nykyajan paheet

vähempään , kun muuta ei ollut. Onnellisuudesta en tiedä, aika kultaa muistot.

Marja** kirjoitti:

vähempään , kun muuta ei ollut. Onnellisuudesta en tiedä, aika kultaa muistot.

Joltain osin varmasti muistot kultaa. Onhan se tietysti tapauskohtaistakin, mutta ainakaan minä en lapsuuttani vaihtaisi. Vaikka ei kaikkea ollutkaan, niin ei sitä osattu suuremmin kaivatakkaan. Minun mielestäni siitä on ollut oma hyötynsä myös omassa elämässä näin vanhempanakin.

aijot? Ajatko raveissa?

Katsomo kirjoitti:

aijot? Ajatko raveissa?

ainakaan raveissa. Todellisuudessa en varmaan muulloinkaan. Olishan ne ihan söpöjä. Pitäisi itse ensin koulutus saada ja voishan sitten antaa vaikka ratsastustunteja. No tämä tuli nyt ihan lonkalta heitettyä. Hyvähän sitä on tässä kirjoittaa, kun ei sitä lottovoittoakaan vielä ole.:))

Samaa mieltä, kyllä kaikilla on nyt hyvin , erityisesti Suomessa.

herran kukkarossa kirjoitti:

Samaa mieltä, kyllä kaikilla on nyt hyvin , erityisesti Suomessa.

ristiin kyynärpäitä myöden, hyvä on olla, noin yleensä. Ihminen voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa omilla valinnoillaan.

Koskaan missään ei ole täydellistä.

s_a kirjoitti:

ristiin kyynärpäitä myöden, hyvä on olla, noin yleensä. Ihminen voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa omilla valinnoillaan.

Koskaan missään ei ole täydellistä.

mutta entisajan lapsilla oli äiti kotona. Nykyajan tenavat raahataan aamulla aikaisin päivähoitoon.
Tästähän se alkaa ja voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Hilja* kirjoitti:

mutta entisajan lapsilla oli äiti kotona. Nykyajan tenavat raahataan aamulla aikaisin päivähoitoon.
Tästähän se alkaa ja voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

riippuu, kuinka kauas menneisyyteen kurkkaamme. Minä katsoin sinne jonnekin yli sadan vuoden päähän, jolloin oli nälkä ja vilu monen vieraana.

Nykyisin, onneksi ymmärretään, että lapsellakin on sielu ja mieli.

.

s_a kirjoitti:

ristiin kyynärpäitä myöden, hyvä on olla, noin yleensä. Ihminen voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa omilla valinnoillaan.

Koskaan missään ei ole täydellistä.

Edellisen kirjoittajan kanssa siitä,että myös on hyvä olla ja omilla valinnoillaan ihminen vaikuttaa hyvinvointiinsa.Oli itselläni onnellinen,ihana lapsuus 50-luvulla.Nälkä ei ollut vieraana,sillä jotenkin äiti ne ruuat "taikoi".Siihen aikaan oli äidit kotona,ehkä sekin vaikuttaa onnellisuuteen,verrattuna nykyaikaan.Kiire,kiire jonnekin on,on...Ei ole aikaa lapsille,eikä antaa sitä rakkautta ja hellyyttä,minkä myötä ihmisestä versoo kunnon kansalainen.

Hilja* kirjoitti:

mutta entisajan lapsilla oli äiti kotona. Nykyajan tenavat raahataan aamulla aikaisin päivähoitoon.
Tästähän se alkaa ja voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

No eipä kaikilla entisajan lapsilla ollut äiti kotona sinulla ilmeisesti oli. Ei se elämä aina niin auvoista ollut.
Äiti kävi töissä ja olin kuusi vuotiana jo iso akka ja päivät yksin kotona klo 7 – 18.00.
Leipää ja voita oli kaapissa maito oli useimmiten hapanta, vettä toki oli ämpärissä. Maitokannu roikkui kaivossa ja kaivonkannen päällä oli kivi. Sitä ei pikku tyttö ei saanut pois. Lämpimästä ateriasta ei ollut tietoakaan. Kouluun pääsin helmkikuussa syntyneenä vasta kahdeksan vanhana vaikka luin ja kirjoitin.
Voi mikä ihanuus päästä kouluun, siellä sain päivällä ruokaa ja kultainen keittäjä täti piti sylissä ja antoi joskus pullaa ja mehua. Olin iästäni huolimaatta luokan pienin, aina sairaana ja lääkärin mukaan aliravittu.
Parempi olisi ollut päästä päiväkotiin aamulla kun jäädä heitteille kotiin.

heitteeelle jätetty kirjoitti:

No eipä kaikilla entisajan lapsilla ollut äiti kotona sinulla ilmeisesti oli. Ei se elämä aina niin auvoista ollut.
Äiti kävi töissä ja olin kuusi vuotiana jo iso akka ja päivät yksin kotona klo 7 – 18.00.
Leipää ja voita oli kaapissa maito oli useimmiten hapanta, vettä toki oli ämpärissä. Maitokannu roikkui kaivossa ja kaivonkannen päällä oli kivi. Sitä ei pikku tyttö ei saanut pois. Lämpimästä ateriasta ei ollut tietoakaan. Kouluun pääsin helmkikuussa syntyneenä vasta kahdeksan vanhana vaikka luin ja kirjoitin.
Voi mikä ihanuus päästä kouluun, siellä sain päivällä ruokaa ja kultainen keittäjä täti piti sylissä ja antoi joskus pullaa ja mehua. Olin iästäni huolimaatta luokan pienin, aina sairaana ja lääkärin mukaan aliravittu.
Parempi olisi ollut päästä päiväkotiin aamulla kun jäädä heitteille kotiin.

Pienissä maalaistaloissa äiti oli aina työn syrjässä kiinni. Jos ei navetassa niin pellolla tai heinäkuormaa kiskomassa tai milloin missäkin. Isä oli talvella paljon metsätöissä kaukana, vain kävi lauantai-illasta sunnuntai-iltaan kotona. Me lapset keskenään. Heti mukaan töihin kun kynnelle kyettiin, eikä se läheskään aina ollut kelju juttu.

Mukavaa oli silti, kun ei ihan yksin useinkaan tarvinnut olla. Isosisko kyllä kiusasi minkä ennätti. Nykyisissä päiväkodeissa lapset saa "virikkeitä", ennen keksittiin leikit sun muut jutut itse. Ja ei ennen seitsemää revitty sängystä ylös, sai olla kotona.

Luulen että tasan menee entiset ja uudet hyvät ja huonot puolet tästäkin asiasta.