14 ja synnyttänyt

tarkoitin että adoptio on tällä hetkellä käsillä. eli kohta tulee lakisääteinen 8vk täyteen miettimisaikaa jolloin adoptio päätös tehdän, mutta itse olen sitä mieltä että näin on parempi.

Mistä näitä idiootteja sikiää?

Ja alkuperäiselle et mielestäni tee väärin, jos se on mielestäsi parasta sinulle ja pojallesi. Ja nyt joku urpo tulee sanomaan, että mieti, kun lapsesi ajatelee joskus tulevaisuudessa sinun hyljänneen hänet. Mielestäni älä välitä noista, koska lapsesi saa vanhemmat, jotka haluavat hänet ja heidän oma elämäntilanteensa on paljon otollisempi vanhemmuuteen.
Jaksamista sinulle

tyntsy kirjoitti:

Mistä näitä idiootteja sikiää?

Ja alkuperäiselle et mielestäni tee väärin, jos se on mielestäsi parasta sinulle ja pojallesi. Ja nyt joku urpo tulee sanomaan, että mieti, kun lapsesi ajatelee joskus tulevaisuudessa sinun hyljänneen hänet. Mielestäni älä välitä noista, koska lapsesi saa vanhemmat, jotka haluavat hänet ja heidän oma elämäntilanteensa on paljon otollisempi vanhemmuuteen.
Jaksamista sinulle

kiitos ettet ole kuin ne jotkut jotka sanoo just näitä ''aattele ku se kasvaa niin plaaplaaplaa''. ja kyllä, yritän pärjäillä vaikka vielä tuntuu hankalalta :)

Olin itse alunperin jo miettinyt adoptiota omassa päässäni .. mutta tottakai se tuntuu pahalta mutta en voisi ottaa tässä iässä myös toisen ihmisen vastuuta. ja joka tapauksessa aion kirjoittaa kirjeen pojalle jonka hän saa lukea sitten isompana, ja aion kertoa tilanteesta ja valottaa häntä, koska en halua että poika luulee että olisin hylännyt häntä, tai en rakastanut häntä tai jotain muuta. Tottakai muistan hänet AINA eikä se lähde pois mielestäni todennäköisesti koskaan. mutta itse tunnen elämäntilanteen vuoksi että tämä on paras mahdollinen ratkasu. ja olen varma että hän saa hyvät ja rakastavat vanhemmat :)

No olen yhtä mieltä edellä olevan kirjoittajan kanssa siitä, että epäröinti kertoo jotakin, MUTTA olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että epäröinti kuuluu asiaan. Eiköhän me kaikki epäröitäisi sinun tilanteessasi, minusta sitä on turha kyseenalaistaa. Sehän kertoisi vain siitä, että lapsen synnyttänyt äiti ei rakastaisi lastaan, tai välittäisi pienestä ihmeesä lainkaan, jos ei yhtään olisi epävarma olo siitä, tekeekö oikein.

Ja minusta olet ikäiseksesi todella fiksu, olet ajatellut asiat jo noinkin pitkälle, kun kerroit mm. kirjeestä. Ja se, että tiedostat olevasi vielä liian nuori huolehtimaan vauvasta, kun peruskoulu kesken eikä ammattia ole, kertoo minusta todella paljon sinun ajatusmaailmasta ja aikuismaisuudesta.
Moni sinun tilanteessa oleva teini-ikäinen pitäisi lapsen, myöhemmin huomaisi, ettei ole kykenevä huolehtimaan vauvasta, esim. rahallisesti ja kohta lapsi otetaan huostaan ja elää lastenkodissa lapsuutensa ja nuoruutensa. Jonka jälkeen lapsesta tulee ties mitä, valitettavan monta tällaista tapausta olen omien kavereiden parissa nähnyt.

Itse täytän tammikuussa 20, ja odotan esikoistani. LA on toukokuun alussa, joten kevät vauvva tiedossa. Rakastan lastani jo nyt. Minulla on nyt elämässäni kaksi tärkeintä asiaa, mieheni ja tuleva vauva. Minulla ei kävisi mielessäkään antaa lastani pois, mutta elämäntilanteemme onkin vähän erilainen. Minä ollut jo neljä vuotta vakituisessa parisuhteessa, kummallakin vakituinen työpaikka ja koulut käytynä. JA mikä tärkeintä, lapsi oli harkittu ja syvästi toivottu!

