väsynyt pari suhteeseen josta ei saa mitään irti:(, minut lomautettiin vakituisesta työstä kun näpsäkkä teini otettiin tilalle,eli ei paluuta:(, ystävyysuhteet on jossain avaruudessa..eli en ole kenellekään mitään kun en ole työkaveri tai muuten piristävää seuraa mukavine juttuineni.eli ei ole ketään:( mihinkään ei oteta töihin kun on mukava lama :(. voisin jatkaa ikuisuksiin, mutta sen vain sanon että kun mietii joka päivä mitä varten täällä olen niin alkaa olla asiat tosi huonosti. itsaria olen miettinyt monta vuotta (ollut ennekin tosi masentunut) mutta en ole löytänyt tapaa johon olis rahkeet riittänyt. täällä tuskin uskltaa ehdotuksia kysyä edes....
Kiinnostaisiko sinua vaihtaa ajatuksia kanssani.
Jaettaisiin yhdessä tämä masennuksen synkkä maailma.
Minulle voit kirjoittaa os. [email protected]
Jakselemista sinulle.
Vaikkakaan en tiedä,
mitä tulee tapahtumaan
seuraavana hetkenä, seuraavana päivänä,
en voi muuttaa sitä pelkäämällä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8326501#comment-40904378
http://www.youtube.com/watch?v=WISceNk8J6o