Tänään vietetään naisiin kohdustuvan väkivallan päivää. On syytä huomata, että miltei 11 000 naista joutuu abortoimaan lapsensa rakenteellisen väkivallan uhrina. Naiseutta häväistään raastamalla terveitä lapsia äitinsä kohdusta jos minkä verukkeen, oikun ja painostuksen tuloksena.
Muistamme myös 5 500 mukavuusaborteissa suramutettua pitentä tyttöä. Jopa lapsen sukupuoleen perustustuvat elämäntyyliabortit ovat rantautumassa meillekin. Kun ajattelumme kehittyy, voimme surulla muistaa myös 5 500 mukavuusaborteissa surmautettua poikaa.
Mukavuusabortti-instituutio on ylivoimaisesti pahin naisiin ja myös lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto.
Muistamme myös 5 500 mukavuusaborteissa suramutettua pitentä tyttöä. Jopa lapsen sukupuoleen perustustuvat elämäntyyliabortit ovat rantautumassa meillekin. Kun ajattelumme kehittyy, voimme surulla muistaa myös 5 500 mukavuusaborteissa surmautettua poikaa.
Mukavuusabortti-instituutio on ylivoimaisesti pahin naisiin ja myös lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Paitsi että tämä on täyttä mutuilua. Et tiedä faktana että a) jako olisi ollut tasan 50-50 poikia ja tyttöjä ja b) että kaikki olisivat syntyneet terveinä.
Ei kun me muut ollaan mutuilijoita, ei hän joka ylevässä viisaudessaan tietää mitä naisten päissä liikkuu ja miten luonto toimii.
Ei me voida olla mitenkään oikeilla jäljillä sanoessamme, että naisen oikeus aborttiin on samalla oikeutta terveeseen itsekkyyteen, että meillä on mahdollisuus valita pakkosynnyttämisen ja oman vapaan elämän jatkumisen välillä.
Ei ei, naisen elämä on nääs tiukasti nivoutettu lapsentekoon, sillä vain ja ainoastaan lapsi on naisen elämän suola. Mikään muu ei tuo onnea kuin lapsi ja jokainen nainen siis haluaa oikeasti lisääntyä ja tehdä lapsia - siis ei ole normaalia olla vapaaehtoisesti lapseton - ei vaikka olisi 11-vuotias tyttö raiskattu tiineeksi, hänestä viis - lapsi saa aina ja ikuisesti ihanan ja valoisan kodin muualta!
Huh.. kysyn vaan miten tylsään ja paskaan jamaan pitää naisen elämäntilanteen päätyä, että hän kirkkain silmin väittää että ainoastaan lapsi tuo onnea?
myrkyllinen kirjoitus, ei voi olla nauramatta. Kiitos kun pelastit tylsän aamuni. Toivottavasti et ole kovin pettynyt kun satun olemaan äiti. Teillä abortinpuolustajilla näyttää menevän tosi lujaa............
ettet ole joutunut kokemaan väkivaltaa. Voisi nimittäin olla suu vähän soukemmalla vakavista asioista puhuttaessa.
Väkivalta on kammottava ja vältettävä asia. On törkeää, että surmautamme 5 500 pientä tyttöä ja 5 500 pikkuista poikaa vuosittain mukavuusaborteissa. Henki heiltä menee. Naisen kohdalta abortti on vielä törkeämpi yksityisyyden ja naiseuden loukkaus kuin raiskaus. Lisäksi se on vaarallisempi.
on raiskannut itsensä...
"Naisen kohdalta abortti on vielä törkeämpi yksityisyyden ja naiseuden loukkaus kuin raiskaus."
Millähän perusteella? Nainen ei voi itse päättää raiskataanko hänet vai ei, mutta siitä hän voi päättää tehdäänkö hänelle abortti vai ei.
Miten naisen yksityisyyttä ja naiseutta voi loukata abortissa?
Huono-osaiset naiset eli ne jotka kuvittelevat lapsen olevan "rasite", joutuvat aborttien uhreiksi. Kyse on aktuaalisesta ja rakenteellisesta väkivallasta. Uhrit kuvittelevat itse päättäneensä lapsensa surmauttamisesta, kun tosiasiassa mieli ja tahto ovat murtuneet ulkoisten paineiden alla. Jopa stalinin kuolemanleireillä teloitettavat ja pakkotyötä tekevät luulivat olevansa väärässä ja stalinin oikeassa tai korkeintaan heidän kohdallaan hieman erehtyneen. Samassa onnettomassa tilassa ja neuvottomassa umpikujassa ovat abortöörit.