Halusin vain kertoa oman mielipiteeni asiasta, ja minusta sinun ei kannata edes vastailla tällaisille henkilöille joilla on tuollainen asenne, kuin esimerkiksi edellä mainittu.
Voimia sinulle, ja muista pyytää apua, sillä sitä sinä tulet tarvitsemaan. Apua ja tukea, teet sitten minkä päätöksen tahansa!
Ja oli päätös kumpi vain, tiedä, että teet sen vauvasi takia, koska välität hänestä! :)

Jasssmiina kirjoitti:

No olen yhtä mieltä edellä olevan kirjoittajan kanssa siitä, että epäröinti kertoo jotakin, MUTTA olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että epäröinti kuuluu asiaan. Eiköhän me kaikki epäröitäisi sinun tilanteessasi, minusta sitä on turha kyseenalaistaa. Sehän kertoisi vain siitä, että lapsen synnyttänyt äiti ei rakastaisi lastaan, tai välittäisi pienestä ihmeesä lainkaan, jos ei yhtään olisi epävarma olo siitä, tekeekö oikein.

Ja minusta olet ikäiseksesi todella fiksu, olet ajatellut asiat jo noinkin pitkälle, kun kerroit mm. kirjeestä. Ja se, että tiedostat olevasi vielä liian nuori huolehtimaan vauvasta, kun peruskoulu kesken eikä ammattia ole, kertoo minusta todella paljon sinun ajatusmaailmasta ja aikuismaisuudesta.
Moni sinun tilanteessa oleva teini-ikäinen pitäisi lapsen, myöhemmin huomaisi, ettei ole kykenevä huolehtimaan vauvasta, esim. rahallisesti ja kohta lapsi otetaan huostaan ja elää lastenkodissa lapsuutensa ja nuoruutensa. Jonka jälkeen lapsesta tulee ties mitä, valitettavan monta tällaista tapausta olen omien kavereiden parissa nähnyt.

Itse täytän tammikuussa 20, ja odotan esikoistani. LA on toukokuun alussa, joten kevät vauvva tiedossa. Rakastan lastani jo nyt. Minulla on nyt elämässäni kaksi tärkeintä asiaa, mieheni ja tuleva vauva. Minulla ei kävisi mielessäkään antaa lastani pois, mutta elämäntilanteemme onkin vähän erilainen. Minä ollut jo neljä vuotta vakituisessa parisuhteessa, kummallakin vakituinen työpaikka ja koulut käytynä. JA mikä tärkeintä, lapsi oli harkittu ja syvästi toivottu!

Halusin vain kertoa oman mielipiteeni asiasta, ja minusta sinun ei kannata edes vastailla tällaisille henkilöille joilla on tuollainen asenne, kuin esimerkiksi edellä mainittu.
Voimia sinulle, ja muista pyytää apua, sillä sitä sinä tulet tarvitsemaan. Apua ja tukea, teet sitten minkä päätöksen tahansa!
Ja oli päätös kumpi vain, tiedä, että teet sen vauvasi takia, koska välität hänestä! :)

aloittajan juttua?

heh,heh kirjoitti:

aloittajan juttua?

Vaikka aloittaja provo olisikin, niin eipä ole jokainen, joka noita asioita miettii.. Itse tunnen henk.koht. tytön, joka sai lapsen 15-vuotiaana ja antoi adoptioon. Hän tosin sai tietää raskaudesta jo ajoissa, mutta piti adoptiota aborttia parempana vaihtoehtona.

Ja aloittajalle: Teet niinkuin parhaaksi tuntuu ja tiedät lapsellesi olevan parasta. Tekstisi ja ikäsi perusteella sanoisin, että adoptio kuulostaa oikealta vaihtoehdolta, jolloin Sinä saat jatkaa elämääsi ilman suurta vastuuta toisesta elämästä ja lapsesi saa varmasti rakastavat & huolehtivat vanhemmat. Myös perustelusi adoptioon antamiselle ovat oikeat eli lapsesi varmasti ymmärtää syyt päätökseesi. Olet kuitenkin tuonut hänet maailmaan antaen elämän ja varmistat hyvän pohjan adoptiolla. Luovut siis itse paljosta, mutta teet sen rakkaudesta lapseesi: haluat hänelle parhaan mahd elämän ja samalla muistat ajatella myös itseäsi. Se on rohkeaa ja fiksua, aikuista ajattelua. Toivon sulle paljon voimia ja jaksamista.. :)

