Olen aina viihtynyt itsekseni,joten ystäviä minulla ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan.
Aikaani vietän usein siskoni luona ja hän onkin minun henkireikäni.Nyt huomaan kuitenkin kaipaavani omaa rauhaa.Haluaisin olla vaan täysin yksin ja kohta varmasti olenkin,tosin onhan mulla toi lapsi.
Lopetin melkein 7v suhteenkin,olen vaan täysin kuollut sisältä.Plekään,että tein virheen,mutta niistähän oppii.
Mitenkäs te muut.Mitä te olette menettäneet erakoiduttuanne ja oliko se sen arvoista?
Käykö tässä niin,että jos joskus saankin pääni kuntoon on jo liian myöhästä paikailla tekemiään tuhoja.
Aikaani vietän usein siskoni luona ja hän onkin minun henkireikäni.Nyt huomaan kuitenkin kaipaavani omaa rauhaa.Haluaisin olla vaan täysin yksin ja kohta varmasti olenkin,tosin onhan mulla toi lapsi.
Lopetin melkein 7v suhteenkin,olen vaan täysin kuollut sisältä.Plekään,että tein virheen,mutta niistähän oppii.
Mitenkäs te muut.Mitä te olette menettäneet erakoiduttuanne ja oliko se sen arvoista?
Käykö tässä niin,että jos joskus saankin pääni kuntoon on jo liian myöhästä paikailla tekemiään tuhoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.