Naista voi tuskin pahemmin loukata ja häväistä kuin kaivamalla hänen sisuksistaan ja surmaamalla viattoman lapsen. On vaikeaa kuvitella pahempaa loukkausta naista kohtaan.
Hölynpölyä. Olen itse korkeasti koulutettu, hyvätuloinen ja hyvässä parisuhteessa. Me mieheni kanssa emme halua lapsia. En halua äidiksi, enkä koskaan synnyttää. Jos nyt ehkäisy pettäisi, abortin tekisin ilman muuta. Kaikille vanhemmuus ei todellakaan ole mikään autuus ja onni. Elämässä on niin paljon muuta, joten en koe elämääni millään tavalla tyhjäksi ilman perheenlisäystä.
En näe itseäni millään tavalla uhrina, tai aivopestynä, vaan kyseessä on pitkän harkinnan tulos. Pikemminkin minua loukkaisi ja häpäisisi se, että joutuisin pakkosynnyttämään lapsen, joka olisi erittäin ei-toivottu. Ajatus naisen ruumiin käytöstä pelkkänä synnytyskoneena on jo itsessään pöyristyttävä.
Itse olen elänyt myös pitkään lapsettomana.
Koin painostusta yhteisöjen taholta, kaikissa niissä porukoissa joissa liikuin (harratukset, suku, kaverit, työpaikka) tekemään lapsia. Minua pidettiin ihan outona ja ihmeteltiin jatkuvasti sitä, kuinka vakaassa parisuhteessa elävänä ja hyvin toimeentulevana en tehnyt jo lapsia ja äkkiä. Se oli välillä jo todella raastavaakin painostusta.
En tosin koe nytkään itseäni aivopestyksi, kun odotan nyt lasta, vaan tein valinnan ihan itse. Mutta kieltämättä taustalla on myös se painostus, eihän sitä tiedä mikä osuus sillä todellisuudessa on päätökseen.
Aborttiin 27-vuotiaana kukaan ei minua painostanut, vaan minulla oli vain omat henkilökohtaiset sisäiset paineet: elämäni pitää olla tietyllä hollilla jos joskus lapsen teen, koska se ei olut sillä hollilla, päätin abortistani ihan itse.
Minusta on hauskaa, että joku väittää abortti käytännön olevan osa sosialismi darwinismia tai rotueugeniikkaa, sillä se ainut abortti päätös jonka itse olen tehnyt eläessäni, merkitsi tasan tarkkaan yhteiskunnan parempi osaisen eliminointia.
havaita, miten vahvasti tv vaikuttaa elämäämme - tämä eugeenikko pelmahti palstalle lähes välittömästi Klaus Härön elokuvan Uusi ihminen tv-esityksen jälkeen :D
Tiedostava ja asioita hallitseva kirjoittajamme käyttää termejä:
"sosialismi darwinismia tai rotueugeniikkaa," ;)
...vaikuttavat vahvasti todellakin joidenkin elämään. Tulee jokin ärsyke, joka laittaa elämän täysin sekaisin...
Minun ei pitäisi tätä sanoa ja tiedän varmasti piankin katuvani, mutta sanonpahan silti.
Arvoisa nimimerkki, jota nyt en nimeltä mainitse, kommapsi minua aikoinaan paljon. Hän jopa käytti ylistäviä sanoja joskus minusta puhuessaan ja samaan aikaan palstalla oli kirjoituksiani ajoilta jolloin olin kertonut valehdelleeni aborttia hakiessani, sillä luulin, ettei Suomessa ole enää sosiaalisa syitä saada aborttia...
Hänellä ei siis ollut mitään ulkoista painetta alkaa ajojahtiaan, olin lapseton ja kaikki hyvin.
Muutos tapahtui kuin napista painamalla sinä päivänä kun kerroin täällä odottavani lasta. Silloin alkio löytyä vuosien takaisi kirjoituksiani ja tajutonta räksytystä loputtomassa viestien ja aloitusten tulvassa.
Siis hän sisäisessä rauhassaa eleli aivan rauhassa ja oli leppoisa ihminen. Sitten tuli ulkoinen asia, asia joka ei oikeasti edes kuulu hänelle, olin raskaana ja hänen sisällään mylvähti...
