Luovuus---ilo ja voimavara

Luovuus ihmisessä on suunnaton voimavara, joka toimiessaan saa ratkaisuja , ja uuden näkökulman löytämisen ilon kiperissäkin tilanteissa. Se ei ole rajattu pelkästään tieteen, taiteen ja tekniikan aloille, vaikka sillä onkin siellä juuri ne ominaisuudet, jotka vievät eteenpäin.

Luovuus on jokamiehen ominaisuus, jos se saa kehittyä vapaasti. Se on kyky oivaltaa arkisissa askareissakin uuden menetelmän toimivuuden, jokainen perheenäiti joutuu käyttämään luovuuttaan jo ruuanlaitossa, jos puuttuu jokin aine, luodaan uusi resepti, katetaaan toisella tavalla,luodaan uusi tilanne.

Näinä aikoina vaaditaan kansalta luovuutta, kun tulot vähenevät ja pöytään on saatava ruokaa perheelle.
Yleensä olen kokenut ,että irtiotto rutiineista on välttämätöntä ajoittain. Ettei jämähdä kaavamaisuuteen, mikä itselleni on kuolettavaa.

Sanarunkohan on :

Luoda= aikaansaada jotakin, siitä johtuu minulle sana = luovia, joka kuvaa hyvin sitä kykyä jonka luovuus antaa,
luovitaan läpi karikoiden ,ihmismassojen taas selville vesille. Pysähtyminen on suvantoa, miettiminen, ajattelu yleensä jopa meditaatio.

Miten koette? Löydättekö itsestänne kokeilijan ?
5136
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

leikkien ajatuksella, joka kiehtoo mielikuvitustani. Jostakin syystä minua riemastuttaa kulkuneuvo, jossa on neljä täysin pyöreää pallomaista pyörää, jotka kulkevat mihin suuntaan tahansa. Ajattele istua sellaisessa,pyärät kääntyvät herkästi kuin kuulakärkikynän kuula joka suuntaan, mikä ihana tunne istua sellaisessa!

Mielikuvissani pystyn istumaan siinä, ja se tuntuu mahdottoman hyvälle :D

Äänestä
  • "luovuudesta" olisin paljonkin,kun se on nin monitahoinen asia.
    Monet ehkä ymmärtävät luovuuden vain taiteelliseksi ominaisuudeksi,mutta hyvänen aika, luovuutta on meidän jokapäiväisessä elämässämme enemmänkin kuin taiteessa.Emme kyllä tarvitse enää niin paljon luovuutta arkiaskareissa,kun moni asia on jo niin valmiina,esivanhempamme kyllä sitäkin enemmän oivaltaessaan, miten jonkin työnkin voisi tehdä helpommin. On se ahaa-välähdys,vaikkei siihen välttämättä kiinnitä edes huomiota,että on itse sen keksinyt, miten ihminen voi olla arkisestikin luova.
    Luova olen,jos itse hoksaan vaikka että kuinka päin laitan sipulin maahan kasvamaan tai otan lampun kuupan katosta,jopa opin laittamaan siihen uuden lampun...! Voi voi,miten luovia osaamme olla ilman taiteellisuuden häivääkään. Kiinnitänpä tänään huomiota siihen, miten, mill tavalla on luova tämä päivä ilman kynää tai pensseliä.

    Psykiatri,monialainen taiteilija Claes Andersson on määritellyt; taide edustaa mielikuvitusta, luovuutta, inhimillisyyttä, iloa. No siinähän se,ymmärrettävästi sanottuna, kaikkea tätä totisesti tarvitsemme.
    Luovuus ja hulluus on tuttu sanonta, mutta vaikea lyhyesti ja ytimekkäästi ymmärtää.
    Taideterapiastahan on erityisesti 1960-luvulta lähtien, siis kuvataiteesta, oiva työterapia, koska luovuus löytyy kaikissa, ja erikoisesti psyykisesti sairaille siitä on tullut hyvä terapeuttinen merkitys, eheytystapahtuma, taiteentekemisen kautta.
    Kirjoitan tähän Claes Anderssonin ajatelmarunon
    Terapeuttinen luovuus.

    Kun ihminen särkyy
    ajatukset kaikkoavat hänestä
    kuin kohmeiset varpuset.
    Siemenet valuvat hänestä
    ja hän kovertuu tyhjäksi.
    Se käy niin hitaasti,ettei hänen äitinsäkään
    ehdi huomata mitään.
    Me huomaamme sen vasta
    kun hänen silmänsä ovat poissa,katse hyytynyt.
    Vielä vähän aikaa hän kulkee edelleen
    kuin liikkeen omalla voimalla.
    Hän se oli, hän se oli,
    jossa kerran piili ilon, rakkauden,
    yhteenkuuluvaisuuden kaikki mahdollisuudet.

