Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Luopumisen aika

    Palstalla on ollut paljon aiheita lopettamisesta.

    Kukaan ei elä ikuisesti. Rakkaan lemmikin poismeno on kova pala. Sen kanssa on koettu niin paljon, ja koeattaisiin vielä enemmän, ellei se aina pelätty kuolema tulisi vastaan. Kuollutta ystävää saa surra, eikä kukaan saa kieltää sitä. Omistajan pitää antaa surra surunsa, ja kun itkut on itketty, omistaja jaksaa taas jatkaa eteenpäin ja muistella menehtynyttä lemmikkiä hymyillen.

    Jotkut surevat kauemmin kuin toiset. Toiset itkevät vielä vuosienkin jälkeen, muistaessaan niitä ihania hetkiä ystävänsä kanssa. Suru saa kestää, eikä lemmikkiä tule unohtaa päivässä. Kukaan ei saa kuitenkaan surra ikuisuutta. Joskus on jatkettava elämää eteenpäin.

    Kuolema on surullinen ja järkyttävä asia, joka tulee jokaisen kohdalle joskus. Se kuuluu elämän kiertokulkuun, eikä kukaan voi välttää sitä. Se on asia, joka täytyy ymmärtää.
    1259
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Itse aikoinaan itkin jokaisen akvaariokalan kuoleman...

    Koiramme lopetettiin pari kuukautta sitten. Enää en sure samalla tavalla.
    Silti tunne on voimakas ja herkkiä hetkiä tulee ! Jopa kyyneliin asti... ( viimeinen katse, viimeinen ruoka, viimeinen hetki... )

    Jokainen ihmiselle läheinen elävä olento jättää sydämeen jäljen aina . Mutta me toivumme siitä. Jokainen omaa tahtiamme - mutta me toivumme !

    Pahintahan on ikävä... Ei itse kuolema.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Välittävä kirjoitti:

    Palstalla on ollut paljon aiheita lopettamisesta.

    Kukaan ei elä ikuisesti. Rakkaan lemmikin poismeno on kova pala. Sen kanssa on koettu niin paljon, ja koeattaisiin vielä enemmän, ellei se aina pelätty kuolema tulisi vastaan. Kuollutta ystävää saa surra, eikä kukaan saa kieltää sitä. Omistajan pitää antaa surra surunsa, ja kun itkut on itketty, omistaja jaksaa taas jatkaa eteenpäin ja muistella menehtynyttä lemmikkiä hymyillen.

    Jotkut surevat kauemmin kuin toiset. Toiset itkevät vielä vuosienkin jälkeen, muistaessaan niitä ihania hetkiä ystävänsä kanssa. Suru saa kestää, eikä lemmikkiä tule unohtaa päivässä. Kukaan ei saa kuitenkaan surra ikuisuutta. Joskus on jatkettava elämää eteenpäin.

    Kuolema on surullinen ja järkyttävä asia, joka tulee jokaisen kohdalle joskus. Se kuuluu elämän kiertokulkuun, eikä kukaan voi välttää sitä. Se on asia, joka täytyy ymmärtää.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu