Kun olen hiljaa, voin kuulla
kuinka sielu itkee.
Jotenkin ymmärtää, miksi
ja mitä se kätkee.
Voin kuulla kun se hiljaa
yksinäisyyteen kuiskaa.
Omassa hämärässä olossaan,
kaipaa ja häntä odottaa.
Voin tuntea herkät liikeet,
kätketyt suuret tunteet.
Kuulla rakkauden matalat äänet,
haaveissa tuntuvat tutut askelet.
Elämä joskus itkee.
http://www.youtube.com/watch?v=3WA7I_iHXXM
kuinka sielu itkee.
Jotenkin ymmärtää, miksi
ja mitä se kätkee.
Voin kuulla kun se hiljaa
yksinäisyyteen kuiskaa.
Omassa hämärässä olossaan,
kaipaa ja häntä odottaa.
Voin tuntea herkät liikeet,
kätketyt suuret tunteet.
Kuulla rakkauden matalat äänet,
haaveissa tuntuvat tutut askelet.
Elämä joskus itkee.
http://www.youtube.com/watch?v=3WA7I_iHXXM
Vastaukset 17
Vanhimmat
olipa kaunis teksti !
kiitos kirjoittajalle
Kiitos!
Runo syntyi oikeastaan aivan ex tempore tilassa, eli tässä ja nyt.
Ajatukseni oli, että itku on myös positiivinen kokemus, voi
itkeä onnesta, nautinnosta. Mieskin.
Minusta nimittäin liian usein mies ja nainen ahdetaan eri tilaan.
Olemme monella tavoin hyvin samankaltaisia. Myös elämän iloissa
ja nautinnoissa.
Jos tässä oltaisiin läpinäkyviä, tunteiden ilmaisu puolin ja toisin olisi
uskoakseni helpompaa.
Anteeksi että heittäydyin näin totiseksi, tahdoinvain ilmaista
runoni taustan ja lähtökohdan.
Kiva että viihdyit runossani ja vietetään mukava päivä.
Hiljaa
Niin hiljaa kuiskaa
Sieluni
Miks kaipaankaan
Unelmaa.
Haaveita
Elämän karusellista
Ääntä viulun
Sikermää soiton
Jokaiselle jotakin
Ja hattaraa
Joka suuni makeaksi saa.
Ja Häntä
Jota saan rakastaa
Pimenevä ilta
Itkeekö sittenkään
Elämä
Sinä varmaan tiedät ja
näet läviteni. Osaat katsoa
minua ja nähdä minut kokonaan.
Tunnustella kohtia joissa
tuntuu kipeää ja ohittaa ne niin,
etteivät pelon myrskyt kohoa.
Ja sen jälkeen olen eheämpi ja
palaseni ovat enemmän yhdessä.
Kulkevat minussa samaan suntaan.
Sinä tiedät, miksi muuten olisit
Hän. Toisit hymyn tullessasi ja
tuntisin taas nauruni kohoavan.
Vaikka olenkin rikki ja sinä tiedät
sen. Tiedät Rakkaudenkin ja että
senkin voi koota ja kuljetaan yhdessä.
Ja mitä et tiedä, siihenkin riittä,
kun olet Hän.
http://www.youtube.com/watch?v=Uf4P6rGMxWs
Sirpaleet koota.
Tehdä ehyeksi jälleen.
Puhaltaa henki.
Antaa sielulle aarre.
Rakkauden kipinä.
Joka syttyessään lämmittää.
Sinä tiedät sen
Yksin ei ole hyvä pimeässä.
Kuu tarvitsee tähden.
Aurinko pilven
joka vie viestisi.
Mehän eletään
Sama taivas kattona.
Sama tuuli tunteena.
Maa jota tallaamme
On maa missä kolomme.
Kukaan ei huomaa
Oletko ollutkaan rikki.
Rakkaus parantaa haavat.
Minä vilkutan
Ei se aina ole helppoa, koota itseään
ja taas avata silmiään, itseään.
Astua uudelleen esiin, toisena, esitellä
uutta minää, erilaista hymyään.
Sinä tiedät, sydämesi sen kertoo, niin
kaikkea lämmität.
Olet koonnut särkyneet, asettanut
kaikki uudelleen, herkästi, paikoilleen.
Mikä on ollut hajallaan, olet syliisi koonnut,
mikä yksin, olet mennyt vierelleen.
Ja nyt tiedät enemmän, mitä olisit jäännyt
paitsi, kulkemalla muiden mukana ohi,
Vaikka arpia jää, ne usein itsessään tuntee,
muistot tummat työntyvät esiin.
Silti käsi niitä tapaa, hyväilee, elämistä, rajallisuutta,
rakastamista, eroa, kaikki piirtyy muistiin.
Niin todellista on oltava rakkaus.
Vilkutan minäkin.
Tänäänkin.
http://www.youtube.com/watch?v=onPtkFCRvGA
ja käännetty sanajärjestys. Sielun itku on kulunut ilmaisu.
Kiito kritiikistä!
On aika monia sanoja, ilmaisuja, jotka on kuluneita:
Minä rakastan sinua. Olen onnellinen, kun olet olemassa.
En voisi elää ilman sinua. ym.
Vaikka kirjoittaja koettaa koko ajan luovaan ja uuteen, toisinaan
vain " kulunut " ilmaisu tulee vaistomaisesti tekstiin.
Toisaalta, kun on tunteet, moneenkin kertaan käytetty ilmaisu tuntuu hyvältä.
Mutta antamasi kritiikki on paikallaan ehdottomasti, kyllä kirjoittajan pitää pyrkiä
uudistumaan tekstissään ja kritiikin kautta sen kirjoittaessaan muistaa.
Toivon jatkossakin sinulta avointa kriittisyyttä.
Kiitollisena otto.
Elämä joskus itkee- lauseena kosketti. Hienovarainen ja herkän kaunis. Paljon ajatusta sisältävä. Kiitos Runostasi:)
Kiitos!
Minusta tosiaan rakkaus puhuu ja sanoo, kun hiljenee kuuntelemaan.
Joku asia ihmisessä muuttuu, vaihtuu, tulee herkemmäksi tuntemaan,
kokemaan ja kuulemaan. Minusta se on suuri ja tärkeä annos positiivisuutta
elämään ja elämiseen.
Pitää myös antaa itselleen oikeus tuntea täysillä ja rakastaa. Toki siinä
on paljon itsekästäkin ja itsensä kautta elämistä. Pitäähän ensin rakastaa
itseään, ennen kuin kykenee rakastamaan toista. Mutta lopputulos ja
kokonaisuus, on lopulta positiivinen.
Toki itserakkauden ja itsensä rakastamisen, niiden erottaminen toisistaan,
on taitolaji ihmisyydessä ja taidetaan molemmat tietää, että aina se
ei onnistu?
Kiitos vielä kannustavasta palautteestasi ja kiitän sinua.
Palaan vielä. Rakkaus on hieno asia ja ikää ja kaikenlaista kokemusta kun tarttuu itseensä ja kohtaa paljon ihmisiä...se vaan jalostuu...täytyy vaan todellakin jaksaa opetella Rakastamaan itseään, vaikka on se joskus aika vaikeaakin. Ja jos vielä oivaltaa, että Rakkautta on kaikkialla, jo elämä itsessään.
Sinun runosi puhutteli ja se on minusta hienoa silloin..oli aihe tai näkökulma mikä tahansa. Kiitos:)
Kiitos!
Että pystyy rakastamaan toista, pitää oppia ensin rakastamaan itseään.
Ja todella, rakkaus on laaja käsite ja muoto ihmisyydessä. Energia ja voimavara
jaksaa jatkamaan.
Yksi lämmin katse toiseen ihmiseen, voi olla ilo hänelle koko päiväksi.
Eli rakastamisen eleiden ei tarvitse olla suuri, kuitenkin merkitykseltään
ainutkertaisia.
Olen iloinen, jos runoni sinua puhutteli, se on kirjoittajalle aina
kannustavaa!
Tämä on niin totta!!
Tuttuja tuntemuksia!
Kiitos lukuhetkestä:)
Kiitos!
Sitähän jokainen kirjoittaja varmaan tahtoo ja tavoittelee,
että runon aihe, sisältö olisi kiinnostava ja monen kohtaava.
Eli usean löytäisivät tuttuja tuntemuksia.
Runojen kirjoittaminen, kun lopulta on pitkälle vuorovaikutusta,
kirjoittajien ja lukijoiden kesken. Mitä useampi siinä on mukana,
sitä positiivisempi kokemus se on.
Olen iloinen, että sain tarjota sinulle hyvän ja antoisan lukuhetken!
Opettaa, jos meillä on halu ja aikaa
kuunnella sen tuomaa sanomaa..
Elämä itkee joskus, mutta se
on myös rikkautta. Olemme
joskus jääräpäitä oppimaan
..kokemusten kautta joudumme
kuitenki sitä tekemään.
Kiitos!
Minusta usein tuntuu, että rakkauden hiljaisimmat
hetket on tärkeimpiä!
Niistä oppii eniten toisesta ihmisestä, kuuntelemalla häntä.
Ja oppii tuntemaan itseään sanattomuuden kautta.
Tuskin rakkaudessa koskaan meistä valmiita tulee, mutta
suvaitsemalla kokemukset, ehkä niiden mukana kasvamme
paremmiksi ihmisiksi rakastamaan.
Kiitos sinulle viisaista ja syvällisitä ajatuksistasi!
Hymyilee.
Kera kasteisen niityn.
Hiljenee.
Kun vauhti vain kiihtyy.
Sydämen.
Itkuun laukkaa.
Kyyneleet sokaista saa.
Mut hetken vain
Ja uuteen hetkeen kirmaistaan.
Rakkauden poluilla.
Saloilla noilla.
Joilla mikään ei saa olla
Esteenä lennolla.
Sillä minähän rakastan.
Usein siitä kärsin ja vaikerran.
Miksi sydän pompottaa.
Enhän minäkään unohda.
Vilkutan
Sadepisaroiden juoksua.
Kiinni otan.
Monimutkaisella
Rakkauden vaelluksella.