............. kirjoitti:

Vaikka aloittaja provo olisikin, niin eipä ole jokainen, joka noita asioita miettii.. Itse tunnen henk.koht. tytön, joka sai lapsen 15-vuotiaana ja antoi adoptioon. Hän tosin sai tietää raskaudesta jo ajoissa, mutta piti adoptiota aborttia parempana vaihtoehtona.

Ja aloittajalle: Teet niinkuin parhaaksi tuntuu ja tiedät lapsellesi olevan parasta. Tekstisi ja ikäsi perusteella sanoisin, että adoptio kuulostaa oikealta vaihtoehdolta, jolloin Sinä saat jatkaa elämääsi ilman suurta vastuuta toisesta elämästä ja lapsesi saa varmasti rakastavat & huolehtivat vanhemmat. Myös perustelusi adoptioon antamiselle ovat oikeat eli lapsesi varmasti ymmärtää syyt päätökseesi. Olet kuitenkin tuonut hänet maailmaan antaen elämän ja varmistat hyvän pohjan adoptiolla. Luovut siis itse paljosta, mutta teet sen rakkaudesta lapseesi: haluat hänelle parhaan mahd elämän ja samalla muistat ajatella myös itseäsi. Se on rohkeaa ja fiksua, aikuista ajattelua. Toivon sulle paljon voimia ja jaksamista.. :)

kiitos kaikille jotka lähettävät jaksamisia :) ja olen aika varma adoptiosta, vaikka myönnän että on käynyt mielessä myös lapsen pitäminen mutta luovuin ajatuksesta koska ymmärsin ettei siinä olisi mitään järkeä koska eihän minulla ole minkäänlaisia tuloja saatika minkäänlaista koulutusta. onneksi vanhemmat ja muut ovat todella tukeneet minua, ja ulkopuolista apuakin on tarjolla, mikä on hyväksi. tämä on vaikea ja ristiriitainen tilanne mutta luulen että tulen tästä selviämään, toivottavasti :) eniten minua harmittaa nämä provo kommentit :/ tuntuu hirveältä ajatella että ihmiset luulee että olenkin vain ihminen joka huvikseen kirjoittaa tälläisiä juttuja ?! kuka ääliö tosiaan keksisi näin vakavia asioita huvikseen päästään, kun joillakin on TODELLA AIVAN OIKEASTI vaikeeta, ei provo kommentit kyllä paljoa helpota .. :( mutta en viitsi välittää niistä, koska on tässä isompiakin murheita tällä hetkellä :) kiitos vielä kaikille tukijoille vaikken teitä tunnekkaan :)

Mulla on tosiaan aikaa vielä hetki miettiä ennenkun virallinen päätös tehdään.. mutta ei mulla olis antaa sille pikkuselle vielä kunnon elämää, koska minulle tulisi suuri vastuus siinä myös toisen hengestä.. ja on kyllä totta että peruskoulun voi käydä myöhemmin =)

taashan mä kirjoitti:

Mulla on tosiaan aikaa vielä hetki miettiä ennenkun virallinen päätös tehdään.. mutta ei mulla olis antaa sille pikkuselle vielä kunnon elämää, koska minulle tulisi suuri vastuus siinä myös toisen hengestä.. ja on kyllä totta että peruskoulun voi käydä myöhemmin =)

Mun mielestä se että annat lapsen adoptioon on tosi rohkea veto. Mutta sitä kannattaa miettiä tosi tarkkaan. Oletko miettinyt sijaisperhettä? Se ei olisi niin pysyvä vaihtoehto, vaan saisit lapsesi takaisin sitten kun oma elämäsi on siinä kunnossa, jotta pystyt hänestä huolehtimaan ja ottamaan vastuun. Sinun tilanteessasi minä laittaisin mielummin sijaisperheen etusijalle jos se vaan mitenkään olisi mahdollista. Olet kyllä vielä niin nuori ettet vielä pystyisi ottamaan lapsesta täyttä vastuuta. Tai no kyllä varmasti pystyisit, mutta siihen tarvitsisit tosi paljon tukea ja apua. Elämäntilanteesi ei kyllä vielä ole siinä kunnossa että lasta kannattaa pitää. Mutta asiat järjestyy ja saat varmasti myöhemmin asiasi kuntoon, koulun käytyä ja vähän itsekin elettyä ennen lasta, joten sen takia sanon sinulle, että mieti sitä sijaisperhettä. Se voisi olla sulle hyvä vaihtoehto kun kerran adoptiota epäröit. Minäkin olen vielä tosi nuori, 18-vuotias ja raskaus nyt vasta 8. viikolla. Eli ihan alussa mennään vielä. Pelottaa ja jännittää kaikki se lapsen mukana tuleva vastuu ja kaikki muukin mikä siihen liittyy. Pitää vain osata nyt asennoitua tähän ja yrittää itsekin vähänsen kasvaa, onhan tässä vielä aikaa siihen kun lapseni syntyy.

Mitä ikinä sinä sitten päätätkin niin toivon että teet oikean päätöksen mitä et sitten myöhemmin tule katumaan. Tee niinkuin sinusta itsestäsi parhaalta tuntuu. Muista että se päätös tulee vain ja ainoastaan sinulta, älä anna kenenkään muun johdatella suuntaan tai toiseen. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista ja voimia, sitä tulet tarvitsemaan.

.............. kirjoitti:

Mun mielestä se että annat lapsen adoptioon on tosi rohkea veto. Mutta sitä kannattaa miettiä tosi tarkkaan. Oletko miettinyt sijaisperhettä? Se ei olisi niin pysyvä vaihtoehto, vaan saisit lapsesi takaisin sitten kun oma elämäsi on siinä kunnossa, jotta pystyt hänestä huolehtimaan ja ottamaan vastuun. Sinun tilanteessasi minä laittaisin mielummin sijaisperheen etusijalle jos se vaan mitenkään olisi mahdollista. Olet kyllä vielä niin nuori ettet vielä pystyisi ottamaan lapsesta täyttä vastuuta. Tai no kyllä varmasti pystyisit, mutta siihen tarvitsisit tosi paljon tukea ja apua. Elämäntilanteesi ei kyllä vielä ole siinä kunnossa että lasta kannattaa pitää. Mutta asiat järjestyy ja saat varmasti myöhemmin asiasi kuntoon, koulun käytyä ja vähän itsekin elettyä ennen lasta, joten sen takia sanon sinulle, että mieti sitä sijaisperhettä. Se voisi olla sulle hyvä vaihtoehto kun kerran adoptiota epäröit. Minäkin olen vielä tosi nuori, 18-vuotias ja raskaus nyt vasta 8. viikolla. Eli ihan alussa mennään vielä. Pelottaa ja jännittää kaikki se lapsen mukana tuleva vastuu ja kaikki muukin mikä siihen liittyy. Pitää vain osata nyt asennoitua tähän ja yrittää itsekin vähänsen kasvaa, onhan tässä vielä aikaa siihen kun lapseni syntyy.

Mitä ikinä sinä sitten päätätkin niin toivon että teet oikean päätöksen mitä et sitten myöhemmin tule katumaan. Tee niinkuin sinusta itsestäsi parhaalta tuntuu. Muista että se päätös tulee vain ja ainoastaan sinulta, älä anna kenenkään muun johdatella suuntaan tai toiseen. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista ja voimia, sitä tulet tarvitsemaan.

tosi mukava kuulla näitä hyviä kommentteja asiasta, ja ei mulle olla edes puhuttu sijaisperheestä mitään :o täytyy kysyä asiasta neuvotteluissa joissa käyn kun olen alle 18. kiitos tiedosta ! :)

:o kirjoitti:

tosi mukava kuulla näitä hyviä kommentteja asiasta, ja ei mulle olla edes puhuttu sijaisperheestä mitään :o täytyy kysyä asiasta neuvotteluissa joissa käyn kun olen alle 18. kiitos tiedosta ! :)

kannalta on todella raakaa, että hän elämänsä ensimmäiset vuodet asuisi sijaisperheessä ja sitten hänet riistettäisiin siitä perheestä takaisin sinulle. Minusta se on todella itsekäs ratkaisu, eikä sillä haeta lapsen etua, ainoastaan vanhemman. Lapsia ei saa tarkoituksella heitellä paikasta toiseen, jos se vain mitenkään on vältettävissä. Lapsi ei ole nukke, joka otetaan leikkeihin silloin kun huvittaa, vaan se joko pidetään tai sitten ei.

