onkohan tällainen normaalia: Leikkautimme poikakissamme (7kk) jatkuvan mouruamisen vuoksi, minkä jälkeen tuntui kuin olisi tullut lekurireissulta jonkin sortin demonikissa taloon. Katti saa omituisia hepulikohtauksia, esim hyökkäsi yksi aamu suoraan ranteeseen kiinni ja hyökkäilee myös paljaisiin pohkeisiin kiinni jos sattuu seisomaan vieressä.Puree myöskin jos yrittää nostaa syliin. Ei ennen leikkausta purrut eikä raapinut kertaakaan vaan oli aina onnellinen kaikesta huomiosta ja kehräsi sylissä. Samalla alko järjetön pomppiminen tiskipöydille (tätäkään ei tapahtunut koskaan aiemmin), yrittää syödä kaiken mitä löytää ja samalla kuljettelee välillä matoja samoille tasoille missä valmistetaan ruokaa. Tuntuu vaan menevän aika sairaaksi tämä elämä kun joutuu sulkemaan ovia ja olemaan koko ajan varpaillaan kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Valvottaa joka yö 2-3 asti ja herättää aamulla 5-7 aikaan, luojan kiitos ollaan työttömiä kun ei näillä unilla paljon pystyisi mitään tekemään. Ollaan mietitty kissakaverin hankkimista, mutta onkohan siinäkään järkeä jos sitten on kaksi riivaajaa talossa? Siihen tulokseen olen ainakin tullut että kissa on eläimenä harvinaisen pöljä tapaus
kissan sekopäisyys
Kaalimaan Kakara
15480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Taitaa olla sukua omalle demonikissalleni, mutta jos mieteit tuota kisukaveria niin suosittelen vahvasti, itsellä auttoi suunnattomasti, siihen loppui huutaminen ja tavaroiden heittely alas, eikä enää ottanut mitään psykoosikohtauksia ja karannut ympäri kämppää... Eli tuota kannattaisi kokeilla :)
ollaan juu harkittu toisen kissan ottamista, mutta pelottaa ihan perkeleesti jos ongelmat sen myötä sattuvatkin lisääntymään. Huomannut senkin että ihmiset pyytää ihan järkyttäviä hintoja sisäsiisteistä ja kilteistä kissoista (useimmiten vetoavat siihen että kissassa on suurinpiirtein 1/4 jonkin sortin rotukissaa), tällä hetkellä ei ole varaa maksella pennun rokotuksia/leikkauksia ja useemman satasen myyntihintoja. Pitänee vaan yrittää jotenkin jaksaa vaikka meinaa ohimosuoni poksahtaa päästä joka päivä
Juu ei ainakaan toista kissaa, jos sitä ei ole varaa hoitaa (rokotuttaa, madottaa, leikkauttaa plus sitten mahdolliset odottamattomat ell.reissut) ja ruokkia asianmukaisesti.
Onko kissalla muuten tarpeeksi tekemistä?! Kissa (etenkin sisäkissa) tarvitsee paljon aktiviteetteja (kiipeilypuut, valjasulkoilu, leikki, piilottelu...), uskon että tuo "häiriökäyttäytyminen" pysyy näin ainakin osittain kurissa. Toinen kissa on toki ehdottomasti paras aktivoija. Leikkauksen jälkeen voi kissalla hormonit heitellä ja saattaa mennä jonkin aikaa kunnes tuosta tasoittuu, feromonivalmiste voisi vähän auttaa myös. Myöhemmin leikkaus usein rauhoittaa kissaa ja laiskistaakin, ruokahalu monesti paranee eli kannattaa kiinnittää huomiota ruoan laatuun ja määrään....
PS. Kissa on muuten eläimenä varsin älykäs tapaus;)
on varaa elättää (saa kunnon sapuskat) ja madottaa kissa, ei siitä ole kiinni, on leluja ja kiipeilytelineitä kaksikin kappaletta ja leikitetään päivässä monta tuntia. Leikkaukset ja rokorukset tekee vaan pienellä aikavälillä liian ison kolon työttömän rahapussiin (50 50 80, ekat piikit ja leikkaus). Ei rahattomuus aina tarkoita sitä että eläintä ei hoideta asianmukaisesti!!
Jos kissallanne on kipuja? Kun ei anna koskea vaan puree ja nappaa. Leikkauksessa on jotain voinut mennä pieleen, kun sen käytös muuttui operaation jälkeen. Kannattaisi käyttää vielä lääkärissä, tai ainakin soittaa samalle lääkärille.
ainoastaan silloin kun on vilkkaimmillaan tai nälkäinen, syö hyvin ja nukkuu sikeästi silloin kun nukkuu eli ei pitäs kipuja olla ainakaan mun järjen mukaan. Kakkaa ja pissaa normaalisti, eikä aristele mitään paikkoja kun koskee.Mietin oisko vaan jonkun sortin uhmaikä päällä, ainakin koirilla on saman sorttista kuin pikkulapsilla, kaikesta pitää kiukutella
Kun on seitsenkuinen, voi hyvin olla kyse jonkintyyppisestä uhmaiästäkin. Kokeilee rajojaan kun on kasvamassa isoksi kissaksi eikä ole mikään pikkupoika enää;) Muutenkin kissat tuossa iässä varmaan vilkkaimmillaan ja kaikenlainen riehuminen kuuluu kuvioon....
Kissat luonnostaan ottavat välillä puolitosissaan rajustikin yhteen niin että ihmistä hirvittää se meteli ja karvojen pöllyäminen ja minuutin päästä nukutaan samassa korissa sylikkäin.
Kaverin ottaminen saattaisi olla hyvä juttu. Ensihätään kokeile tätä: osta joku sellainen käsinukke-eläinhahmo, kissa ei välitä mikä naama sillä on. Pistä kunnon nahkahanska omaan käteen ja sen päälle käsinukke ja tappele kissan kanssa. Yritä olla näissä tilanteissa erilainen kuin yleensä, murise, toista tiettyjä sanoja tms. Meillä hyökätään kissan kimppuun ja sanotaan HAAA ja irvistellään yms. Kissa rakastaa tätä leikkiä ja kun käsinukke otetaan esiin se tajuaa heti, silmiin tulee tietty katse ja korvat menee taaksepäin ja usein kissa kääntyy valmiiksi selälleen. Yritä voittaa kissa. Kissan pitäisi oppia tajuamaan, että se saa purra ja raapia vain tuota käsinukkea eli tilanteiden erot pitäisi tehdä selväksi. Jos kissa muuten hyökkää käteen tms. niin suihkupullosta kunnolla vettä päälle ja sihinää. Jos suihkupullo ei ole käsillä niin napakka ote niskanahasta eli emon kurinpitoa.
Joskus kilpirauhasen liikatoiminta tekee tällaista ylireagointia ja halpa Tyrazol-lääke muutta koko tilanteen. Verikoe toki maksaa mutta lienee sen arvoista.
ollaan vastaavaa leikitystä tehty, paksun nahkahanskan tai villasukan yms kanssa, hetken se sitä kiinnostaa ja lähtee juoksemaan ja pitää ajaa takaa ympäri kämppää ja se taas ajaa meitä takaa ja väijyy, tiiä koska saadaan häätö kun juostaan 2 aikaan yöllä :D ja huudetaan BÖÖ! Ja juu niskasta on otettu kii ja sähisty ja suihkittu pullolla ja on noita karkotteita ollu tietyissä paikoissa ettei menisi.
Työtön kyllä tarvitsee seuraa kotona makaillessaan, ja mikäs sen parempaa viihdettä kuin katsella kissan leikkejä. Raivonpuuskat eivät kuitenkaan ole normaalia kissan luontaista käytöstä, joten kissan lopettaminen lienee järkevin ratkaisu kaikkien kannalta. Uuden kissan ottaminen mahdollisimman pian auttaa "demoni"kissan unohtamisessa. Nuku muutama viikko ja nauti pitkistä öistä ennenkuin otat uuden. Silloin lepotauon jälkeen jaksat leikkiä paremmin uuden tulokkaan kanssa.
oli provo edellinen vastaus.
...Kissan lopettaminen ilman kissan kunnollista tutkimista eläinlääkärissä ja kokeilua, mistä oireet saattaisivat johtua, on edesvastuutonta. Eihän kiukuttelevaa lastakaan viedä piikille ja osteta uutta sitten tilalle "mukavamman" toivossa...
Ihmislapsella ja kissalla on melkoinen ero. Kissa on kuitenkin lemmikkieläin, jonka ihminen ottaa ilokseen. Jos lemmikistä tulee rasite, se ei täytä tehtäväänsä ja silloin siitä luovutaan.
ajateltu. Ei kai kissankaan tehtävä ole pelkästään ilahduttaa ihmistä?! Ts. olla olemassa vain ihmisiä varten. Itse ajattelen enemmänkin niin, että minä olen olemassa kissaani varten, ja yritän tehdä lemmikkini elämästä niin hyvän ja onnellisen kuin se vain on mahdollista...
Samaa mieltä asiasta. Lemmikkiä ei oteta omaksi iloksi. Seuraksi kylläkin, mutta ei omaksi iloksi. Annoin molemmille kissoilleni kodin, koska haluan parantaa niiden elämänlaatua. Ei pidä ajatella, että "koira/kissa on vain eläin, jolla ei ole tunteita". Niilläkin on tunteet ja niitä vituttaa ja stressaa ihan samalla tavalla kuin ihmisiäkin. Ne vain reagoivat niihin eri tavalla.
Itse otin tuolle poikakissallemme kaverin kun se riehui koko ajan. Uuden asukin kanssa oli tosin kaksi viikkoa todella hankalaa. Eivät syöneet samassa huoneessa ja aina kun näkivät toisensa niin hirveä rähinä päälle. Eivät toki tapelleen, sihisivät vain ja nostelivat selkäkarvojaan. Nykyään yhteiselo kukoistaa. Pesevät toisiaan ja nukkuvat vierekkäin, päällekkäin, sylikkäin, lusikassa. Tuo uroskissa rauhoittui sillä. Molemmat on nykyään leikattu.
idea nostaa näin vanha ketju kun olisi voinut aloittaa uuden?