tänään eilistä konkreettisempana
katson kuoleman rauhallisia
suoristettuja kasvoja
me olimme samaa
vuosikertaa
samassa aikakoneessa
sinun matkasi
ikuisuuteen
alkaa viimeisestä palveluksestani
lupauksestani
olla luonasi
tässä hetkessä
jossa kynttilänliekki
sammuu hiljaisuuteen
jättäen hentoisen savuvanan
kiinni kyyneliini
..............
katson kuoleman rauhallisia
suoristettuja kasvoja
me olimme samaa
vuosikertaa
samassa aikakoneessa
sinun matkasi
ikuisuuteen
alkaa viimeisestä palveluksestani
lupauksestani
olla luonasi
tässä hetkessä
jossa kynttilänliekki
sammuu hiljaisuuteen
jättäen hentoisen savuvanan
kiinni kyyneliini
..............
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elämä puhuu meille
joka päivä
joka yö
Pienimmässäkin hetkessä
Sen voi kuulla
jos vain kuuntelee
oikeita asioita
Tuulta ja pilvien liikettä
yli taivaan
Lentäviä kurkia
Joskus
elämä puhuu meille
ihan hiljaa
Koskien kohinassa
Ja toisinaan
se huutaa
Kuin sammuva kynttilänliekki
hämärtyvässä illassa
Jos sen vain kuulee
- - -
Runosi on upea!
Siinä kuuluu elämisen ääni, elämän puhe...
Vastarunosikin oli upea!
Sinua ex yx kiitän:)))))
että kummankin runossa elämän liekki sammuu?....
Vaikuttava runo!
Joskus käy sellaisia yhteensattumuksia:)))
Sinua kovasti kiitän:))))
Sanoisin että tässä on jotain niin elämän koskettamaa ja hiljentämää, todellista... lauseet kuin itsestään asettuvat kauniiseen, ilmaisevaan muotoon... mikään kohta ei töksähdä.
Missä onkaan elämä vaikuttavimmallaan, monta kertaa, kuin päättymisen hetkellä, kuolinhuoneessa... siellä missä sielu siirtyy toisaalle.
Ehyt ja kaunis runo.
Tämä teksti soljui sormistani kuin itsestään, nyt kun aikaa on kulunut tarpeeksi..
Olet aivan oikeassa elämä on vaikuttavimmillaan päättymisen hetkellä, olen monta kertaa huomannut
tuolla sairaalamaailmassa että kun menee huoneeseen jossa kuolema on juuri vieraillut huomaa että vuoteessa
makaa enään ihmisen kuoret, kaikki energia on lähtenyt muualle....Sielu ei enään ole paikalla...
Äitiparta mukava kun vierailit, kiitos:)
Surullista - - Nämä hetket on vaikeista sanoille, joita ei tahdo oikein löytää mistään..
Niin kuin syntymä on suuri iloinen asia ja siinä hetkessä on hieno olla,
mutta suuri asia myös hänen luottamus juuri sinun, että olet läsnä kun aika on..
Syntymä ja kuolema - elämä ja me siinä kokemassa ja - oppimassa.
Surullisista ja vaikeista asioista syntyvät usein ne kirjoittamisen
helmet, ainakin minulla, toisinaan..Syntymä on iloinen asia josta iloiten
voi puhua, kuolema tuo mukanaan kovin paljon surua mutta siitäkin olisi osattava
puhua, opittava kohtaamaan vaikeita asioita. Kuten sanoit täällä me kokemassa,oppimassa:))))
Pakko lukea useaan kertaan.
Sulla on tyttö lahja ja onneksi käytät sitä
ja annat meidän nauttia runoistasi,
näistä koskettavistakin.
Arvaa olenko minä lukenut
palautteesi moneen kertaan, kyynel
silmäkulmassa, Kiitos tuhannesti kiitos sinulle=)))
Omassa työssään voi löytää oman itsensä
alastomimmillaan, haavoittuvaisuuden herkillä
tunnoilla koskettaen rajaa - missä on Elämä
missä on Kuolema kuin sen läheisyyskin.
Pitää olla myös vahva että kestää Totuuden
... - olet vahva ja monien eri syvien tuntojen
tulkki !
Voimia Sinulle !
Aina ei jaksa olla vahva, eikä tarvitsekkaan,
joskus on pakko murtua että jaksaisi nousta taas,
joskus on pakko itkeä
että voisi huomenna kuivata kyyneleensä
joskus on pakko nöyrtyä
että voisi uutta rakentaa muistojen
raunioille...
Dolan, ystäväiseni sinua vahvasti kiitän:)
Surullinen mutta musertavan hyvä, kiitos runoilijalle!
Kiitos palautteenanatajalle, oli mukava
että piipahdit runossani:))