Taas ärjyy joku suoraan naamalle,
nostettu kulunut psyykkeeni vaakalaudalle.
Se vaappuu sielunhädästä, murheesta.
Huolta ja harmia jälleen asiasta monesta.
Kyyneleet poskia pitkin valuvat, putoavat
Punaiselle paidalleni uudestaan kuivuvat,
kun tämä kiista ohi on.
Eripuran joki tuntematon.
Käy se kiinni hetkenä tahansa
ja pääkoppaan kehittää uuden pahansa.
Aina epäsovun rajun kohtauksen jälkeen
kädet hermoilusta vavisee.
Punaisena naamana, kosteina silminä tuska kimaltaen loistaa -
mutta sisäinen kipu se itseään alituisesti raskaampana toistaa.
nostettu kulunut psyykkeeni vaakalaudalle.
Se vaappuu sielunhädästä, murheesta.
Huolta ja harmia jälleen asiasta monesta.
Kyyneleet poskia pitkin valuvat, putoavat
Punaiselle paidalleni uudestaan kuivuvat,
kun tämä kiista ohi on.
Eripuran joki tuntematon.
Käy se kiinni hetkenä tahansa
ja pääkoppaan kehittää uuden pahansa.
Aina epäsovun rajun kohtauksen jälkeen
kädet hermoilusta vavisee.
Punaisena naamana, kosteina silminä tuska kimaltaen loistaa -
mutta sisäinen kipu se itseään alituisesti raskaampana toistaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Riimitellen - Tässä on toden tuntu ja eletyn maku.
"mutta sisäinen kipu se itseään alituisesti raskaampana toistaa."
Suuhun ei jää hyvää makua missään vaiheessa - -
miksi yleensä haluta sitä pahaa makua suuhunsa... :\ mmm...
Kiitos lukuhetkestä Milla, näin Murukulta kiittää! :]