Jotkut ottaa sen varmaan televisioista, jotkut taiteesta, jotkut jostain muusta, mutta ihmetellä täytyy, miten epävakaa sen oman sisäisen vesilasin täytyy olla kun sen saa läikähtämään välittömästi yli jokin ulkopuolinen ärsyke, eli asia joka ei edes kosketa omaa elämää...
Minulla on omat johtopäätelmäni mistä miksi kertomani nimimerkin vesilasi oli heikolla alustalla ja olen pahoillani hänen puolestaan. Hän voi kokea nyt elämän epäoikeudenmukaiseksi tai muuta vastaavaa, mutta että elokuva saisi aikaan saman mylvähtelyn, siitäkin tietenkin herää omat epäilyt, miksi omat näkemykset ovat niin heikolla pohjalla, että jokin yksi ärsyke saa koko maailman ylösalaisin... Nyt taas unohdin sen yhden elokuvan nimen, sen joka oli John Irvingin kirjaan perustuva ja antoi minusta sivujuonteena varsin varteenotettavan näkökulman abortteihin, ehkä sen katsominen tekisi myös hyvää...
The Cider House Rules
(tosi outoja käännöksiä...)
tulin ajatelleeksi erästä tuntemaani pariskuntaa. Mies oli eronnut ja lapset olivat jääneet exälleen. Tuntemani nainen (työkaverini) olisi halunnut lapsia kun taas miehensä ei halunnut enää aloittaa niinsanotusti alusta. Niinpä nainen oli teettänyt itselleen sterilisaation.
Itselläni oli niihin aikoihin perhettä ympärillä ja pidin outona kyseistä ratkaisua. Kai se sitten on niin että jotkut naiset haluavat vain vaimoksi mutta ei äidiksi. Korkeastikoulutettu nainen ainakin pääsee urallaan eteenpäin kun vauvalomat on eliminoitu.
Jos sinun kohdallasi on tämäntapainen kuvio, toivon todellakin että toimit omien toiveidesi mukaan!! Rakkaus aviopuolisoon voi loppua mutta äidin ja lapsen suhde on elinikäinen!
Niin se vain on, etteivät kaikki naiset halua äideiksi. Meidän parisuhteessa minä olen se, joka kiivaammin vastustaa lasten tekoa. Kai olen jo lapsesta asti tiennyt, ettei vanhemmuus ole minun juttuni. Muistan, kuinka kuusivuotiaana olin kauhuissani ja ahdistunut, koska luulin, että kaikkien naisten täytyy jossakin elämänsä vaiheessa synnyttää ja perustaa perhe. Äitini onneksi sanoi, ettei sellaista pakkoa ole, ja se oli minulle suuri helpotus silloin.
Tuossa sinun kirjoituksessasi on ikävää tuo, että nainen joutui miehensä tahdosta steriloimaan itsensä. Tai varmahan ei voi olla, mutta jos nainen on halunnut lapsia jossakin vaiheessa, niin voisi vetää tuollaisen johtopäätöksen. Minun mielestäni on aika kohtuutonta vaatia toiselta osapuolelta sterilaatiota. Miksi mies ei mennyt laittamaan omia piuhojaan poikki, vaikka nimen omaan hänen mielestään lapsiluku oli jo täynnä?
Suomessa ovat kaikki hyväosaisia - maailmanmitassa. Ei meillä puutteen vuoksi tarvitse surmauttaa yhtään lasta aborteissa.
Suomessa lapsiaan abortoiva, olemattoman yleissivystyksen omaava henkilö saattaa kuvitella itsensä - omassa ympäristössään - hyväosaiseksi...
Naisten kyykytys ja lasten teilaus jatkuu mukavuusaborteissa.
Ajajien kyykytys ja lasten piinaus jatkuu mopokorttikokeissa.
Jos nainen tekee abortin omasta tahdostaan, onko hän silloin väkivallan uhri?
Jos aloittaja lyö jatkuvasti päätään seinään, onko hän silloin väkivallan uhri?
Synnytykseen pakottaminen se vasta julmaa onkin.
Ohan se nyt vallan "julmaa" pakottaa (tai pikemminkin velvottaa) olemaan murhaamatta kun vaan lelliakkaa sattuu himottaan...!!