Onhan se lapsi iso vastuu ja tuo mukanaan kaikenlaisia huolia, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Koulusta saa äitiyslomaa ja elämä ei lopu lapseen. Taloudellisestikin pärjää, siitä pitää yhteiskunta huolen. Jos päätät pitää lapsen, olen varma, että et sitä tule katumaan. Hänen pois antamisestaan en ole läheskään niin varma.

Kukaan ei ole kypsä vanhemmaksi ennen kuin sellaiseksi tulee. Ei kolmi- tai nelikymppiselläkään ole yhtään enempää kokemusta äitiydestä ensimmäisen lapsen syntyessä kuin 14-vuotiaalla. Pärjääminen on omasta halusta kiinni. Onko sinulla sitä halua? Sen voit tietää vain sinä itse.

Neljän äiti kirjoitti:

kannalta on todella raakaa, että hän elämänsä ensimmäiset vuodet asuisi sijaisperheessä ja sitten hänet riistettäisiin siitä perheestä takaisin sinulle. Minusta se on todella itsekäs ratkaisu, eikä sillä haeta lapsen etua, ainoastaan vanhemman. Lapsia ei saa tarkoituksella heitellä paikasta toiseen, jos se vain mitenkään on vältettävissä. Lapsi ei ole nukke, joka otetaan leikkeihin silloin kun huvittaa, vaan se joko pidetään tai sitten ei.

Onhan se lapsi iso vastuu ja tuo mukanaan kaikenlaisia huolia, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Koulusta saa äitiyslomaa ja elämä ei lopu lapseen. Taloudellisestikin pärjää, siitä pitää yhteiskunta huolen. Jos päätät pitää lapsen, olen varma, että et sitä tule katumaan. Hänen pois antamisestaan en ole läheskään niin varma.

Kukaan ei ole kypsä vanhemmaksi ennen kuin sellaiseksi tulee. Ei kolmi- tai nelikymppiselläkään ole yhtään enempää kokemusta äitiydestä ensimmäisen lapsen syntyessä kuin 14-vuotiaalla. Pärjääminen on omasta halusta kiinni. Onko sinulla sitä halua? Sen voit tietää vain sinä itse.

Totta.. ei se olisi lapselle hyväksi että pomputellaan paikasta toiseen .. ja tiedän että en ole valmis vielä äidiksi, mutta silti on niin ristiriitainen tilanne, haluaisin antaa lapselle parhaan mahdollisen elämän, sellaisen että se saa mitä ansaitsee. Haluaisin kovasti pitää lapsen mutta en pystyisi antamaan sille kaikkea sitä minkä parin vuoden päästä kun on koulutus ja jonkinlainen työpaikka.. Aika käy vähiin ja itselläni on nyt tunne että adoptio on paras mahdollinen tilanne.

totta.. kirjoitti:

Totta.. ei se olisi lapselle hyväksi että pomputellaan paikasta toiseen .. ja tiedän että en ole valmis vielä äidiksi, mutta silti on niin ristiriitainen tilanne, haluaisin antaa lapselle parhaan mahdollisen elämän, sellaisen että se saa mitä ansaitsee. Haluaisin kovasti pitää lapsen mutta en pystyisi antamaan sille kaikkea sitä minkä parin vuoden päästä kun on koulutus ja jonkinlainen työpaikka.. Aika käy vähiin ja itselläni on nyt tunne että adoptio on paras mahdollinen tilanne.

