Ok tätä lähtee, ene ede tiedä miksi kirjoitan tänne. Ei varsinaisesti ole minun juttuni. Mutta kysynpä
Yksinäisyys, ahdistus , turhautuneisuus.
Erosin vuona 97, sen jälkeen on jotain sänkysuhteita ollut, mutta ei nyt ylettömän paljon. Alkaa parin vuoden päästä viiskymppiä tulemaan mittariin ja on iskenyt ihan hillitön paniikki. Jäänkö kokonaan yksin ? Yksinäisyydessä on hienoja puolia, mutta aina enemmän ahdistaa. Takaraivossa kolkuttaa. Jos sairastun kukaan ei hoida minua, jos masentaa kukaan ei lohduta. Olen yhä työelämässä, entäs sitten kun se loppuu. Pärjäilin loistavasti aina viimevuosiin asti elämäninnolla ja toivolla, mutta nyt alkaa valkenemaan. Oliko se tässä sitten kaikki. Eläkepäivillä ikkunasta ulos tuijottelua, toivo siitä, että lapset soittais ja kävis ? Ei helvetti sentään, mistä ihneestä tän ikäinen ukko enää löytää ketään rinnalle. En osaa juosta tanssilavoilla ja nettitreffipyörrekkin tuntuu kovin vieraalata. Joskus tekis mieli itkeä, mutta kenelle ? Kukaan ei kuuntele, parempi olla itkemättä. Joskus tekis mieli rakastaa, mutta ketä ? Parempi olla rakastamatta. Haavat ei enää parane nopeasti, parempi olla loukkaamatta. Pienen pienet elämän mitättömyydet alkaa tuntua järkyttäviltä ongelmilta, jättinäisiltä vuorilta joita ei voi ylittää. Itkettää ja pelottaa. Minä mies, kohtuu menestynyt ja muille lohtua ja kannustusta jakava, ikuinen tsemppaaja alan murenemaan. Mitä mulle oikein tapahtuu ??
Yksinäisyys, ahdistus , turhautuneisuus.
Erosin vuona 97, sen jälkeen on jotain sänkysuhteita ollut, mutta ei nyt ylettömän paljon. Alkaa parin vuoden päästä viiskymppiä tulemaan mittariin ja on iskenyt ihan hillitön paniikki. Jäänkö kokonaan yksin ? Yksinäisyydessä on hienoja puolia, mutta aina enemmän ahdistaa. Takaraivossa kolkuttaa. Jos sairastun kukaan ei hoida minua, jos masentaa kukaan ei lohduta. Olen yhä työelämässä, entäs sitten kun se loppuu. Pärjäilin loistavasti aina viimevuosiin asti elämäninnolla ja toivolla, mutta nyt alkaa valkenemaan. Oliko se tässä sitten kaikki. Eläkepäivillä ikkunasta ulos tuijottelua, toivo siitä, että lapset soittais ja kävis ? Ei helvetti sentään, mistä ihneestä tän ikäinen ukko enää löytää ketään rinnalle. En osaa juosta tanssilavoilla ja nettitreffipyörrekkin tuntuu kovin vieraalata. Joskus tekis mieli itkeä, mutta kenelle ? Kukaan ei kuuntele, parempi olla itkemättä. Joskus tekis mieli rakastaa, mutta ketä ? Parempi olla rakastamatta. Haavat ei enää parane nopeasti, parempi olla loukkaamatta. Pienen pienet elämän mitättömyydet alkaa tuntua järkyttäviltä ongelmilta, jättinäisiltä vuorilta joita ei voi ylittää. Itkettää ja pelottaa. Minä mies, kohtuu menestynyt ja muille lohtua ja kannustusta jakava, ikuinen tsemppaaja alan murenemaan. Mitä mulle oikein tapahtuu ??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siis piti mennä:
Ok tästä lähtee, en edes tiedä miksi kirjoitan tänne...
Eipä mee hyvin, ei.
Sun viestisi sai mut kiittämään onneani että mulla on nuo lapset vielä kotona. Vaikka kuinka itsekin toitotan että on hyvä olla yksin, niin tosiasia on että ihan yksin ei kukaan saisi olla.
Voiko sillä aloittaa että rakastat itseäsi? Luulen että naisilla on helpompi nakki jäädä yksin siksi koska osaamme hemmotella itseämme, se taas on miehessä harvinainen piirre. Sääli kyllä.
"OK tätä lähtee, ene ede..." Kirjaimissa ja sanoissa "sönköttävä" mies, söpöä!
Sait mut hymyilemään, vaikka se ei tarkoituksesi ollutkaan. Sulla on siis vielä toivoa, believe me!
Usko itseesi, usko ja luota elämään.
"Ei onni tule etsien, se saapuu eläen."
Niin, hommahan kai menee jotenkin niin, että jos saa jonkun niin hyvä, jossei niin siinähän se aika menee yrittäessä. Kunhan ei luovuta. Jos menee luovuttamaan niin sitten kyllä masentaa. Silloin pitää vaan taas alkaa yrittään.
