22 vuotias kloppi olen, koukussa viinaan jo kymmenen vuotta. maksimissaan kaksi päivää pystyy olemaan ilman, nyt taas kaksi päivää selvinpäin oltuani ja putkasta päästyäni pakko käydä hakemassa viinapullo.
Selvä alkoholistihan tässä ollaan, mutta ilman viinaa ei yksinkertaisesti pysty olemaan pitkiä aikoja.
Kohtuukäyttöön en kykene myöskään, se on nähty tuhannet kerrat. Lopettamaankaan en pysty, jos väkisin yritän olla ilman niin järki lähtee, ahdistus on kauhea, keho tärisee, eikä mielessä pyöri mikään muu kuin viina, ja masennus ja itsetuhoajatukset pyörii mielessä.
Hoitoon en mene, sitä en kestäisi.
Tässä sitä siis ollaan ja kuollaan viinaan kun maksa posahtaa tai tulee nakkikioskin jonossa mora kylkeen tappelun päätteeksi(on jo tosin tullutkin). Osa ihmisistä kantaa alkoholistin geenejä ja minä kaiketi lukeudun niihin. Toisaalta viinan ansioksi on luettava, että sen avulla jaksan päivästä toiseen, ja että se alkuperäinen syy, miksi viinaa aloin juoda, ei ollut viina, vaan kyvyttömyys kestää elämää.
Tällainen erittäin miellyttävä tapauskuvaus siis minulla, halusin tällä viestillä tuoda esille meidät, kasvavan nuorisorapa-alkoholistien joukon joissa osaltaan on suomen tulevaisuus, näin yhteiskunnallis-filosofisen päätteen viestille antaakseni.
Selvä alkoholistihan tässä ollaan, mutta ilman viinaa ei yksinkertaisesti pysty olemaan pitkiä aikoja.
Kohtuukäyttöön en kykene myöskään, se on nähty tuhannet kerrat. Lopettamaankaan en pysty, jos väkisin yritän olla ilman niin järki lähtee, ahdistus on kauhea, keho tärisee, eikä mielessä pyöri mikään muu kuin viina, ja masennus ja itsetuhoajatukset pyörii mielessä.
Hoitoon en mene, sitä en kestäisi.
Tässä sitä siis ollaan ja kuollaan viinaan kun maksa posahtaa tai tulee nakkikioskin jonossa mora kylkeen tappelun päätteeksi(on jo tosin tullutkin). Osa ihmisistä kantaa alkoholistin geenejä ja minä kaiketi lukeudun niihin. Toisaalta viinan ansioksi on luettava, että sen avulla jaksan päivästä toiseen, ja että se alkuperäinen syy, miksi viinaa aloin juoda, ei ollut viina, vaan kyvyttömyys kestää elämää.
Tällainen erittäin miellyttävä tapauskuvaus siis minulla, halusin tällä viestillä tuoda esille meidät, kasvavan nuorisorapa-alkoholistien joukon joissa osaltaan on suomen tulevaisuus, näin yhteiskunnallis-filosofisen päätteen viestille antaakseni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikka kuinka tunne sanoo ettet lähde hoitoon, voita itsesi ja käy jo tänään A-klinikalla lääkärin vastaanotolla.
Kuulloista tekstiä ja paljon löysin omaa entistä minääni kirjoituksestasi mutta selvisin kaikesta huolimatta, ja kun kerta minäkin selvisin niin silloin sinäkin voit selvitä.
Itsellä on takana monikymmenvuotinen juomishistoria, ja eronamme on vain se, että sinulla alkoholiriippuvuus on tullut nopeasti ja minulla hitaasti.
Itsekin olen tepastellut lukemattomia kertoja kuin tulisilla hiilillä, että nyt on saatava viinaa ja äkkiä!
Ja sitä myös hankittiin äkkiä.
Riippuvuus on hyvin tuttu, ja katkot ja klinikat tuli ravattua, mutta ei juomattomuutta itsensä ulkopuolelta saa mistään.
Finaalissa tuli tempaistua pullo kirkasta päivässä puolisen vuotta, ja siinä vaiheessa olin jo niin raatona, että oli aivan pakko loiventaa viikkoja, ennenkuin sain pelin loppumaan.