Tiedätkö! IHANA KUULLA ETTÄ JOKU ON NOIN VASTUUNTUNTOINEN! Itse olen 17-vuotias ja tahtoisin ihan hirmukovasti äidiksi! Olen miettinyt kaiken valmiiksi ja melkeinpä hankkinutkin kaiken! Itse olen ollut mukana monen teiniäidin odotusajassa ja perehtynyt asioihin. Kaikki varmaan vihaavat minua tämän jälkeen, mutta MINULLA ON OMAKOHTAISTA KOKEMUSTA SIJAISPERHEESTÄ! Sijaisperhe on hyvä vaihtoehto, koska silloin voit vaikuttaa lapsen elämään. Jos annat lapsen adoptioon, lain mukaan et saa vaikuttaa lapsen elämään. Jos lapsi menisi sijaisperheeseen voisit vielä miettiä ja sitten jos olisit joskus valmis, voisit alkaa miettimään yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa lapsen takaisin "ottamista". Jos saisit lapsen takaisin, sijaisperheestä voisi tulla TUKIPERHE, joka voisi auttaa sinua lapsen kasvattamisessa ja näin.. MUISTA KULTA PIENI! Sinä päätä tässä asiassa. Sijaisperhe antaa sinulle mahdollisuuden tutustua lapseesi ja voit vielä saada hänet takaisin joskus. Ja sijaisperheen avulla saat aikaa miettiä.

Äidiksi tahtova kirjoitti:

Tiedätkö! IHANA KUULLA ETTÄ JOKU ON NOIN VASTUUNTUNTOINEN! Itse olen 17-vuotias ja tahtoisin ihan hirmukovasti äidiksi! Olen miettinyt kaiken valmiiksi ja melkeinpä hankkinutkin kaiken! Itse olen ollut mukana monen teiniäidin odotusajassa ja perehtynyt asioihin. Kaikki varmaan vihaavat minua tämän jälkeen, mutta MINULLA ON OMAKOHTAISTA KOKEMUSTA SIJAISPERHEESTÄ! Sijaisperhe on hyvä vaihtoehto, koska silloin voit vaikuttaa lapsen elämään. Jos annat lapsen adoptioon, lain mukaan et saa vaikuttaa lapsen elämään. Jos lapsi menisi sijaisperheeseen voisit vielä miettiä ja sitten jos olisit joskus valmis, voisit alkaa miettimään yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa lapsen takaisin "ottamista". Jos saisit lapsen takaisin, sijaisperheestä voisi tulla TUKIPERHE, joka voisi auttaa sinua lapsen kasvattamisessa ja näin.. MUISTA KULTA PIENI! Sinä päätä tässä asiassa. Sijaisperhe antaa sinulle mahdollisuuden tutustua lapseesi ja voit vielä saada hänet takaisin joskus. Ja sijaisperheen avulla saat aikaa miettiä.

Mä olen ehdottomasti sitä mieltä että sijaisperhe ei ole lapsen edun mukainen ratkaisu. Pieni lapsi kiintyy nopeasti häntä kasvattaviin ja hoitaviin ihmisiin. Lapsen ensimmäisinä elin vuosina kehittyy turvalllisuuden tunne ja voi olla koko hänen loppu elämäänsä ajatellen olla todella tuhoisaa jos pienenä viedään pois perheestä jossa häntä on rakkaudella kasvatettu.

Itselläni on kohta 2-vuotias poika ja pelkkä ajatuskin siitä, millaista pelkoa, surua, ikävää, turvattomuutta ja hylätyksi joutumista pieni äitiä ja isiä itkevä lapsi kokisi, saa ihan oikeasti kyyneleet silmiin.

Sitten tämä vaihtoehto jota olet toteuttamassa...Olet harvinaisen epäitsekäs, vastuullinen ja järkevä nuori. Olet antamassa pienelle pojalle elämän lahjan perheessä joka todennäköisesti syystä tai toisesta ei vuosien yrityksistä huolimatta ole kyennyt saattaman maailmaan omaa biologista lasta. Voin vain kuvitella kuinka häntä tullaan rakastamaan vuosien odotuksen jälkeen. Parempaa päätöstä et lapsesi puolesta pysty tekemään!!

Vierailija Tre kirjoitti:

Mä olen ehdottomasti sitä mieltä että sijaisperhe ei ole lapsen edun mukainen ratkaisu. Pieni lapsi kiintyy nopeasti häntä kasvattaviin ja hoitaviin ihmisiin. Lapsen ensimmäisinä elin vuosina kehittyy turvalllisuuden tunne ja voi olla koko hänen loppu elämäänsä ajatellen olla todella tuhoisaa jos pienenä viedään pois perheestä jossa häntä on rakkaudella kasvatettu.

Itselläni on kohta 2-vuotias poika ja pelkkä ajatuskin siitä, millaista pelkoa, surua, ikävää, turvattomuutta ja hylätyksi joutumista pieni äitiä ja isiä itkevä lapsi kokisi, saa ihan oikeasti kyyneleet silmiin.

Sitten tämä vaihtoehto jota olet toteuttamassa...Olet harvinaisen epäitsekäs, vastuullinen ja järkevä nuori. Olet antamassa pienelle pojalle elämän lahjan perheessä joka todennäköisesti syystä tai toisesta ei vuosien yrityksistä huolimatta ole kyennyt saattaman maailmaan omaa biologista lasta. Voin vain kuvitella kuinka häntä tullaan rakastamaan vuosien odotuksen jälkeen. Parempaa päätöstä et lapsesi puolesta pysty tekemään!!

Huomenna siis allekirjoitus päivä .. ja on ihana kuulla ettei minua pidetä ihan idioottina itsekkäänä teini äitinä :) olen päätökseni tehnyt ja toivon lapselle vain parasta, ja itse en sitä pysty antamaan. :) kyllä vähän jännittää ja harmittaa mutta näin on parempi.

14 vuotta taas kirjoitti:

Huomenna siis allekirjoitus päivä .. ja on ihana kuulla ettei minua pidetä ihan idioottina itsekkäänä teini äitinä :) olen päätökseni tehnyt ja toivon lapselle vain parasta, ja itse en sitä pysty antamaan. :) kyllä vähän jännittää ja harmittaa mutta näin on parempi.

Jos on miettinyt eikä pysty pitämään lapsesta huolta ja tiedät sen älä pidä lasta=) Minun kaverini sai lapsen antoi sijaisperheeseen käy katsomassa lasta joka toinen päivä ja valmistaa 4-vuotiasta lastaaan siihen että lapsi muutta takaisin oman äidin luo kun on 5-vuotias näin kaverini on tehnyt lapsen syntymästä asti. Nyt lapsi asuu oikealla äidillään mutta sijaisperhe äy edelleen katsomassa silloin tällöin lasta. Se oli mielestäni hyvä ratkaisu kun sai lapsen 14-vuotiaana niin kuin sinäkin.

Nyt on poika uudessa ja virallisessa kodissa, kiitos kaikille !

aloittaja kirjoitti:

Nyt on poika uudessa ja virallisessa kodissa, kiitos kaikille !

Ihmettelen todella suuresti miten joku voi saada tietää raskaudesta vasta 7. kuulla? Itselläni raskaus näkyi jo 15. viikolla niin hyvin, että muutkin huomasivat sen. Mutta onnitelut kuitenkin, olet ollut vahva kun olet pystynyt luopumaan lapsestasi.

äippä 16v kirjoitti:

Ihmettelen todella suuresti miten joku voi saada tietää raskaudesta vasta 7. kuulla? Itselläni raskaus näkyi jo 15. viikolla niin hyvin, että muutkin huomasivat sen. Mutta onnitelut kuitenkin, olet ollut vahva kun olet pystynyt luopumaan lapsestasi.

Tuohon että miten raskauden voi huomata niin myöhään, haluaisin kommentoida, että tiedän erään tapauksen, jossa tyttö sai tietää raskaudesta vasta pari viikkoa ennen synnytystä. Hän oli mennyt lääkäriin jonkun vaivan vuoksi (varmaankin vatsakipujen), ja siellä oli todettu hänen olevan raskaana ja vauvan syntyvän pian. Tälle ilmiölle on joku hienokin nimi mitä en nyt juuri muista (ehkä piilokohtu tms?), mutta mahdollista se on. Ja varmaan aika järkytys kuulla että saa lapsen parin viikon sisällä. Nyt hänellä on ihana lapsi ja kaikki on hyvin :)

Ja on näitä tapauksia muitakin. Kerran eräs ystäväni meni lääkäriin vatsakipujen vuoksi, ja lääkäri jankkasi pitkään että oletko nyt ihan varma ettet ole raskaana. Tuo lääkärikin silloin kertoi ystävälleni näistä tapauksista, missä mennään suurinpiirtein suoraan synnytyssaliin.