    Nyt näihin "luoviin" (toivottavasti) kotiaskareihin.
    Luovaa päivää itsekullekin...jos Luoja suo!

    Äänestä

  • UPDATE_7759675 kirjoitti:

    "luovuudesta" olisin paljonkin,kun se on nin monitahoinen asia.
    Monet ehkä ymmärtävät luovuuden vain taiteelliseksi ominaisuudeksi,mutta hyvänen aika, luovuutta on meidän jokapäiväisessä elämässämme enemmänkin kuin taiteessa.Emme kyllä tarvitse enää niin paljon luovuutta arkiaskareissa,kun moni asia on jo niin valmiina,esivanhempamme kyllä sitäkin enemmän oivaltaessaan, miten jonkin työnkin voisi tehdä helpommin. On se ahaa-välähdys,vaikkei siihen välttämättä kiinnitä edes huomiota,että on itse sen keksinyt, miten ihminen voi olla arkisestikin luova.
    Luova olen,jos itse hoksaan vaikka että kuinka päin laitan sipulin maahan kasvamaan tai otan lampun kuupan katosta,jopa opin laittamaan siihen uuden lampun...! Voi voi,miten luovia osaamme olla ilman taiteellisuuden häivääkään. Kiinnitänpä tänään huomiota siihen, miten, mill tavalla on luova tämä päivä ilman kynää tai pensseliä.

    Psykiatri,monialainen taiteilija Claes Andersson on määritellyt; taide edustaa mielikuvitusta, luovuutta, inhimillisyyttä, iloa. No siinähän se,ymmärrettävästi sanottuna, kaikkea tätä totisesti tarvitsemme.
    Luovuus ja hulluus on tuttu sanonta, mutta vaikea lyhyesti ja ytimekkäästi ymmärtää.
    Taideterapiastahan on erityisesti 1960-luvulta lähtien, siis kuvataiteesta, oiva työterapia, koska luovuus löytyy kaikissa, ja erikoisesti psyykisesti sairaille siitä on tullut hyvä terapeuttinen merkitys, eheytystapahtuma, taiteentekemisen kautta.
    Kirjoitan tähän Claes Anderssonin ajatelmarunon
    Terapeuttinen luovuus.

    Kun ihminen särkyy
    ajatukset kaikkoavat hänestä
    kuin kohmeiset varpuset.
    Siemenet valuvat hänestä
    ja hän kovertuu tyhjäksi.
    Se käy niin hitaasti,ettei hänen äitinsäkään
    ehdi huomata mitään.
    Me huomaamme sen vasta
    kun hänen silmänsä ovat poissa,katse hyytynyt.
    Vielä vähän aikaa hän kulkee edelleen
    kuin liikkeen omalla voimalla.
    Hän se oli, hän se oli,
    jossa kerran piili ilon, rakkauden,
    yhteenkuuluvaisuuden kaikki mahdollisuudet.

    Nyt näihin "luoviin" (toivottavasti) kotiaskareihin.
    Luovaa päivää itsekullekin...jos Luoja suo!

    Heikkeneekö luovuus ikääntyessä ja tilalle tulee saamattomuus. Olen huomioinut itsessäni luovuus on vielä olemassa, saan uusia ideoita mutta niiden toteuttaminen vaatii kehittelyä, mietintää enemmän kuin aikaisemmin. Olen hyvin nopeatempoinen, teen ratkaisut melko nopeaan, nyt on havaittavissa hidastumista silläkin alueella. Itse luovuutta löytyy mutta toteuttaminen vie aikaa.

    Ideat eivät aina synny neljän seinän sisällä, sytykkeitä on mentävä etsimään ulos maailmaan, milloin minnekin päin. Vaikka jokapäiväinen elämä on yhtä luovuutta askareissa ja harrastuksissa, uudet luovuuden sirpaleet tulevat kaikkeen mukaan mitä uutta on löytänyt eri kohteista. Uudistuminen, uuden idean toteuttaminen osoittaa toimintataidon olemassaoloa.

    Tein valokuvakirjaa, miten paljon sen askaroiminen vaati tietoa koneen käytöstä ja sitä silmää valokuvien ja niihin liittyvien tekstien löytymisestä omista aivosopukoista. Kaikissa elämän eri kuvioissa ja niiden toteuttamisessa on luovuutta mukana - oivaltamista jota voi luovuudeksi kutsua sytyttää toimimaan.

    Varovaisuus lisääntyy iän mukana, usein ajattelee voisiko asia olla toisinpäin? Tätä aprikoin kun napautan hiiri I. laatikkoa LÄHETÄ !

    Äänestä

  • Lorena* kirjoitti:

    Heikkeneekö luovuus ikääntyessä ja tilalle tulee saamattomuus. Olen huomioinut itsessäni luovuus on vielä olemassa, saan uusia ideoita mutta niiden toteuttaminen vaatii kehittelyä, mietintää enemmän kuin aikaisemmin. Olen hyvin nopeatempoinen, teen ratkaisut melko nopeaan, nyt on havaittavissa hidastumista silläkin alueella. Itse luovuutta löytyy mutta toteuttaminen vie aikaa.

    Ideat eivät aina synny neljän seinän sisällä, sytykkeitä on mentävä etsimään ulos maailmaan, milloin minnekin päin. Vaikka jokapäiväinen elämä on yhtä luovuutta askareissa ja harrastuksissa, uudet luovuuden sirpaleet tulevat kaikkeen mukaan mitä uutta on löytänyt eri kohteista. Uudistuminen, uuden idean toteuttaminen osoittaa toimintataidon olemassaoloa.

    Tein valokuvakirjaa, miten paljon sen askaroiminen vaati tietoa koneen käytöstä ja sitä silmää valokuvien ja niihin liittyvien tekstien löytymisestä omista aivosopukoista. Kaikissa elämän eri kuvioissa ja niiden toteuttamisessa on luovuutta mukana - oivaltamista jota voi luovuudeksi kutsua sytyttää toimimaan.

    Varovaisuus lisääntyy iän mukana, usein ajattelee voisiko asia olla toisinpäin? Tätä aprikoin kun napautan hiiri I. laatikkoa LÄHETÄ !

    Ilman mitään suorittamisen "pakkoa". Kuvantekijänä olen joutunut valitsemaan,teenkö "tekemisen" vuoksi vai annanko työn levätä jos se ei tunnu mielekkäältä juuri silloin.

    Hemmottelen aivojani antaen omien mielikuvien ja ihanan toimettomuuden aikaa itselleni.( nyt kun siihen on mahdollisuus) annan värien vaikuttaa itseeni, musiikin, mielialojen-- kirjoittamisen.

    Suorituspakko vähentää sitä mitä kutsun luovuudeksi, se vaati vaivattomuutta ja leikkiäkin syntyäkseen.
    Toinen juttu onkin sen toteuttaminen, se on todella työtä!

    Mutta ei kaikesta tarvitse olla konkreettista tulosta, oma mieli--- ja siinä tapahtuva luova ajattelu, antaa
    virikkeitä huomaamatta.

    Se, että reppu on täysi, tulee kyllä esiin muodossa jos toisessa , jos ei muuten niin hyvänä olona ja vahvuutena.

    Äänestä

  • ollakii,ei tuu muutoin mittää,sano

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pilvi* kirjoitti:

Luovuus ihmisessä on suunnaton voimavara, joka toimiessaan saa ratkaisuja , ja uuden näkökulman löytämisen ilon kiperissäkin tilanteissa. Se ei ole rajattu pelkästään tieteen, taiteen ja tekniikan aloille, vaikka sillä onkin siellä juuri ne ominaisuudet, jotka vievät eteenpäin.

Luovuus on jokamiehen ominaisuus, jos se saa kehittyä vapaasti. Se on kyky oivaltaa arkisissa askareissakin uuden menetelmän toimivuuden, jokainen perheenäiti joutuu käyttämään luovuuttaan jo ruuanlaitossa, jos puuttuu jokin aine, luodaan uusi resepti, katetaaan toisella tavalla,luodaan uusi tilanne.

Näinä aikoina vaaditaan kansalta luovuutta, kun tulot vähenevät ja pöytään on saatava ruokaa perheelle.
Yleensä olen kokenut ,että irtiotto rutiineista on välttämätöntä ajoittain. Ettei jämähdä kaavamaisuuteen, mikä itselleni on kuolettavaa.

Sanarunkohan on :

Luoda= aikaansaada jotakin, siitä johtuu minulle sana = luovia, joka kuvaa hyvin sitä kykyä jonka luovuus antaa,
luovitaan läpi karikoiden ,ihmismassojen taas selville vesille. Pysähtyminen on suvantoa, miettiminen, ajattelu yleensä jopa meditaatio.

Miten koette? Löydättekö itsestänne kokeilijan ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu