On se ihme, kun on asioinut mielenterveystoimistossa (itse olen asioinut siellä lapsen kuoleman jälkeen ja muiden vaikeiden asioiden takia), niin kaikki fyysisetkin vaivat tahdotaan helposti tulkita psyykkisiksi.
Onko muilla tästä kokemusta?
Onko muilla tästä kokemusta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On. Minulla oli kuukauden ajan väsymystä, joka ei ollut enää normaalia. Nukahdin jopa kesken puhelinneuvottelun. Mittasin joka ilta kuumetta lähes 38. Mielenterveystoimistossa asia käännettiin niin, että olin vainoharhaisesti omaa ruumiinlämpöäni joka päivä tutkiva ja erittäin masentunut. Noh tuon 4 viikon jälkeen iski päälle lähes 39,5 kuume ja keuhkokuume. Minulla oli ollut keuhkoputkentulehdus, mutta ainoa oire oli vaan väsymys ja jokailtainen kuume. Mtt:stä sanottiin, että ei kannata lähtee lääkärille tuon asian takia, sulla on vaan masennusta. Syömiäni masennuslääkkeitä kaksinkertaistettiin ja sillä yritettiin siis hoitaa täysin fyysisiä sairauksia.
Minulla on kokemusta toisinpäin, arvauskeskuksen toimesta.
Psyykkiset oireet (paniikkikohtaukset, posttraumaattinen stressireaktio, unettomuus yms...) laitettiin vain vaihdevuosien piikkiin. Pyysin päästä hoitoon no. mielenterveyspuolelle, mutta kun pikku kunnassa ei sellaista ole, vähäteltiin kaikin tavoin. Annettiin "hoidoksi" reipasta liikuntaa.
ovat fyysisiä. Ei ole olemassa mitään henkisiä sairauksia.
No ei se nyt ihan näinkään ole. Fyysinen sairaus voi muuttua psyykkiseksi ja toisinpäin, oireet ne vaihtelevat. Surusta voi sairastua fyysisesti ja kivusta henkisesti.
Jopa neurologinen sairaus voi muuttua psyykettä rasittavaksi, esim. adhd. Toki voimme sanoa sairaustilaa vaikka "epämiellyttäväksi oloksi", jos se natsaa edelliselle paremmin.
sairaus on kielikuva, metafora, analogia, runoutta.
Itselleni tehtiin aikoinaan siis aika kepeästi diagnoosi ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriötäkin yritettiin tyrkyttää. Kyse oli kuitenkin ihan normaalin rajoissa olevasta reagoinnista lapsen kuoleman ym. vaikeiden asioiden jälkeen.
Noista "diagnooseista" en nyt enää tahdo millään päästä eroon.
Kaiken huippu oli se, kun taannoin yhtenä yönä meinasi kurkku lähes mennä umpeen vaikean laryngiitin takia (tilannetta pahensi tajuton yskä -lopulta eteni jo tulehdukseksi alemmissa rööreissä- ja reagoin lisäksi vielä yhteen allergeeniin). Tämä oli ensihoitajan mielestä kuitenkin ainoastaan paniikkikohtauksesta johtuvaa, koska mulla oli sellaista joskus epäilty.
Happiarvot kun olivat hänen mielestään kuitenkin ihan riittävän hyvät, niin viis siitä mikä tunne mulla oli kurkussa, kun paniikkihäiriötä oli joskus epäilty.
Kurkkuoireet johtuivat hänen mielestään vain siitä, että paniikkihäiriössä on usein palan tunne kurkussa.
No, voin sanoa, että se oli kyllä kaukana siitä pelkästä "palan tunteesta".
Hengenahdistus jatkui myöhemminkin ja lääkäri oli sitä mieltä, että olen vaan ylihuolestunut.
Lopulta kuitenkin löytyi tuolle hengenahdistukselle ym. ihan selityskin, joka ei todellakaan ollut mitään paniikkihäiriötä!!
Mutta se vei aika monta piinaavaa viikkoa ja jouduin tekemään lukuisia lääkärikäyntejä (joilla sain kuulla vain kunniani ja että olen luulosairas).
Aika raivostuttavaa.