Olen jonkin aikaa haaveillut yhteisöasumista. Ostaisin vanhan puutalon keskustan tuntumasta, ilman mukavuuksia (sisä-wc), jos löytäisin asiasta innostuneita. Tai voisimme ostaa sen kolmeen osaan, jos niin halutaan. Olen asunut monta vuotta yksin kissani kanssa ja olisi ihanaa, jos kotona olisi seuraa ja elämää. Tarvitsisin kahteen isoon huoneeseen asukkaat. Vuokra 250/kk vesi lämmitys. Ilmoitelkaa, jos kiinnostuitte !!!
[email protected]
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä kiinnostaisi, mutta suunta on minulle väärä.
Joka tapauksessa toivoisin tällaisen vaihtoehdon laajenevan ja siitä tulevan normaalin asumismuodon muiden rinnalle. Voisi jo jättää taakse vanhanaikaisen ajatusmaailman, jossa kuvitellaan yhteisöissä asuvan vain opiskelijoita tai että se liittyisi johonkin aatteelliseen ajatusmaailmaan.
Jo kauemmin yksinään asuvia ihan tavallisia työssä käyviä ihmisiä voisi tällainen asumismuoto kiinnostaa siinä missä nuorempiakin. Itse toivoisin asuvani väljässä, ainakin perusmukavuuksin varustetussa talossa, jossa jokaisella asukkaalla olisi oma yksityinen soppensa, mutta ruokailu ym. tilat voisivat olla yhteisiä.
Ainakin pääkaupunkiseudulta tai Uudeltamaalta luulisi löytyvän yhteisöasumisesta kiinnostuneita, täällähän meitä yksinään eläviä riittää.
Onnea etsinnöillesi siellä Tampereella, mukava olisi lukea muidenkin mielipiteitä aiheesta.
JKiva, kun otit kantaa. Juuri tuolla tavalla ajattelen. Tuosta idea kommuuniin lähti- yksinäisyydestä. En ymmärrä miksi jokaisen pitää asua omassa "kopissaan". Yhdessä olisi niin paljon rikkaampaa. Tietysti oma huone, mutta juuri ne yhteiset tilat voisi jakaa. Toivon, että tätä ajatusta vietäisiin eteenpäin ja löytyisi muitakin meidän kaltaisia. Olisi yhteiskunnallisesti järkevää, jos yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ennaltaehkäistäisiin esim. näin. Ja kun muuttaa vieraalle paikkakunnalle, niin olisi helpompi sopeutua, luulisin.
toivoisit asuvasi perusvarustellussa asunnossa..
niin ne tyfnyt toivoo, joo.
Osta oma asunto ennenkuin myöhäistä ja vuokraat siitä huoneita eteenpäin asuen itse ilmaiseksi.
"ja jonain päivänä unelmat voi toteutua"
Itse haluaisin muuttaa tampereella asumaan ja etsin itselleni juuri kommuuniasumista jonne saan ottaa myös koirani mukaan.
Jossa myös sairaat ja vammaiset voivat asua, eikä tarvitse olla työkykyinen, vaan vain oma itsensä, olisi kiva.
Sellaista rauhallista saunan- , uunin- ja tai takan puitten lisääjän paikkaa sitä toivoisi. Omalla rauhalla, mutta talosta jossa olisi myös yhteisiä tiloja, eikä maaorjuutta, tai työskentelypakkoa.
Sopiiko kysyä minkä ikäinen olet, onko yhteisöasumisajatus sinulle välivaihe elämässä, vai haetko pysyvämpää ratkaisua ? Itsekin kiinnostunut alle 50 v.