heippa!
Toivon nyt ettei tule väärinymmärryksiä ettette kuvittele etten tahdo isän osallistuvan lapsenelämään..
sain tietää raskaudestani viime syksynä, sain ihanan lapsen, jota rakastan koko sydämmestäni.
Kuitenkin tilannetta hankaloitti se että kun lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta,lapsen isä toistuvasti vaati aborttia jonka jälkeen toivoi (sanomalla suoraan) kesken menoa. Kyseisellä ihmisellä on jo lapsia ennestään.
Minun on vaikea antaa anteeksi etten saanut koko raskauden aikana iloita pikkuisesta, en puhua, kysellä tai keskustella asiasta.. en saanut "vaatia häneltä mitään kun pidin lapsen ilman hänen suostumustaan". hän myös sanoi minulle että "muista tää etten koskaan tule rakastamaan lasta koko sydämmestäni"
vietin synnärillä päiviä ilman häntä, koska hänelläoli tärkeämpää menoa. Hän saapui kuitenkin synnytykseen viimeisillä minuuteilla ja lähti töihin lapsen ollessaan syntynyt. Hän on reissu hommissa joten hän ei kuulemma saanut vapaata.. ja jäi tekemään vielä ylimääräistä.
Olen yrittänyt ajatella kuinka pahalta hänestä tuntuu kun ns. pakotin häntä siihen kaikkeen, mutta sanoin myös jos hän ei tätä halua hän saa elää elämäänsä ilman meitä.
erosimme, eikä mies ole näyttänyt liiemmin kiinnostusta lasta kohtaan jo ennen kuinlapsi syntyi. Nyt hän on vaatimassa huoltajuutta lapseen. Minun on vaikeaa luottaa häneen missään asiassa saatikka lapsemme hoidossa vaikka hyvä isä hän onkin. en käytä lasta aseena, hän saa tulla katsomaan silloin kun hän itse haluaa.Yhteishuoltajuuteen mielestäni ei ole mahdollisuuksia. Tahdon toki hänen kantavan vastuun niinkuin olisin toivonut alusta lähtien jo. Mutta kaiken tämän jälkeen on vaikeaa luottaa hänen tahtovan lapsellemme vain parasta.
myönnän että sydämmeni särkyi ja minun on vaikea katsoa mitään ohjelmaa edes tv:stä kun jo tulee itku siittä kun näkee miehen tukemassa naistaan tärkeällä hetkellä.
on miljoona ja yksi asiaa miten hän on minua loukannut lapsella ja niilläsanoilla mitä hän sanoi lapsestamme.
onko väärin pysyä siinä päätöksessä että yksinhuoltajuus on paras vaihtoehto tähän tilanteeseen ja tehdään vain tapaamispaperit että hän saa varmuuden ja paremman mielen itselleen että saa tavata ja olla mukana lapsen elämässä, koetteko että käyttäisin silloin ainoastaan yksinhuoltajuutta "aseena" miestä vastaan?
kiitos asiallisista ja rehellisistä vastauksista.
Minni
Toivon nyt ettei tule väärinymmärryksiä ettette kuvittele etten tahdo isän osallistuvan lapsenelämään..
sain tietää raskaudestani viime syksynä, sain ihanan lapsen, jota rakastan koko sydämmestäni.
Kuitenkin tilannetta hankaloitti se että kun lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta,lapsen isä toistuvasti vaati aborttia jonka jälkeen toivoi (sanomalla suoraan) kesken menoa. Kyseisellä ihmisellä on jo lapsia ennestään.
Minun on vaikea antaa anteeksi etten saanut koko raskauden aikana iloita pikkuisesta, en puhua, kysellä tai keskustella asiasta.. en saanut "vaatia häneltä mitään kun pidin lapsen ilman hänen suostumustaan". hän myös sanoi minulle että "muista tää etten koskaan tule rakastamaan lasta koko sydämmestäni"
vietin synnärillä päiviä ilman häntä, koska hänelläoli tärkeämpää menoa. Hän saapui kuitenkin synnytykseen viimeisillä minuuteilla ja lähti töihin lapsen ollessaan syntynyt. Hän on reissu hommissa joten hän ei kuulemma saanut vapaata.. ja jäi tekemään vielä ylimääräistä.
Olen yrittänyt ajatella kuinka pahalta hänestä tuntuu kun ns. pakotin häntä siihen kaikkeen, mutta sanoin myös jos hän ei tätä halua hän saa elää elämäänsä ilman meitä.
erosimme, eikä mies ole näyttänyt liiemmin kiinnostusta lasta kohtaan jo ennen kuinlapsi syntyi. Nyt hän on vaatimassa huoltajuutta lapseen. Minun on vaikeaa luottaa häneen missään asiassa saatikka lapsemme hoidossa vaikka hyvä isä hän onkin. en käytä lasta aseena, hän saa tulla katsomaan silloin kun hän itse haluaa.Yhteishuoltajuuteen mielestäni ei ole mahdollisuuksia. Tahdon toki hänen kantavan vastuun niinkuin olisin toivonut alusta lähtien jo. Mutta kaiken tämän jälkeen on vaikeaa luottaa hänen tahtovan lapsellemme vain parasta.
myönnän että sydämmeni särkyi ja minun on vaikea katsoa mitään ohjelmaa edes tv:stä kun jo tulee itku siittä kun näkee miehen tukemassa naistaan tärkeällä hetkellä.
on miljoona ja yksi asiaa miten hän on minua loukannut lapsella ja niilläsanoilla mitä hän sanoi lapsestamme.
onko väärin pysyä siinä päätöksessä että yksinhuoltajuus on paras vaihtoehto tähän tilanteeseen ja tehdään vain tapaamispaperit että hän saa varmuuden ja paremman mielen itselleen että saa tavata ja olla mukana lapsen elämässä, koetteko että käyttäisin silloin ainoastaan yksinhuoltajuutta "aseena" miestä vastaan?
kiitos asiallisista ja rehellisistä vastauksista.
Minni
Vastaukset 3
Vanhimmat
loukkaaminen ja sanoo ettei tuu rakastaa lasta koko sydämmestä sillä hetkellä kun nainen tarvitsee eniten tukea ja läheisyyttä... nyt hakee huoltajuutta... ei... 2lapsen isänä sanon ettei tuolla alulla isä-lapsi juttu tuu toimii...
Minun mielestäni teet oikean päätöksen siinä että mies saa kuitenkin tavata lastansa. Lapsen ei ole hyvä kasvaa ilman isäänsä vaikka olisikin paskiainen.Teet silti myös oikein että haluat yksinhuoltajuuden koska lapsen tulevaisuus on selvästi sinulle tärkeä ja et voi luottaa mieheen. Tärkeintähän on kuitenkin että lapsi on onnellinen. Toivon sinulle ja pikkuiselle kaikkea hyvää :)
Yksinhuoltajuus on helppo yhteisestä sopimuksesta muuttaa yhteishuoltajuudeksi myöhemmin mutta toisinpäin vaikeaa toisen vastustaessa.