Meidän huostaanotetaan koko perhe ja joudumme muuttamaan siksi aikaa laitokseen. Ei olisi muita perheitä joissa kaikki on aikuisia myöten huostaanotettu. Millä ratkaisua on perusteltu ja miten huostaanottoaika sujui ja miten päättyi?
Huostaanotettuja perheitä?
19+1
41717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
huostaanotttamisesta olemassa?
Mikä on merkitty päätökseen syyksi koko perheen huostaanottamiselle?
Miten teilel on perusteltu, kenen toimesta ja mitä on merkitty esimerkiksi asiakassuunnitelmaan tämän koko perheen laitokseen huostaamisen tavoitteeksi ja miten tämä tavoite (lastensuojeluviranomaisen ilmeisestikin asettama) on tarkoitus laitoksessa saavuttaa ja millä tätä tavoitetta "mitataan" että perheenne on saavuttanut laitoksessa sen mitä, sossu ilmeisestikinm on teidän laitoksessa olollenne asettanut.
(koko perheen huostaanottamien ei ole maassamme mahdollista.
vain mielenterveydellistä syistä ja pakkokeinolain kautta on mahdollista "riistää" täusi-ikäisen, aikuisen vapaus ja itsemääräämisoikeus)
MISSÄ KYSEINEN LEIRI SIJAITSEE !!? Ovatko informoineet????
Oliko 3-apinaa jotka päätöksen teki?
ymmärtänyt väärin. Teidät siis ilmeisesti sijoitetaan laitokseen, alaikäiset huostaanotettuina. Vaihtoehdot ovat ilmeisesti joko lasten sijoittaminen muualle tai sitten koko perheen hoito. Ilmeisesti teille tehdään vanhemmuuden arviota ja katsotaan miten pärjäätte lasten kanssa ja arjessa. Jos haluatte muutosta niin tässä on hyvä mahdolisuus. Muista että oma asenne ratkaisee. Jos todella haluat apua, sopeudut ajatukseen siitä, että elämäänne puututaan ja teet oikeita muutoksia, myös sellaisia jotka aluksi itsestä eivät tunnu mukavilta.
kun näitä "vanhemmuuden arviointeja" tehdään yhdelle jos toisellekin perheelle!
Pitäisiköhän nämä vanhemmuuden arvioijien omat perheet ja pärjäämiset kuitenkin testata ja todella hyvin
ennenkuin päästetään näitä pikkupuoskareita tuiki tavallisen veronamaksaja kansan kimppuun "arvioimaan"!
Tämä perheiden laitoksiin vienti on niin tämän päivän verorahan tuhlausta etteivät sitä edes poliitikot ja päättäjät tässä maassa ymmärrä! Pässejä narussa riittää kaikenmaailman "vanhemmuuden arvionti" -jaksojen maksajiksi.
Jos perheessä on avun, tuen tai muun vastaavan tarvetta niin kyllä se on järjestettävissä vähemminkin verovarojen tuhlauksin ja oikeiden todellisten ammattilaisten tarjoamana.
Mistähän nykyaikana johtuu , että tällä yhteiskunnalla on varaa tarttua kaikenmaailman hurlumhei hömppiin
("vanhemmuuden arviointeja", roolilkarttoja jne jne jne jne jne, hahahhahahaaa)
kun osa kansaa elää jo hyvin paljon alle köyhyysrajan!
Rahaa on mutta ei oikeisiin asioihin, jotka todella vaikuttaisivat juuri esimerkiksi lasten elämään. Toimeentulotuki asiat kuntoon, päiväkodtien ryhmät ammrattilasten ohjaamiksi ja asiallisien kokoisiksi, koulutoiminta inhmiilliseksi ryhmäkokoineen kaikkineen sijaisineen jne, terveydenhuollon palvelut lainmukaisiksi jne.
Saimme neuvoteltua tämän koko perheen huostaanoton, että meidän perhettä ei rikota. Samalla luonnollisesti suoritetaan vanhemmuuden arviointi. Ollaan kyllä tehty kaikki kartat ja meitä on syynätty aiemminkin ja todettu kivaksi perheeksi. Lastensuojeluasiakkuuskin piti lopettaa heinäkuussa. Muuttua me ei valitettavasti osata, kun minusta meissä ei ole mitään vikaa. Ihan tavallinen perhe ollaan jolla on vastoinkäymisiä, mutta kellä ei olisi.
Mies on työtön ja sairastaa keskivaikeaa masennusta ja minä käyn töissä. Kaksi tavallista lasta ja yksi lapsi jolla on kapealainen hahmottamishäiriö ja adhd. Meillä ei juoda alkoholia, ei tapella, ei käytetä huumeita, lapsilla on kotiintuloajat, läksytunnit, saaavat ruokaa, vaatteita ja rakkautta. Huostaanottoon päätettiin ryhtyä monen yksittäisen asian summana. Pahimpana se kun heillä on syvä huoli kun eivät tiedä mitä meillä on kotona. Perhetyöntekijä käy meillä kerran viikossa joten sen enempää ei heitäkään kiinnosta mitä meillä on.
Myönnettävä on, että tämä sai alkunsa siitä kun olimme muutama kuukausi taaksepäin eroamassa mieheni kanssa ja hän sai hermoromahduksen. Lapset olivat silloin isovanhempiensa luona. Varmuudeksi käytiin päivystyksessä, että miehelle saatiiin rauhoittavia yön yli jossa lääkäri jo totesi miehen olevan hyvän tuulinen, orientoitunut ja siis ok. Sitten alkoikin kaikki mennä pieleen. Perhetyöntekijä teki lastensuojeluilmoituksen siitä kun nuorin 3v lapsemme oli kuullut mitä puhuimme perhetyöntekijän kanssa tapauksesta jonka hän itse lypsi ulos meistä. Päiväkoti teki LS:n kun pyysin, että nuorin voisi olla viitenä päivänä viikossa hoidossa entisen 16 sijaan kuukaudessa ja olin näyttänyt vanhempainvartissa väsyneeltä. Sekin johtui siitä, että kun sossu ei saanut painostettua minua turvakotiin niin minut käskettiin reppu selässä ulos kodista jonnekin majailemaan vähintään viikoksi. En kuitenkaan pysynyt poissa vaan tulin takaisin liian aikaisin. Sovimme miehen kanssa ja elämä näytti hymyilevän kunnes. Yhtenä aamuna kerrottiin, että teille tehdään vanhemmuuden arviointi ja siksi aikaa lapset laitetaan lastenkotiin. Kielsin sen kun kuulin, että voimme kieltäytyä ja silloin sanottiin, että se on huostaanotto sitten.
Aiemmin sossu on velvoittanut meidät käymään terapiassa
Nyt käydään kriisiterapiassa, parisuhdeterapiassa, mies käy omassa terapiassaan ja mullekin on kuulemma tehty lähete terapiaan. Yksittäisiä syitä tuli sitten paljon. 3v lapsellamme on vaippa hoitoon tullessa, vanhin lapsi ei ollut paikalla kun perhetyöntekijä kävi meillä sunnuntaina klo 12, 3v ei kortista näytettäessä eläimen kuvaa tajunnut kysymystä ja oli vastannut eläin. Verkosto on kasvanut minusta järjettömäksi. Viimekertaisessa teloituskompaniassa oli 10 ihmistä meidän lisäksi.
Tuo tärkeilyyn haaskattu raha voitaisiin suunnata teille suoraan rahallisena avustuksena. Saisitte pitää lomantapaisen ja hankkia kotipalvelua tai miten itse parhaaksi näkisitte. Mut nää Tietäjät tunkee itsensä joka pleen kolkkaan. Mikä apu on sellainen, missä on uhkaamista? Eikö jo kasvatuksenkin perusta ole se, ettei uhkaamalla saada mitään toimivaa aikaan kenessäkään? Eli näyttelykaavut teille vaan päälle ja tervemenoa Pellekouluun.
Sofi Oksanen teki reilusti kun kertoi maailmalle mikä maa tää Suomi on:D:D
Väkivaltaa väkivaltaa. Viranomaset ja sisaruksensa etunenässä kaatamassa "omiaan".
TÄÄ ON SISÄLLISSOTAA!!
LS työntekijämme on opiskelija ja hänen työparinsa eli varsinaisen sossun näimme vasta tässä palaverissa jossa sanottiin, että otetaan lapset huostaan. Varsinainen sosiaalityöntekijämme siis tämä harjoittelija ei ole tainnut koskaan nähdä lapsiamme paitsi nuorimman. Myöskään lasten ja perheneuvolan pomo joka ajaa lastemme huostaanoton puolesta ei ole koskaan nähnyt lapsiamme paitsi tämän nuorimman. Nuorin on tietysti ollut siksi aina mukana, että on ollut kotihoidossa kolmevuotiaaksi. Lapsille epätyypilliseen tapaan hän on leikkinyt näiden palavereiden aikana leluilla. Muutenkin poika on luokiteltu iloiseksi ja reippaaksi sekä kyseleväiseksi. Sekin nähtiin ongelmana jostain suuremmasta pahasta.
Välillä omia asioitaan katsoo niin läheltä, ettei voi ymmärtää toisen ihmisen huolta omista lapsista. Rakastat lapsiasi varmasti suuresti, mutta oletko ihan sataprosenttisen varma, että pystytte heille tarjoamaan onnellisen lapsuuden? Jos miehesi on masentunut ja jos itsekin olet joutunut hakeutumaan (?) turvakotiin, on mielestäni syytäkin olla huolissaan lapsista. Aina ruoka, vaate ja kodin lämpö ei riitä; lapsen pitää saada kokea olevansa turvassa!
Ota avosylin muutoksen mahdollisuus vastaan. Jos todella rakastat lapsiasi, pystyt varmasti avoimin mielin tarkastelemaan perheesi tilannetta ikään kuin ulkoapäin, jolloin voit tehdä uusia ja todella antoisia oivalluksia. Pystyt siihen varmasti! Kun suhtaudut elämäänne terveen kriittisesti, teillä on aito mahdollisuus kokea yhdessä parempi tulevaisuus. Jos panostat perheenne eheytymiseen ja kohtaat reilusti vaikeutenne (kolmevuotiaat ovat usein jo kuivia jne...), saat varmasti jatkaa lastesi huoltajana ja tarjota heille rakkauden täyteisen elämän:) Tsemppiä!!
turvakotiin. Sossun mielestä mun olisi pitänyt mennä sinne, mutta kun kotona ei ole mitään väkivallan uhkaa. Miksi ihmeessä sinne olisi sitten pitänyt mennä??? Enkä todellakaan luovu lapsistani. He ovat jo nyt stressaantuneita ja ihmeissään mikä heissä ja meissä on vikana ja miksi sossu ei anna meidän olla. Lapset ei koe olevansa turvattomia. He eivät käsitä koko tätä juttua.
Jos lapsi ei ole täysin kuiva kolmevuotiaana niin se ei kyllä riitä syyksi mihinkään. Olen hoitoalalla itse töissä ja on ne työpaikan rouvien muutkin 3 vuotiaat vielä vaipoissa. Vanhin ja keskimmäinen lopetti vaipan käytön 3v8kk iässä kumpikin yhdessä rysäyksessä. Keskimmäinen sentään laski jo tokaluokan oppimäärää huvikseen 4 vuotiaana. Oli itse opetellut numerot. Nuorin 3v osaa laskea yksinkertaisia laskutoimituksia, puhua muutaman sanan englantia ja osaa käyttää tietokonetta sujuvasti. Myöskin kaikki itse omatoimisesti oppinut. Jos älykkyydestä tehdään sairaus niin jo on. Minusta lapsen pitää antaa kokeilla ja kannustaa löytämään oma älykkyytensä. Kaikki lapsemme on poikia ja pojat oppii yleensäkin täysin kuivaksi myöhemmin kuin tytöt. Sen tietää jokainen joka on yhtään lukenut lasten kasvatuksesta.
En tule kyllä syleilemään mitään ratkaisua lasteni elämässä joka vahingoittaa heidän psyykettään ja perusturvallisuuttaan ja joka leimaa heidät kakkosluokan kansalaisiksi. On sentään itselläkin sosiaalityön opintoja takana samanverran kuin meidän omalla sossulla ja kasvatustieteitä on tullut luettua sen verran, että olen joutunut opastamaan uutta tietoa lasten ja kasvatusneuvolan psykologillekin kun yksinkertainen hänen ammattiinsa vaikuttava tieto ei oikein ollut hallussa.
Lääkäreistä, psykologiesta ja psykiatreista jotka on tavanneet meidät ja olleet perheemme kanssa tekemisissä vuosia tämä on pöyristyttävää ja törkeää ja täysin väärin. Luotan enemmän heidän näkemykseensä asioista kuin ihmisten joilla ei ole välttämättä mitään kokemusta niistä ihmisistä joiden elämään ovat puuttumassa.
mistä sinulle huoli sitten heräsi. Kun masennus ei ainakaan se voi olla koska 40% suomalaisista sairastaa masennuksen.
Perheemme ongelmat taas on pääosin sossun aiheuttamia.
-Äidin pitäisi mennä turvakotiin, koska sossu käskee
-Äidin pitää jättää lapset isälle ja lähteä pois kotoaan, vaikka pari päivää sitten sossun mielestä olisi pitänyt mennä turvakotiin lasten kanssa. Yritäppä löytää logiikka tästä!
Sossu sanoo laittavansa lapset lastenkotiin, josta tiedosta vanhin lapsi käyttäytyy muutaman päivän koulussa hiljaisesti, joka on siis vanhempien vika kun olivat keskustelleet aiheesta lasten kanssa. Joo se oli iso virhe. Terveempää on vain temmata lapset kotoaan ja sulkea laitokseen.
Ollaan miehen kanssa oltu 11 vuotta yhdessä ja meillä on koko aikana ollut tämä yksi riita, joka melkein johti eroon ja lapset ollaan ottamassa huostaan. Minä vaan ihmettelen miksi sitten kaikki suomen eroamassa olevien vanhempien lapsia ei oteta huostaan?
On siellä sossussa varmasti joku syy sanottu, että miksi sinne turvakotiin olisi pitänyt mennä.
3v osaa sujuvasti käyttää tietokonettta? Siis mitä? Miksi tuonikäisen lapsen edes tarvitsee osata käyttää sitä? Eikö kehittävämpää olisi leikkiä, pelata lautapelejä & muistipelejä, lukea yhdessä kirjaa ym. vanhempinen kanssa kuin naputella tietokonetta?
Useimmassa huostassa ei ole mitään logiikkaa. Minulla ei ole omaa kokemusta, mutta ystävystyin äidin kanssa, joka oli perhekuntoutuksessa. Koskaan hän ei kelvannut tuon paikan kasvattajille ja tietäjille. Huostalla kiristettiin temppuilemaan: Makkaranpaistokin oli totista puuhaa!!! Sen voi tehdä kuulkaas täysin väärin näiden tietäjien mielestä. Hänellä ei ollut lainkaan vapaa-aikaa, hän OLI väärin, mikä herätti huolta lisää. Siis hän oli 24 tuntia/vrk kontrollin alla. Kuntoutuksen todettiin olevan joka palaverissa pahasti kesken. Hän oli tuolla miltei vuoden. Paikka oli pahempi kuin vankila. Hän pääsi sieltä pätevän ja oikeudentajuisen juristin avulla kotiin, lapsensa samoin. Hanki asianajaja! Ota yhteys esim Vartu ry:hyn.
niillä oli huoli. No onko se nyt muka kauhea ponnistelu 3-vuotiaalle käyttää tietokonetta? Pitäisi alkaa pikkuhiljaa hyväksyä se, että nykyajan lapsilla pitää olla informaatiotekniikan valmiuksia jo lapsesta lähtien. Ihme kun ei sossussa pyydetä vielä papyrusta käyttämään ja sulkakynää. Päiväkodissa kuitenkin käytetään tietokonetta ja pelataan sillä pelejä. Miksi siitä tulee pahaa jos niitä samoja pelejä pelaa esim kotona? Ei lasten tarvitsekaan käyttää tietokonetta, mutta koska isä on atk-asentaja niin ne tietokoneet nyt tulee luonnostaan, kun niitä useampia on ja lapset on aina olleet kiinnostuneita niitä isänsä kanssa kokoamaan ja käyttämään. Näin englantikin opitaan kuin luonnostaan. Papan kanssa korjataan autoja. No sentään autoa ei olkkarista löydy, mutta pikkuautoja kuitenkin. Luulisi kelpaavan kasvatustietäjille. Legojakin on joista nuorin rakentaa raketteja, lentokoneita, helikoptereita ja mikä pahinta ne jopa näyttää siltä kuin niiden pitäisi! Lautapelitkin on lapsista kivampia elektronisina tai 3D muodossa. Odotetaan nyt vielä 20 vuotta niin kukaan ei ymmärrä miksi pahvista koottu lauta on parempi kuin visuaalisesti vaativampi elektroninen muoto. Kannattaisi tulla kasvatustietäjienkin 2000-luvulle ja ottamaan selvää mitä lapset oikeasti tekevät ja haluavat tehdä.
Sitä minä en ymmärrä, että mikä on ok ja oikein muille on meillä väärin. Ei iske oikeustajuun miksi olemme eriarvoisia ihmisiä kuin muut.
Kellään lapsella ei ole täydellinen elämä. Tietty määrä pahaa mieltä kuuluu jokaisen ihmisen elämään ja kasvun haasteisiin. Onnellista lapsuutta ei ole kellään. Kukaan normaali ihminen ei ole 100% onnellinen aina. Erotus täytyykin tehdä siinä koska pahaa mieltä on normaalisti ja koska sitä on liikaa niin, että se vaarantaa lapsen kehityksen. Luulisi tämänkin asian olevan selvä kaikille aikuisille ihmisille. Me olemme pitäneet aina tiivistä yhteyttä lääkäreihin ja psykiatreihin, koska olemme halunneet varmistaa ettei missään vaiheessa lapsemme sairastuisi masennukseen. Siksi myös perhetyö on otettu avuksi, jotta mitään ei tulisi. Ongelmia alkoi tulla vasta kun haimme apua lapsen adhd hoitoon ja kävelimme kasvatusneuvolan päältä asiassa, joka ei ollut halukas päästämään lasta tutkimuksiin ja monissa asioissa meille valehdeltiinkin, että he voivat tehdä asioita joita he eivät sitten selvittelyn jälkeen ole mitenkään päteviä hoitamaan. 2 vuotta meitä palloteltiin ja odotettiin, että josko kohta lapsi saisi apua kunnes otettiin ohjat omiin käsiin ja nyt lapsi saa hoitoa ja toivottavasti toimivan lääkityksen. Samalla meidät tutkitaan vanhempina jälleen kerran, joka on meille ihan ok. Onhan meitä ennenkin tutkittu ja silloinkin todettu kaiken olevan ok. Kuinkahan monta" ovat hyviä ja rakastavia vanhempia ja lapset reippaita ja omatoimisia" lausuntoa meidän vanhemmuudesta vielä tarvitaan ennen lasten aikuistumista. Asiantuntijat siis oikeat ammattilaiset veikkaa lyhyttä huostaanottoa, koska mitään oikeita perusteita ei ole ja tämä on järjetöntä rahan tuhlaamista ja lasten ja perheen kiusaamista. Tämä huostaanotto on silti meille paras vaihtoehto. Tiedän mihin sossu pystyy ja omassakin lähipiirissä on ihmisiä joilla on kokemuksia itsensä huostaanotosta ja ikuiset psyykkiset ja ruumiilliset vammat ei ole sitä mitä lapselleni haluan. Minulle huostaanotto merkitsee viranomaisten suunnalta tulevaa systemaattista henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, huumaamista puolustuskyvyttömäksi, mielivaltaisia päätöksiä joilla lisätään perhekotien saamaa rahamäärää ja muuta moraalitonta. Ei, en halua sitä lapsilleni. Edes vankeja ei kohdella noin julmasti kuin viattomia lapsia.
Sossu meinasi TAAS kieltää minulta työssäkäynnin huostaanoton aikana, mutta sain sentään sanottua kyynelten läpi, että minulla on suomen lain mukaan oikeus elättää itseni ja perheeni työllä. Sossulle on ollut koko vuoden kova pala minun työssäkäyntini ja syksyn aikana on aika usein ehdotettu sivulauseessa töistä pois jäämistä, koska minulla on tärkeämpääkin tekemistä. En ole suostunut, vaikka mieheni on sen perusteella leimattu yksinhuoltajaksi.
Tajuatko kuinka vaikeaa on ymmärtää sellaisen viranomaisen päätöksiä kun prosessi on näin sekava ja mitään konkreettista ei ole esitetty muuta kuin "huoli".
Yritämme aina löytää jotain positiivista asioista ja huomasimme, että siellä on rummut. Kiva, että on soittimia niin lapset pääsevät koittamaan. Rumpujen hakkaamista tuskin meidän rivarissa katsottaisiin enää suopeasti :) Vanhin lapsista on myös hyvin liikunnallinen niin, että katsotaan mitä kivaa keksitään koko perheenä. Jos vaikka löytyisi sopiva harrastus lapsille, josta saisivat positiivisia kokemuksia Koitetaan suhtautua asiaan kuin ylihintaiseen kotimaanmatkaan :D Mitäs se nyt sitten maksaa meille kaikille? Onko 100000e tarpeeksi?
VIRANOMAISENA
JA HEIDÄN HUUUHHAAAA PORUKASSA MUKANA OLEVIALLA
verorahojen
R A H A S T A J I L L A
on mopo karannut käsistä ja todella pahasti
aikapäivää sitten (valtion tasausrahasto vuosista lähtien...)
niin että kaikkien "välillä" -höpöttäjien todella ala-arvoiset kommentit
ovat omissa yksinkertaisuuksissaan todella
suorastaan kuvottavan järkyttäviä.
Ota sinä av o sy l i n vastaan kaikki se mitä tämä yhteiskunta sinullekin elämäsi vaikeina aikoina,
jopa lastesi huostaanoton muodossa,
mahdollisti teidänkin tulevaisuudessa
mm. oman sairautesi, puolison sairauden, vamman tai muiden vaikeuksien keskellä teille "suo".
Oivalluksiin ja muuhunkaan elämän arviointiin ei tarvita tälläisten huostahullujen rumbaa.
Riitää että kun perhe tarvitsee apua ja tukea sitä annetaan siinä muodossa kuin sitä tarvitaan ja on todellisten ammtilaisten mielestä tarpeellistä
(eikä yhtäkään perseellään istuksijaa eikä enää yhteenkään lapsiperheeseen tässä maassa
laittakoot näitä mitään tekemättömiä per.etyöntekijöitä kahvia kittaamaan ja ihmisten aikaa kuluttamaan vanhuksille
ja antakoot lapsiperheille nämä kodinhoitajat ja muut konkreettista kotipalvelua tarjoavat veroilla kustannetut avut
takaisin!)
oli jonakin aikakautena lasten "kehittävä" lelu.
Jokaisella meistä on onneksi
tässä
vapaassa
maassa ????????????????????????
kasvattaa lapsemme siihen heidän elämänsä tulevaisuuteen,
minkä me vanhempina näemme omien lastemme kohdalla parhaana.
Toisilla lapsilla se tulevaisuus on ojankaivuussa ja toisilla
Piilaakson johtajina.............
kuinka olet näiden huostahullujen ja viranomaisena esiintyvien "tavoittamattomissa"
etkä päästä näitä sossuhihhuleita tärväämään sisintäsi ja omaa varmuuttasi asioidenne hoidosta ja tilasta.
Se auttaa varmasti itseäsi perheesi toisena vanhempana jaksamaan ja uskomaan siihen,
että selviätte oikeastikin perheenä tästä viranomaisten teille järjestämästä perhehelvetistä.
Lapsia on tietenkin sääli sekä hiukan miestäsikin, miehilä kun on aina kovempi paikka
kun tälläinen virka-akkalauma
ja varsinkin tälläisia tärkeileviä ja itseään viisaampina ja parempina pitäviä virkaeukkoja
alkaa päsmäröimään perhettä ja perheen elämää.
Perheenne kohtalo on yksi näistä tuhansista tämän maan huostahullujen järjestämistä kohtaloista
joita ei voi kuin vain kerta toisensa jälkeen ihmetellä
että mistä sitä rahaa RIITTÄÄ
ja mistä löytyisi se valon järki, joka näitä huostahulluja sossuhihhuleita johdattaisi
IHAN OIKEISIIN TÖIHIN.
Kieli pitkällä haluaisit varmaan rahat näistäkin lapsista, vai mitä? Ja sitten ammatillisena sijaisäitinä voisi jättää lapset oman onnensa nojaan vuosikausiksi - käydä omissa taärkeissä aikuisten riennoissa riekaleisia hermoja leputtamassa - ja sanoa, no, nehän olivatkin niin vaurioituneita jo ennen tuloaan. Ei se nyt ihme, kun tuo yksi on noin itsetuhoinen jne. Vai mitä äippä?
Mene muualle ääntelemään toisia kiusaamasta. Luulet olevasi joku aurinkokuningatar. Olet varmasti mahtavan SUURI nainen!
Ap kirjoittaa "onnellista lapsuutta ei ole kellaan". Perusteluna on, ettei "kukaan normaali voi olla 100 % onnellinen koko ajan". Huh huh, jos vaihtoehdot ovat tassa, etta joko olet 100 % onnellinen koko ajan tai sitten sinulla on onneton lapsuus, niin aika spartalaisella meiningilla mennaan. Toivottavasti sinulle heraa tarkkailujaksolla uusia nakokulmia onnellisuuden hahmottamiseen ! Silloin onnellisuutta voi olla ehka helpompi tuntea, jakaa, hyvaksya etc.
vaatimusta lapsiperheiden 100 % onnellisuudesta
ja koko ajan!
Kukaan eikä kenenkään elämä todellakaan ole täydellistä ja yhtä onnenlaaksoa
ainaisine auringonpaisteineen syntymästä hautaan.
Valitettavasti elämään voi jo pienenkin lapsen kohdalla sisältyä odottamattomia ja lapsen elämää järisyttäviä tapahtumia, joille vanhemmat eivät voi mitään.
vaikka haluaisivatkin.
Vanhemman, sisaruksen, läheisen kuolema, sairastuminen, loukkaantuminen jne. Työttömyys jne.
Elämän karuus ja odottamattomuus kuuluvat jokaisen niin pienen kuin suurenkin ihmisen kohtaloon
vaikka suomalaisella lastensuojelulla on asiasta eri täysin erilainen näkemys.
Onneton lapsuuskin voi saada aikaan hyvää ja vahvuutta sekä kestävyyttä elämän tuleville poluille. Onnetonta lapsuutta ei kukaan kenellekään halua.
Osan kohtalona se kuitenkin valitettavasti on. Suruineen ja murheineen.
Eivätkä lastensuojeluviranomaisen tekemät interventiot sitä muuksi muuta sijoituksineen kaikkineen.
Pahimmillaan heidän interventionsa vain pahentavat tilannetta ja aiheuttavat kestämättömän ja sietämättömän tilanteen sijoitetuille, mm. sijoitettujen suuret itsemurhaluvut.
mitä sossu vaatii. Kyllä se vaatii nimenomaan 100% onnellisuutta kaikkina aikoina. Mikään elämän normaali haaste ei kuulu sosiaalihuollon piirissä olevan lapsen elämään. Mummini meni elokuussa törkeästi kuolemaan. Lemmikki kanimme kuoli viime kesänä. Olipa ajattelematon elukka. Tällaistahan ei kenellekään muulle lapselle voi osua kohdalle. Kenenkään muun perheessä ei ole työttömyyttä, kenenkään muun vanhemmat ei sairastu, kenenkään muun lapsi ei saa valita urheiluvälineitä viimeiseksi, kenenkään muun pöydässä lapsi ei sano mä "en halua syödä tätä". Listaa voisi jatkaa loputtomasti koska kenelläkään muulla ei ole niin ylimaallisen kurjaa kuin meidän lapsilla. Muut asuu aurinkolaaksossa ja meidän lapset näköjään kuun pimeäällä puolella. Mikä muille on normaalia ja kuuluu elämään on meidän lapsilla sairasta ja huolen aihe. Mikä eniten risoo, on se, että miksi meidän pitäisi olla täydellisiä vanhempia kun kenenkään muunkaan ei tarvitse olla. Miksi meidän pitäisi olla parempia kuin muut?
Odotan mielenkiinnolla kun sossu itse saa ekan lapsensa keväällä. Mahtaakohan sitten alkaa väsyttää, että pääsen minäkin ilmaisemaan syvän huoleni kaikesta mikä hänen elämässään on. Oli sitten positiivinen tai negatiivinen asia niin aina se on pahasta.
On se ihmeellinen sossu joo.. eihän niillä muuta tekemistä olekaan kuin hakea huostaanotettavia perheiä.
Hyvät naurut tuli kirjoituksisasi, kiitos vaan!
hakevat huostaanotettavia perheitä... Mutta luulisi niitä tälläkin sivulla pyörivän koska suomessa on kaksi muutakin paikkaa tämän meidän lisäksi. Olet kyllä aika outo käytökseltäsi jos naureskelet muiden ihmisten elämille. Minä en henk. koht tunne yhtään sellaista ihmistä. Onko oudosta käytöksestäsi koskaan huomautettu?
joka on tämän maan epäpätevien ja täysin tarpeettomien viranomaisten aiheuttamaa
niin sinut pitäisi ensimmäisten joukossa aikuisena huostaanottaa
ja laittaa johonkin laitokseen asiallisia tapoja ja käyttäytymistä opetteemaan!
Missä teitä irvileikoja oikein on kasvatettu ihmisten ilmoilla olemaan ja käyttäytymään?
Ota yhteyttä asianajajaan jo ihan varmuuden vuoksi myös sosiaaliasiamieheen.
Luin pikaisesti tämän ketjun ja ei taas kerran voi kuin ihmetellä viranomaisten touhuja. Ilmeisesti jollain sossun lähipiiriin kuuluvalla on vapaita paikkoja laitoksessaan. Luulisi näin laman aikaan, että perheet joilla ei ole lastensuojelun tarvetta, jätettäisiin rauhaan. Pelkkä huoli ei todellakaan riitä huostaanoton perusteeksi. Onko tämän syvän huolen esittäjällä millainen kokemus, mikä on hänen virka-asemansa, onko hän "keltanokka"- virkaintoilija? Käsittämätöntä!
Kauhean syvä se huoli ei konkreettisesti voi olla kun ainoa avohuollontoimenpide on meillä ollu perhetyöntekijän käynti kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Nyt kun tilanteemme on kuulemma kriisiytynyt olemme viimeksi saaneet perhetyöntekijän käymään kotonamme kuukausi sitten. Silloinkin hän sanoi tehneensä huoneistossa tarkastuksen jota sitten ei lasten mukaan kuulemma ollut tehnyt vaan oli istunut sohvalla koko ajan. En tiedä voiko perhetyöntekijä tulla kotiin ilman lupaa ja haastatella lapsia ilman vanhempien läsnäoloa. Ehkä voikin. Aika oli sovittu klo 14 ja perhetyöntekijä tiesi minun pääsevän töistä klo 13.15 jolloin hän oli tullut kotiimme. Joten kun pääsin kotiin töistä 13.45 perhetyöntekijä oli ehtinyt jo puuhailla puolisen tuntia kotonamme. Sosiaaliasiamiehelle ollaan oltu yhteydessä, mutta ei hänkään osaa muuta tehdä kuin ihmetellä, että onpas värikästä toimintaa ja plärätä lastensuojelulakia. Aika suppeaa on avohuollon tukitoimet ja mielikuvitus hukassa jos muuta apua ei saa kuin naisen istumaan sohvan nurkkaan kahdeksi tunniksi kerran viikossa, aina ei sitäkään. Koko palettia ei kuulemma voi käyttää perheen auttamiseksi ja siksi alettiin painaa kovemmin ottein päälle.
Tuki toimi kotiin ! Tai muuttakaa maasta .Suomi harrastaa henkistä ja ruumiinlista vapauden riistoa
Älä usko täällä olevia KYLLÄ TEILLÄ ON JOTAIN VIKAA ;;;; Sossut yrittää saada uskomaan myös täällä
että teitä olisi tarvetta tutkia..Laittavat jalan oven väliin ja varastavat lapsen!
saamanne avohuollon tukitoimet eivät ole riittävät ajatellen huostaanottoa. Eivät todellakaan! Mitä apua ihmisille on sohvalla istuvasta virkaintoisesta tarinaniskijästä?! Kieltäydytte kohteliaasti tuosta "avusta" ja sanotte, että perheenne voi paljon paremmin ilman tätä. Huostaanotto ei ole mitään auttamista, ei sinne päinkään. Vetoa siihen, että lapset ovat hämmentyneitä tuon perhetyöntekijän toimista, eivätkä suinkaan oman perheen vuoksi. Painosta vielä sitä sosiaaliasiamiestä ja kerro ottavasi yhteyttä vaikka Risikkoon, jos ei perhettänne jätetä rauhaan tai sille tarjota sen tarvitsemaa apua, jos sitä ylipäänsä tarvitsettekaan. Miehen masennus ei todellakaan ole mikään syy huostaanottoon, voi jumaliste! Kysy sosiaalitoimistossa, että miksi nämä eivät käytä rajallisia resurssejaan niitä todella tarvitseville.... alkoholistiperheet, huumevanhemmat, vakavasti mielenterveysongelmaiset jne..? Onko mahdollista, että pärstäkertoimesi ei jotenkin satu miellyttämään ko. virkaintoilijoita? Vastusta sitä huostaanottoa fiksusti perustellen ja muista säilyttää asiallisuutesi, vaikka kuinka ottaisi päähän etteivät siitä saa uutta "syytä". Tsemppiä ja voimia, ja ota tosiaan asianajajaan yhteyttä... voit sen tietysti fiksusti kertoa sossussa, että otat perheenne avuksi asianajajan, eivät sitten kovin helposti uskalla lain pykäliä kiertää.
ei ole ongelma kolme vuotiaalla. Kysy Kelasta milloin Kela alkaa maksaa ennen tukea joka ennen kulki nimellä hoitotuki ja siinä on ikäraja milloin kastelua aletaan hoitaa. Sitä ennen sen ei pitäisi olla kenenkään ongelma. Asiaan voi vaikuttaa milloin lapsen isä on oppinut kuivaksi. Kasteluun annetaan lääkettä jonka puutos aiheuttaa kastelua ja hälytyslaite jos lapsi on sikeäuninen, ettei herää pissihätään. Minulla on ollut kasteleva lapsi joka otettiin huostaan vaikka lääkäri kirjoitti lausunnon että lapseni kastelu ei johdu psyykestä eikä kotioloista vaan siihen on lääketieteellinen syy ja vaikka kastelua hoidettiin ja sain Kelasta hoitotukea. Sossu ei uskonut lääkäriä vaikka sossulla ei ole lääkärinkoulutusta arvioida koko asiaa.
Tuli mieleeni, oletko huonoissa väleissä jonkun ihmisen kanssa ja mistä miehesi masennus johtuu. Saatat persoonallasi ärsyttää yksinkertaisia, sekä sillä että on selkeä jämpti ote asioihin. Sen lisäksi erityisesti omaisuusasiat kiehtovat sosiaalityöntekijöitä. Jos teillä on omaisuutta ja rahaa pois otettavaksi kun töissä käynti kerran kiellettiin.
ja osittain väsymyksestä johtuvaa. Ei mitää kummallista historiaa takana. Ihan tavallisesta duunariperheestä ja elämä ollut niin keskiluokkaista ettei tosikaan. Omaisuutta ei minulla ole ja sossun olen niin harvoin tavannut, että olen varmasti alkanut ärsyttää vasta viimeisen kuukauden-kahden aikana. Sossumme on aika uusi. Sijainen sijaisen jälkeen, kun oma sossumme kuoli pari vuotta sitten. Muiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmia ja apu on lähinnä keskittynyt toimeentulotukeen, kun vielä opiskelin ja olin äitiyslomalla. 3v:kin on yökuiva ja päivällä sattuu vahinkoja välillä, ehkä noin 1-2 kertaa päivässä.
olette aivan tavallinen perhe, jossa ei ole mitään syytä huostaanottoon. Miehesi masennus on hoidettavissa lääkkeillä ja terapialla, eikä se saa olla mikään syy huostaanottoon. Kuinkahan monessa virkamiesperheessä syödään masennuslääkkeitä?!
Alan kallistua sen puoleen, että ärsytät jostain syystä sossuja. Ehkä olet pidemmälle opiskellut kuin he ja ulosantisi on selkeää ja johdonmukaista, siksi käyvät järein asein taisteluun että saisivat sinut "romutettua". Älä lannistu, vaan asiallisesti ja lakipykäliin vedoten puolusta perhettäsi. Jos vaan jotenkin onnistuisitte saamaan itsenne tt:n ulkopuolelle, sieltä kautta on moni perhe joutunut ls:n hampaisiin vaikkei muuta syytä koko sosiaalivirastoon menossa ole ollut kuin väliaikainen rahantarve.
Tämä on aihe, joka ei lakkaa ihmetyttämästä. Entisaikojen kodinhoitotukea hakevat joutuvat automaattisesti lastensuojelun asiakkaiksi. Nyt taitaa olla menossa sama suunta toimeentulotuen hakijoilla: jos satut tarvitsemaan tilapäisesti omia verorahojasi takaisin, niin teistä tulla pärähtää lastensuojelun asiakkaista. Huh, huh.... kyllä olisi todellakin kirveelle töitä. Kuinkahan monta lastensuojelun raiskaamaa (noin kuvainnollisesti) perhettä Suomessa on?
, enkä siihen riippuvuuteen enää ikinä suostu. Työpaikkakin on vaikinainen muutaman viikon päästä. Yllättävän moni syö masennuslääkkeitä. Sitä ei vain huomaa päällepäin. Se mukava ja iloinen työkaveri saattaa syödä masennuslääkkeitä ja olla ahdistuneisuushäiriöinen, mutta hyvällä lääkityksellä pärjää kuten kuka tahansa normaali vai voisiko sanoa norminmukainen. Kaikkihan me ollaan persoonallisuushäiriöisiä jos meistä irrotetaan jokin yksittäinen negatiivinen piirre ja tehdään koko ihmisestä analyysi sen perusteella. Sama soveltuu varmasti perheisiinkin.
kallistuu kuntakentällä nykyään lapsiperheiden kohdalla valitettavan usein sinne laittomuuksien puolelle viranomaisten osalta asioita hoitaessa.
Yksikään toimeentulotukea saava perhe ei saisi sen toimeentulotuen saannin vuoksi joutua lastensuojeluun asiakasperheeksi.
Laitonta, laitonta.
Harkinnanvarainen tukikin esimerkiksi lapsia koskevissa asioissa on annettava sosiaalihuollon asiakkuuden alaissuudessa
mutta kun lakien noudattaminen kuntien viranomaisten keskuudessa on nykyään ylivoimaisen vaikeaa...
käyttävän tunnistaa helposti ja se näkyy ulospäin. Lääkityksellä pärjää mutta ihmisistä kyllä voi havaita masennuslääkkeiden tai unilääkkeiden käytön. Epäilys on helppo vahvistaa ihmisen puhetta seuraamalla. Ihmiset ei pysty salaamaan sellaista, mutta ehkä eivät haluakaan kun se kerran on niin yleistä. Mutta kyllä se kuitenkin käytännössä leiman lyö.
Masennuslääkkeet ei ole huumaavia eikä ne näy ulospäin mitenkään. Masennuslääkkeitä syödään muihinkin vaivoihin kuin masennusoireisiin. Ei se nyt todellakaan mistään puheista kuulu paitsi tietysti masentuneilla on usein todella hyvä tieto kaikista psyykelääkkeistä, niiden vaikuttavista aineista ja vaikuttavista annosmääristä. Unilääkkeitä harvemmin määrätään kellekään vaan lääkkeet on yleensä lyhytkestoisia nukahtamislääkkeitä.
Ehdottaisin. että ette suostuisi huostaanottoon edes perheenä. No jos ei oo muuta mahdollisuutta niin sitten. Ja ota itsellesi asianajaja, koska koko homma vaikuttaa tekaistulta ja puolueelliselta.
sitten lähtisi vain lapset ja sitä ei voi sallia. Hieman lohdutti kun päiväkodissa eräs hoitaja oli sanonut meidän nuorimmasta, että hänessä ei ole mitään vikaa, että hän on juuri sellainen kuin tuossa iässä pitääkin olla. Hän on ollut myös aikoinaan vanhimpienkin lastemme hoitaja. Eikä silloin ainakaan missään vaiheessa niiden vuosien aikana kukaan epäillyt, että olisimme olleet jotenkin kamala perhe, jossa lapset kärsii. Asianajaja hankitaan. Perhetyöntekijä tulee tänään käymään ja se haluaa jutella. Mun mielestä juttelut on juteltu.
Mikä on tilanteenne nyt?
Voimia, kerätkää voimanne ja toimikaa, tehkää parhaanne vaikka jaksamisenne äärirajoilla!
Perhetyö ei ole käynyt viiteen viikkoon. Eilen perhetyöntekijä soitti ja perui päivän aikansa ja tokaisi vielä että, " hyvin te siellä pärjäätte, vaikka ei tultaiskaan". Ei kamala huoli voi olla oikeasti jos viimeksi on käyty lokakuussa. Ei voi ainakaan sanoa, että olisivat perillä perheen tilanteesta. Muuten sossun valmistelujen valmistumista odotellaa ja tietysti joulua. Asia tuntuu todella kaukaiselta, kun kenestäkään ei kuulu mitään ja kaikki on vaan kamalan tyytyväisiä meihin. Nyt ei kukaan valita mitään. Kaikki menee tosi kivasti.
Jospa olisi käynyt niin, että ovat tajunneet omat ylilyöntinsä ja ikäänkuin häntä koipien välissä hiljaa vetäytyvät perheenne kimpusta. Sitä päivää ei tule, että tulevat sanomaan erehtyneensä. Toivotaan, että tuo hiljaisuus tarkoittaa sitä, että tajusivat pienessä mielessä että te olette aivan tavallinen perhe. Toitko heille kenties esille, että otat avuksenne asianajajan? Tuli vaan mieleen...
Älä vaan kysele perhetyöntekijöitä teille, vaan tuo esille kaikille miten hyvin teillä menee.
Mukavaa Joulun odotusta kaikesta huolimatta
Aivan kuten oletinkin irti kontekstistaan otettuja sanomisia ja sossun omien toimien lapsille aiheuttama mielipaha tulkittu vanhempien syyksi. Lisäksi ainakin yksi aivan keksitty juttu.
Parhaimpina ehkä. Nuorin lapsista määräilee perheessä vanhempiaan ja saa päättää kaikesta vrt PERUNALAJIKE. Tarina on tämä. Olin kaupassa meidän nuorimman kanssa ja hänellä oli omat kärryt työnnettävänä ja minulla kori. Otin kilon pussin perunoita ja laitoin ne nuorimman kärryihin josta hän heitti ne lattialle ja huusi " ei". Yritin uudestaan ja tuli sama reaktio. Otin perunat ja laitoin ne omaan koriin. Kauppareissu jatkui lapsen kiukutellessa kaikesta ja huutaen kuin palosireeni koko kauppareissun ajan. Silti ostokset tuli tehtyä.
Lapsemme adhd oli luonnollisesti esitetty vain vanhempien hukassa olevasta vanhemmuudesta johtuvaksi.
Keskimmäinen lapsistamme oli KERRAN meinannut myöhästyä koulusta eikä ollut ehtinyt syödä aamiaista. Sossun papereissa luki, että vanhemmat laiminlyö lastensa ruokkimista.
Jokaikinen asia oli esitetty irti kontekstistaan sekä minun sanomisia oli väännetty niin, että ne oli saatu tarkoittamaan jotain muuta. Esim "saattaa oirehtia" oli muutettu "oirehtii". No onhan ne nyt jo ihan eri asia. Toinen on oletus, että jokin asia saattaa tapahtua tai sitten ei ja toinen kuvaa asiantilan faktana!
Vastinetta lähtee, varmasti.