Kylmästi lopetin siihen asenteella, että saa sataa vaikka puukkoja niskaan, mutta korkki pysyy kiinni.
Se oli raakaa peliä, mutta itse olin viinaa juomalla riippuvuuteni hankkinut, ja itse päätin sen ruokkimisen/juottamisen lopettaa.
Esitä itsellesi peruskysymys, aiotko tuhota elämäsi juomalla?
Itse olin jo siinä saumassa, että juomista jatkamalla edessä olisi ollut tuho ja todennäköisesti ennenaikainen kuolema, mikä oli lähellä.
Tee päätöksesi ajoissa, ennenkuin olet umpikujassa ja pakkotilaneessa.
Pääsisit helpommalla.
"Esitä itsellesi peruskysymys, aiotko tuhota elämäsi juomalla?"
Se kysymys tulee esitettyä liki päivittäin itselle, ja oikeastaan vastaus on yleensä kyllä. ei löydy syytä tarpoa täällä maan pinnalla ja sammuneena tukehtuminen omaan oksennukseen olisi kivuton tapa päättää päivät.
Toisaalta, toivottavasti en kuitenkaan kuole viinaan vielä kymmeneen vuoteen kuitenkaan, että vanhemmat saisi viettää suruttomia eläkepäiviä, etenkin isäukko, joka on sen ansainnut.
Jälleen tuli muutama viikko sitten 180 euron sakot muistaakseni portsarin ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta ja vahingonteosta, tapahtumista tosin aika vähän muistikuvia, mutta onneksi ei syytettä kukaan nostanut niin ei nykyinen jo voimassaoleva ehdollinen vankeusrangaistus kaiketi muutu ehdottomaksi.
Olet 22 ja juonut 10 vuotta,aloitit siis jo 12 vuotiaana? Mitä sun elämässä silloin tapahtui,kun tuon ikäisenä et kestänyt elämää?
Jotenkin vaikutat kuitenkin fiksulta,peli ei ole vielä menetetty! Taidat olla todella herkkä ihminen?
Sun täytyy sisuuntua niin paljon,ettet anna alkoholin tai minkään muunkaan hallita sua. Sä olet oman elämäsi herra! Noin pitkän putken jälkeen on varmaan niin pahat vierotusoireet,ettet selviä ilman apua,joten yritä edes amattilaisten tuella! Pidä mielessäs,et kun sä tosta selviit ja SÄHÄN SELVIIT,ni sulla on vielä paljon annettavaa tälle maailmalle.
Tässä kirjoittessani sulle edes jotain rohkaisua,sylissäni istuu 1v9kk ikäinen poika ja leikkii kauha-autolla (kaivinkone..) pistää vaan miettimään,että miten lapsi pitäisi kasvattaa elämässään pärjääväksi??
Tsemppiä ihan todella!!
samankaltainen tilanne, olen 23 vuotias ja juomishistoriaa takana 11 vuotta,
Itselläni juominen alkoi ns kaveriporukassa pikkurikoksia tehden, muut kaverit ovat nykyään
työelämässä mutta musta on tullut ihan totaalinen yhteiskunnan hylkiö, itseni kohdalla
juomiseen on vaikuttanut paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden fobia, kaikki koulut jäi käymättä
ja myös armeijasta mut potkittiin pihalle, virallinen syy oli alkoholiongelma.Itse olen meinannut
heittää henkeni viinan takia lukuisia kertoja, putkasta olen herännyt kymmeniä kertoja, omassa yhteisössä
olen ns sosiaalisestin syrjäytynyt juomisen takia.Olen arpia ja kolhuja ihan täynnä päästä varpaisiin,
yritin tappaa itseni kännissä 2 kertaa, en onnistunut.Juomisen takia olen myös erakoitunut pahastin,
ei ole ketään eikä mitään paikkaa minne mennä,muutakuin viinakauppa.En ole tilanteeseni tyytyväinen
mutta koen että en voi siihen vaikuttaa, tämä varoitukseksi muille nuorille tähänkin tilanteeseen voi
päästä jo parikymppisenä.
"Olet 22 ja juonut 10 vuotta,aloitit siis jo 12 vuotiaana? Mitä sun elämässä silloin tapahtui,kun tuon ikäisenä et kestänyt elämää?"
Masennus, syrjäytyminen, havainto että on erilainen ja hyljeksitty, kouluvaikeudet(ADHD).
"Jotenkin vaikutat kuitenkin fiksulta,peli ei ole vielä menetetty! Taidat olla todella herkkä ihminen?"
Kyllä, todella herkkä.
"Pidä mielessäs,et kun sä tosta selviit ja SÄHÄN SELVIIT,ni sulla on vielä paljon annettavaa tälle maailmalle."
Toivottavasti selviän ja on hyötyä maailmalle :) sinänsä en näe aihetta maailmalle mitään antaa, sen verran karsea paikka tämä on ollut. Kuitenkin, tajuntaan puskee toistuvasti, että kaikella on jokin tarkoitus ja täällä pitäisi koettaa tarpoa eteenpäin sen jonkin mystisen päämäärän saavuttamiseksi.
"Tässä kirjoittessani sulle edes jotain rohkaisua,sylissäni istuu 1v9kk ikäinen poika ja leikkii kauha-autolla (kaivinkone..) pistää vaan miettimään,että miten lapsi pitäisi kasvattaa elämässään pärjääväksi??"
Itsellänikin on reilun kolmen vuoden ikäinen poika, jota en tosin ole saanut nähdä sen jälkeen kun synnytyslaitokselta se pois vietiin.. Mutta ehkä senkin vielä näen.
Mä olen melkeen saman ikäinen juoppo ja itse en kans hallitse viinaa sillon ku sitä otan. Sä tiedät ite sen näköjään että oot alkoholisti. Ketä tahansa voi olla eikä sitä voi muuttaa. Alkkis mikä alkkis. Mut sen pystyt päättämään juotko vai et. Itse olen puoltoist vuotta tapellu tota viinaa vastaan. Olen ollut kuukausia selvänä välil hammastaki purren ja seinii hakaten. Sit jostai syyst on tullu se toinen minä joka haluu juoda. oon ostanu sikspäkin ja sit on juotu taas viikko putkeen. Tiedän mikä se himo on ku sitä ottaa huikan. Se verisuonissa tuntuva pakotttava kihelmöinti saada lisää viinaa ku yhden ottaa. Mut tappele vastaan. Älä ole luuseri äläkä luovuta. Taistele, väännä, huuda, ja tapa se kusipää. Ja mee päivä kerrallaa. Sano itelles et tänään en juo, huomisesta ei tietoa. Ja hommaa vaik nyrkkeilysäkki ja mieti et se on viinapirukusipää ja mätki se kuoliaaks. ihan oikeesti nyt kun mäkin olen ollut vuoden juomatta "retkahduksia" lukuunottamatta niin se on oikeesti jo helpompaa. Ja tulet ihan takuulla huomaamaan että elämää voi elää selvänäkin. Susta ei voi koskaan tulla kohtuukäyttäjää. Sun täytyy kohdata totuus ja tietää se asia, Sä pystyt olemaan ainoastaan absolutisti tai juoppo. Itse valitset. En mä ois joskus uskonu et mä pystyn olemaan näin kauan selvinpäin mitä nyt oon ollut. Muistan kun sanoin juuri saman ku säkin että en vaan pysty olemaan juomatta. Mutta tässä sitä ollaan. Loppupeleissä olen käyttänyt hyvin vähän alkoholia viimeisen puolentoistavuoden aikana. Kaikki minun itseni ansiosta. Kohtasin totuuden ja aloin tappelemaan vastaan. Ja myönsin sen lähiomaisille ja kavereille että olen alkoholisti. Mikset kestäisi hoitoa? Kannattaa ottaa apua vastaan. Ei se ole häpeä, se on häpeä jos jatkat juomista etkä yritä. Silloin olet luuseri. Mutta päätä että olet voittaja. Tosta sun tekstistä saa sen kuvan että haluaisit lopettaa juomisen mutta luulet että et kykene siihen. Ota yhteys a-klinikkaan, aa-han, johonkin josta saat sen alkupotkun perseelle. Ja ne sun vieroitusoireet, ne helpottuu esim. lyhytaikaisella pamikuurilla. Mä käytin diapameja aluksi pari kuukautta, kyllä auttoi vitutukseen ja tärinöihin jne.. Mut tietenkin lääkärin valvonnan alla noita tulee käyttää. Sit antabus ja revia siihen mukaan. Ne on hyviä kainalokeppejä. Ne ei sua raitista mutta tukee kyllä. En tietenkään halua lääkkeitä tyrkyttää mutta mulla ne on ollu hyviä apuja ja oikein käytettynä ne toimii hyvin. Se mikä susta sitten raittiin tekee se olet sinä itse. Älä anna viinan tuhota itseäsi. Elämä on paljon mukavampaa selvänä. Älä tee itsestäsi yhteiskunnan hylkiötä, haisevaa, rumaa, säälittävää mätisäkkiä. Hirveitä luusereita sellaiset. Tulet ehkä huomaamaan että kun olet selvinpäin, alat pian vihata viinaa ja inhota kännisiä ihmisiä. Kyllä se siitä, jos vaan itse haluat toipua. Vittumaisin asia itseni mielestä raittiudesta on se, kun tuntuu jäävän välillä yksin ja huomaa kuinka alkoholisoituneita me suomen toivot ollaan. Niinkun isämme ja äitimmekin. Olet missä vaan, työpaikalla, koulussa, joka paikassa ollaan menossa ryyppäämään ja joka paikassa ihannoidaan sitä vitun juomista. On NIIN hienoa kun ihminen on humalassa. Ja minäkin olin paljon pidetympi ihminen kun join säännöllisesti. Se vanha kunnon känninen minä ennen. Siitä kaverit piti. Näiden asioiden kanssa kyllä oppii elämään. AA olisi varmaan minullekkin hyvä paikka. Siellä on niitä, jotka tietävät miltä minusta tuntuu. En vaan ole vielä päässyt sitä kynnystä että sinne menisin. Mieli kyllä tekisi. Kyllä sun kannattaa ottaa apua vastaan. Ja itse taistella. Siitä voi toipua, on siitä topunut moni pahemmassakin jamassa ollut. Mutta itse valitset. Tsemppiä ja voimia!
Nuori ihminnen. Juo idioottina jne. Aika tavallista, valitettavasti.
Kyllä sulla on ihan perusjuttu. Meet hoitoon. se nyt vaan on niin.
Muuten, Hanoi Rocksin jäbät oli ihan rappiolla sun iässä. Yks on farmaseutti, kaks musikantteja, yks haudassa. Mutta puolet pändin jätkistä on kehissä edelleen. Enenpi tai vähempi kuivilla. Monroe ei juo ees kaljaa enää.
Ei tolle iälle heitetä pyyhkettä kehiin. Sulla on helpolla yks 50 vuotta eloa edessä.
Painu A-klinikalle, älä sekoile uskontoihin. Voihan siinä olla hommaa aluksi, mutta ei sulla ole kuule paljoa menetettävää, ainoastaan elämä.
apua jostain muusta kuin pullosta, se kun ei puhu. Minulla on tuttu, joka on mitä ilmeisimmin koukussa alkoholiin erittäin nuorella iällä. Ihan sydäntä raastaa katsoa sitä touhua vierestä. En viitsi saarnata koska tiedän ettei se auta pätkän vertaa. Paras apu lienisi työ, joka ei ole hirveän stressaava. Ja onnistunut, luotettava parisuhde . Siinä on vaan se ongelma, että kuka jaksaa aina tukea juoppoa, joka tulee iltaisin kännissä kotiin, jos tervehtymisestä ei voi olla varmuutta. Juopon jorinoita ei jaksa kukaan selväpäinen kuunnella kauaa.
Kaikki päihteiden käyttäjät ovat niitä herkimpiä ihmisiä, joiden pää ei kestä elämää, nimenomaan epäonnistumisia, josta kierre on saanut alkunsa. On sääli nähdä, miten monta hyväsydämistä ihmistä ajaa itsensä itsetuhoon :( On aika säälittävää turvautua päihteisiin vain siksi, ettei halua käsitellä epämiellyttäviä asioita, jotka kuuluvat jokaisen elämään. Toisaalta, voin kuvitella heidän olevan vielä herkempiä kuin minä, joten he persiaatteessa haluavat itsemurhaa, mutta toivovat jonkun vielä pelastavan... Miten näitä ihmisiä voi auttaa, lähestyä sitä arinta kohtaa, joka pitää selvittää?