Ei varsinaisesti ole minun juttuni vastata.
asia kuin meille muillekkin...yhtäkkiä sitä havahtuu ettei sinkkuelämä ole enää kivaa, kaikki kaverit ja tutut on jotenkin niin parillisia, vituttaa suorastaan katsella kun ne on niin perhetä niin perhettä, huh, tuliko tuo katkera lause multa? Huomaan itsessäni nuo kuvaamasi piirteet. Baareista löytyy kyllä josjokinlaista sänkyseuraa, mutta ei sitä sellaista jaksa kovin kauaa.
Olen täällä jo aikaisemmin setvinyt tätä että miksi ns. parisuhteen solminen on tässä iässä niin pirun hankalaa, ei vaan löydy sellaista sopivaa.
Sulla oli samanlaisia kauhukuvia tulevaisuudesta kun mulla, lisään siihin vielä yhden: mä pelkään että jos nyt lakkaan rakastamasta saavuttamatonta ihastustani, niin en enää rakastu uudelleen, ja jos rakastun niin taas johonkin sellaiseen jota en kuuna kullan valkeana voi saada. Mielenkiintoinen noidankehä...
En osaa tsempata enkä kannustaa, osaan olla vertaistukena...
Tosiasia on. Jos sulla ei ole olia lapsia, eikä puolisoa. Olet sitten yksin. Sulla on kiintoisa ylläri eessä. Sukulaiset. Perintökaari kun menee niin, että jokuhan sen omaisuuden perii. Sukulaistten penikat alkaa kohta "käymään kylässä".
Mulla net vierailut loppui, kun kerroin tehneeni testamentin. Olen kyllä nainisissa, mutta sukulaiset olisi tulleet osingoille mun kuoleman jälkeen muuten. Saapahan mamma ees jotain nyt.
Paareista tai netistä ei seuraa saa, se on fakta. Tai ilmeisimminkin seksiä saa, se siitä. Jos sut joku pkaa, se pokaa rahan takia. Haloo, viiskymppinen yksinäinen ihminen?
Tä on taas dejavu. Ootko narissut ennenkin aiheesta?
niinsiis ite kysymys. Sulle vaan tapahtuu luultavimmin ihan samoin kuin kaikille yksinäisille ihmisille. Kituuttelet eläkkeellä jokusen kymmenen vuotta. Kuolet sitten yksinäsi ja pahommillaan kipeenä jossain laitoksen sängyssä. Sen jälkeen haaskat siivoaa sun omaisuutes ja siinäpä se olikin.
Niin.
Hesassa on tietojeni mukan 75 prossaa talouksista yhden tai kahden ihmisen talouksia. Varallisuutta näillä on valtavasti. Joskus sekin jaetaan.
=DW=
>Tä on taas dejavu. Ootko narissut ennenkin aiheesta?
En kirjoittele palstoille, tämänkin vasta löysin. Merkillinen asenne, tuo että nassrisen. En sitten ymmärtänyt tän palstan olemassaolon syytä. Ja kuten kirjoitin lapsia on, mutta sinä se tunnut ihan helvetin katkeroituneelle.
nassrisen = narisen. Tää näppis ei pelitä.
tämä on katkeroituneiden narsistien näytelmä kerho jos vaikka täältä sais jonkun uunotettavan omaan makuukammariin kerraks tai pariks, palvelu on tosin niin hyvä jotta saattavat kuljeksia ympäri suomeakin antamassa yllärinäytöksiään.
Jotta odota vaan kohta saat seuraa eikä tarvi edes pyytää. Onnea kokeiluusi.
Tän palstan, kuten melkein kaikkien tarkoitu on myydä mainoksia. Jotkut portaalit myyvät aatetta tai ihan mitä tahansa. Siis kaikilla keskustelupalstoilla vaan myydään jotain.
Alappa tsekkaileen, kun lapset "alkaa käymään kylässä". Siitä näet, mikä on homman nimi.
Mä EN ole katkera, olen realisti. Sori oiottu vastaus, näitä nettijorinoita kukaan viitsi tarkemmin lukea. Mitä sekin muuten kertoo? Yksi olet.
=DW=
Tuttu tunne!!! Vaikka erostani on vasta kolme vuotta niin silti olen jo aivan kypsä ja ahdistunut sinkkuudesta. Monesti mietin mikä mahtaa olla tulevaisuuteni. Yksin?...YKSIN?....Ystäväni ihmettelevät miten voin olla vielä vapaalla jalalla, mutta ei se kumppanin löytäminen ole enää tässä iässä sama kuin parikymmentä vuotta sitten. Silloin ei ollut tietoa tai ei piitannut mahdollisesta epäonnistumisesta..onneksi!
Itse olen yrittänyt liikkua mahdollisimman avoimesti, baareissa (lasten mielestä liian harvoin), eri harrastuksissa; kuntosali, golf, jumpat..., mutta kieltämättä vähän heikolla menestyksellä. Yllätyksekseni ihmiset eivät puhu. Varsinkin liikuntakeskusten porukka on todella hitaasti lämpenevää. Voi mennä monta viikkoa samalla jumpalla eikä katsota edes silmiin saati tervehdittäisiin. No, joka tapauksessa suosittelen sinullekin vääntäytymistä ihmisten ilmoille, vaikka se välillä tuntuukin varmaan vaikealta. Tärkeintä on kuitenkin, että yrität etkä menetä toivoasi. Kyllä se oikea rakkaus vielä tulee, niin ainakin minä uskon :-)